Kalavedet ovat tunnetusti vihreämpiä raja-aitojen toisella puolella. Niin myös Ruotsissa.
Alkukaudesta auton keula suunnataan kuitenkin yleensä kohti Gotlannin meritaimenrantoja, ei Västerbottenin tunturivesiä.
Ensimmäisen kerran huhut Saxnäsin ja sen liepeillä virtaavan Ransaråjoen keväisestä perhosesongista kantautuivat korviini jo kymmenkunta vuotta sitten, ja myöhemmin huhut ovat saaneet vahvistusta.
Ransarålla huhti–toukokuun tienoo voi kuulemma todella tarjota satumaista taimenen ja raudun kalastusta.
Ransarån kevätkalastuksen suurin vetonaula on tunturivesille epätyypillinen varhaiskevään koskikorentojen kuoriutuminen, siis Keski-Suomen koskilta tuttu sumarikausi.
Ensimmäiset pintaperhokalat saadaan usein jo huhtikuussa, jolloin jokirantaan rämmitään lumikengät jalassa.
Ransarålla on kaksi lupa-aluetta, joen ylä- ja alaosat.
Varhaiskevään kalastus on keskittynyt joen autolla saavutettavalle alaosalle, Nedre Ransarånille, ja sen kahdelle lampimaiselle suvannolle.
Sille miksi kalastus siellä ylipäätään on tähän aikaan mahdollista, löytyy luonnoton selitys.
Nedre Ransarå saa alkunsa suuresta säännöstelypadosta, ja keväällä veden pintaa pidetään yleensä alhaalla.
Lisäksi padon alta virtaa jokeen hieman lämpimämpää pohjavettä, mikä rikastaa varhaiskevään hyönteiselämää.
Legendat pitävät todistetusti paikkansa: tunturilapissa on joki, jossa on sumareita ja niitä syöviä taimenia.
Artikkeli ”Talvista tunturikalastusta – Napapiirin pintaperhosankarit” on julkaistu Erän numerossa 11/2017
