Talvi saapui Pohjolaan taas kerran ja veneet piti laittaa talviteloille. Niin tehtiin – totta kai – myös eräässä ympäristötutkimusta harjoittavassa yrityksessä.
Syyshuoltoa puuhattiin innokkaasti ja kaikuluotain nostettiin muun ohessa varaston metallihyllylle. Laite aseteltiin pystyyn, jotta viereen mahtuisi myös veneen akku.
Akun nestepinta tarkistettiin: nesteen havaittiin hieman vajenneen. Akkuvettä lisättiin, akku ladattiin ja nostettiin kaikuluotaimen viereen hyllyyn, virtaa täynnä.
Asia hoidossa! Hyvä on laitteiden siinä kevättä odottaa.
Kenellekään ei juolahtanut mieleen, että kylmästä tuodun akun neste saattaa ladattaessa ja lämmetessään laajeta. Ja valua keskeltä hieman notkollaan olevalle hyllylle.
Teräshylly ei nestettä ime, joten siinä seisoi kaikuluotain, keskellä akkuhappolätäkköä, liittimiinsä nojaten.
Tapauksen seurauksena lentävä lähtö ei keväällä enää onnistunut, vaan tutkimusryhmä joutui koukkaamaan matkalle kaikuluotainkaupan kautta.
Akkuhappo ei kelpaa kaveriksi
Mitä tästä taas opimme? Paitsi, että liitinten materiaali ei kestä akkuhappoa? Ehkä jotakin laitteiden korjaamisesta…
Onneksi kyseessä oli ”vain” viisituumainen peruslaite, ei tuhansia euroja maksanut lippulaivamalli.
Aluksi mielessä kävi vain ajatus laitteen hautaamisesta syvälle lähimmän jätepisteen SER-konttiin. Minkä jälkeen pitäisi vain odottaa punoituksen häipyvän niskasta.
Ihan näin helpolla ei kannata ketään päästää.
Soitto laitteen myyneelle yritykselle kuitenkin paljasti, että melko vähän on tehtävissä. Vastaavaa turmaa ei ollut aikaisemmin sattunut heidän kohdalleen.
Pienen selvittelyn jälkeen suositukseksi tuli hankkia uusi laite. Varsinkin, kun haverin uhrilla oli ikää jo useampi vuosi. Näin tehtiin.
Uteliaisuudesta kysyin asiasta lopulta myös maahantuojan huollosta ja sain hieman laajemman vastauksen.
Liitinten vaihtaminen onnistuisi, mutta kyseisen mallin avaaminen vaatisi ainakin erikoistyökalun ja liitinten vaihtaminen juotostöitä.
Urakka ei aivan kotikonstein maallikolta onnistuisi eikä uuden taustapaneelin tilaaminen tämän hintaluokan laitteeseen olisi järkevää. Liitinten kanssa ilmenee kuulemma ongelmia vain aniharvoin.
Mutta koko taustapaneelin vaihtaminen sopivasta romusta kuulemma saattaisi olla mahdollista, koska kyseessä oli yksi valmistajan myydyimmistä malleista.
Niinpä laite lähti maahantuojalle ja se saatiin lopulta korjattua romukopusta löytyneillä osilla.
Liitinten säilyttäminen
Samalla kysyin myös vinkkejä liitinten huoltoon ja säilytykseen.
Vaikka maahantuojan mukaan liitinvikaisia laitteita ei heille juuri päädy, puskaradion mukaan kosketushäiriöt ovat varsin yleisiä ongelmia.
Ongelma ei ole kovin odottamaton. Venesähköt ovat jatkuvasti alttiina kosteudelle ja jännitteinen liitin tuppaa aikaa myöten hapettumaan.
Lowrance tuoteryhmäjohtajan Tomi Nurmen neuvot laitteiden säilytykseen ovat varsin yksinkertaiset.
VINKKI 1. Kytke elektroniikka päävirtakytkimen taakse ja katkaise päävirta aina, kun vene ei ole käytössä.
Jännitteinen liitin hapettuu nopeammin. Tämä on erityisen tärkeää merellä, jossa venesähköihin herkästi muodostuu syövyttäviä jännitekenttiä.
Vaikka liittimet ovat kullattuja ja fysiikan lakien mukaan syöpyvät jännitekentän metalliosista viimeisinä, pääsee kosteus kuitenkin ennemmin tai myöhemmin liitinten juureen ja juotos tai itse virtajohto hapettuvat.
VINKKI 2. Säilytä liittimet mahdollisimman kuivina ja niin, että sadevesi ei pääse niihin makaamaan.
VINKKI 3. Älä käytä ylettömästi suojarasvaa.
Suihkaus öljyä silloin tällöin ja talveksi on paikallaan, mutta esimerkiksi vaseliinin laitto kevyttekoisiin liittimiin ei kannata.
Rasva kerää itseensä tehokkaasti pölyä, roskia ja muuta likaa mikä saattaa tukkia naaraspuolisen liittimen.
PS. Kirjoittajalla ei ole osuutta tapahtuneeseen, vaan kaikki tämä sattui niille muille.
