Nälkäviuluksi kutsutun pokasahan perusidea tulee jännesahasta. Jännesahassa terä kiristetään sahan yllä olevaa jännettä kiristämällä, minkä ansiosta sahan terä saatiin ”soivaksi”.

Metallikaariset sahat, joita niitäkin aika-ajoin kutsutaan pokasahoiksi, eivät koskaan saavuttaneet samaa suosiota kuin puurunkoinen ja jännekiristeinen pokasaha.

Metalllikaarinen saha löystyi aikaa myöten ja se oli suhteellisen painava ja hankala kuljettaa pitkien taipaleiden päässä oleville savotoille.

Pokasahaa varten ei välttämättä tarvinnut kuljettaa mukanaan kuin terää. Taitava mies veisti pokasahan raamit milloin tahansa.

Valmiiksi veistetyt sahan osat oli myös helppo kuljettaa mukana repussa.

Retkeilijöillä ja vaeltelijoilla on nykyisin harvemmin sahaa mukanaan. Ja jos on, on se miltei aina pikkuinen taittosaha, jonka juuret yltävät myös kauas historiaan.

Puiden kaatamiseen tai pelkästään isompien rankojen sahailuun pieni puukkosaha on auttamattoman tehoton ja huono.

Hienot kuosit ja värit sekä jossakin mitassa vielä pinnalla oleva ultra light -retkeily ovat pitäneet oikean sahan poissa muodista.

Artikkeli pokasahan historiasta ja valmistamisesta ilmestyy Erän numerossa 8/2017.