7/24 Loimu – täsmälippa Lapin vesille

Kun uistin on nimeään myöten lapinkävijän mielen mukainen, se ei voi jäädä pois pohjoisilla vesillä kalastavan vieherasiasta.

Kalastuspäivästä voi jäädä muistoja, jotka säilyvät niin onnistujan kuin epäonnistujankin mielessä.

Kalastaessamme elokuussa 1979 Ivalojoella Meneslatva–Pokka-maantien sillasta alavirtaan kuljin kohteliaasti pari sataa metriä appiukkoni Heikin takana ja annoin hänen korkata parhaat paikat edeltäni.

Oli tyyntä ja suvanto vaikutti helteisenä päivänä ihmeen kuolleelta, kunnes päälle purjehti pieni pilvi ja alkoi tihuutella lämmintä sadetta niskaamme.

Huomasin parinkymmenen metrin päässä rannasta pienen muljahduksen ja nakkasin 7-grammaisen Kuusamon Loimu-lipan sitä kohti.

Vieheeseen iski välittömästi terhakka taimen, jonka taluttelin rantaveteen ja sain uitettua vaimoni pitelemään haaviin. Ja seuraavaan heittoon tarrasi toinen samanlainen.

Ivalojoen taimen on kellahtanut haaviin elokuun alussa 1979.

Parin taimenen saaminen peräkkäisillä heitoilla hyvästä kalapaikasta ei tietenkään ole temppu eikä mikään, mutta tämän sattumuksen erikoisuus oli siinä, että se jäi jotenkin kaihertamaan appiukkoni mieltä.

Vanhoja reissuja muistellessamme hän harmitteli, että oli edellä kulkiessaan kyllä nähnyt kalojen pintakäynnit, mutta oli luullut niitä haueksi – ja jättänyt heittämättä.

Vielä viimeisenä elinvuotenaankin 2016 hän dementoituneena ja monet muut asiat jo autuaasti unohtaneena muisti tuon päivän tapahtumat.

Loimu-lipasta tuli minulle todellinen luottoviehe, joka on mukanani lähes kaikilla kalavesillä ja jonka kaivan rasiasta viimeistään silloin kun muut vieheet pettävät. Sen kelpuuttavat taimenten lisäksi raudut, harjukset ja kirjolohet.

Lisäksi Loimu-lippa on erinomainen ahvenviehe. Ja saa sillä säynäviäkin!

Jotenkin oudolla tavalla minua kiehtoo myös se, että Loimu-lipasta valmistetaan vain pieni määrä värejä ja kokoja.

Jos viehe on hyvä, se kelpaa kaloille ilman kymmeniä erilaisia värivaihtoehtoja. Pieni värivalikoima helpottaa myös kalastajaa omassa valintatilanteessaan.

Paitsi punalihaisia ja ahventa, Loimu-lippa kiinnostaa myös säynävää.

Loimu-lipan historiaa

Loimulipan, kuten monet muutkin Kuusamon Uistimen tuotteet, on suunnitellut yrityksen toinen perustaja Paavo Korpua.

Markkinoille Loimu tuli vuonna 1975, mistä lähtien se on kuulunut monien Lapin vesillä kalastavien viehearsenaaliin.

Kuusamon Uistimen vuoden 1976 tuoteluettelossa Loimu-lipasta esitellään 2, 3, 4, 5 ja 7 seitsemän grammaa painavat versiot. Kirjavilla raidoilla maalattujen lehtien metallivärejä ovat kupari, messinki ja hopea.

Rungot on painotettu koosta riippuen yhdellä, kahdella tai kolmella metalli- ja kahdella muovihelmellä. Koukun varressa on pätkä punaista muoviletkua. Siinä kaikki, eikä muuta tarvita.

Vuonna 1978 jäi pienin koko pois mallistosta ja suurimman 7-grammaisen rinnalle tuli ruohikkokoukulla varustettu uutuus. Seuraavana vuonna kokokirjosta karsiutui pois 5-grammainen versio. Vuonna 1984 valikoima pelkistyi kahteen kokoon: 4 ja 7 grammaan, joista suurempaa myytiin myös ruohikkokoukulla varustettuna.

Seuraavaa pientä muutosta saikin sitten odotella vuoteen 1995, jolloin 4-grammaiseen Loimu-lippaan lisättiin myös mustalehtinen versio BL/GR-S. Koodi GR (= green) tarkoittaa lehden kolmen peräkkäisen täplän väriä.

Oliko tuo lainkaan loimulippa, kun sen lehdessä ei ollut tunnusomaisia raitoja? Vuoden 1998 ”järisyttävä” muutos oli täplien muuttuminen keltaisiksi (BL/Ye-S), mutta jo seuraavana vuonna täplät jäivät pois (BL-C). Kokonaan mustalehtinen Loimu-lippa jäi pois tuotannosta vuonna 2003.

Lähteet: Kimmo Korpuan haastattelu ja Kuusamon uistimen vuosiesitteet.