Kun on istunut ensin henkilöautossa puoli tuntia, sitten bussissa 2,5 tuntia, sen jälkeen lentokoneissa 3 + 13 tuntia, vielä henkilöautossa neljä tuntia ja lopuksi moottoriveneen röykytyksessä puolitoista tuntia, tietää päässeensä aika kauas.
Tällä matkustuskombinaatiolla minä ja kalakaverini Jukka päädyimme Argentiinan Parana-joelle, keskelle todella mielenkiintoista, lintuja ja kaloja kuhisevaa subtrooppista vesilabyrinttia.
Valtavan kokoinen Parana haarautuu alajuoksullaan lukemattomien eri kokoisten kanavien ja sisälaguunien sikermäksi. Tosin nämä kaikki peittyvät kerran vuodessa metritolkulla nousevan tulvan alle.
Vedenpinnan taas laskiessa alkaa kalastajien kullanhuuhdonta.
Pyynnin ensisijaisena kohteena on kullankeltainen golden dorado eli harritetra.
Äärimmäisen aggressiivinen saalistaja liikkuu parvissa ja iskee pikkukalojen kimppuun joen reunapenkkojen katveessa niin että vesi pärskyy.
Jos kalastaja onnistuu tällaiseen säpinään vieheensä viskaamaan, tärppi on jokseenkin varma.
Me saimme kuuden kalastuspäivämme aikana pitkälle toistasataa doradoa ylös ja karkuutimme niitä ainakin viisinkertaisen määrän.
Kumipallona siiman päässä pomppivan otuksen tartuttaminen ei ollut aivan helppoa.
Vieheinä toimivat hyvin monenlaiset heittoperhoista lusikoihin, lippoihin ja tietenkin vaappuihin. Tärkeintä oli heittää aivan rantapenkan juurelle ja uittaa viehettä melko nopeasti kelaten.
Kun kala tarttui kiinni, usein sitä seurasi kaveri tai pari ympärillä kiehnäten.
Seitsemän lajia
Kalastuksen tuoksinassa vieheisiin haksahti myös muita lajeja.
Arvauskilpailumme kysymys kuuluikin, kuinka monta kalalajia onnistumme reissullamme saamaan.
Jos oli harritetra yleisin, hyvän kakkospaikan nappasi paikallisten karpiksi kutsuma kala.
Särjen näköinen mutta rasvaevällä varustettu otus täytti kanavat tuhansien yksilöiden parvilla, eikä selästä tai pyrstöstä tarttumisilta voinut välttyä.
Muutama yksilö oli reilusti suustakin kiinni.
Helppoihin pyydettäviin lukeutui myös jokireunojen kasvipöheikössä viihtyvä tararira.
Hiukan harvemmin mutta kuitenkin päivittäin vieheistä sai irrotella piraijoille läheistä sukua olevia kaloja. Piraijan sukulaisia saimme kolmea lajia.
Harvinaisin saaliimme oli Jukan vaappuun napannut surubi. Näin ollen oikea vastaus kysymykseemme oli seitsemän lajia.
Oikeita vastauksia Paranan kierroksella annettiin täsmälleen kolme, joten palkinto jouduttiin arpomaan. Onnettaren suosikki oli tällä kertaa Markku Puronaho, jolle lähtee Rapalan, Jessen, Stormin, Topin Topin ja Sakain vieheitä sisältävä paketti.
Onnittelut voittajalle ja suurikokoinen kiitos kaikille kilpailuun osallistuneille! Kisa syksyn pilkkipalkinnosta jatkuu edelleen, joten kannattaa pysyä mukana.
