Kalan ilmoittaja, Antti Vainio pyydysti hieman epäilyttävän näköisen otuksen Nikinlahdesta Iitin Märkjärvestä 55-millisellä Apaja-verkolla 2. toukokuuta.

Keli oli hieno, lämmintä +9 astetta ja ympärillä keväinen poutasää. Kala nousi verkosta aamulla kello 7.30.

Vainio otti saaliin talteen, mittasi kalan pituudeksi 37 senttiä ja painoksi 0,580 kiloa. Kala17-kilpailuun useita saalisilmoituksia lähettäneenä hän muisti myös ottaa kalasta kuvan.

Laji tunnistui pasuriksi ja sen hän ilmoitti myös kilpailuun. Vasta kuvaa katsellessa Vainio alkoi miettiä, mikä kala oikeastaan on.

– Ei vaikuttanut lahnalta, eikä oikein pasuriltakaan. Hybridikin tuli mieleen.

Lajia ei ehtinyt varmistaa kukaan, sillä kala ”tuli hävitettyä”. Kalan vieressä olevan puukon perusteella se oli syöty.

Pasuria katsottiin ensimmäisenä Erän toimituksessa ja siellä havaittiin heti, että pasuri kala ei ainakaan ole. Kylkiviivalla oli enemmän suomuja kuin pasureilla yleensä ja peräeväkin oli erilainen. Kalan olemus ei ollut ”pasurimainen”.

Kala vaikutti kuin se olisi saanut ominaisuuksia enemmän kuin yhdeltä lajilta. Siis hybridi, mutta tunnistaisiko kukaan perimää?

Suomen Suurin Kala -kilpailun tuomaristossa istuu Helsingin yliopiston kalataloustieteen professori Hannu Lehtonen, joka toimii myös Suomen ennätyskalarekisteriä vartioivan ennätyskalalautakunnan puheenjohtajana.

Lehtonen on työnsä puolesta asiantuntijana eri medioissa varsinkin kesäisin, kun lehdille kiikutetaan vieraan näköisiä kaloja tunnistettavaksi.

Särkikalan syvin olemus ei silti selvinnyt. Lehtonen pohti, että kala voisi olla sorvalahna tai sorvapasuri. Toimitukselle tämäkin olisi jo riittänyt.

Särjen ja säyneen liitto?

Kala17-kilpailun pääosassa ei ole lajin tunnistaminen, vaan saalis an sich (omana itsenään), mutta professori ei luovuttanut.

Seuraavaksi kuvaa pääsi katsomaan vanhempi onkimies Jussi T. Pennanen, Luonnonvarakeskuksen kalabiologi evp, Helsingin kalamaratonin asiantuntija ja ennätyskalalautakunnan särkikalaspesialisti.

Pennanen on kirjoittanut yhdessä Jukka Halosen kanssa kirjan lajikalastuksesta ja Suomen kalalajeista (Tammi 2015). Kirjassa käsitellään myös risteymäongelmaa.

– Pasuria tästä ei saa millään, arvioi kalaa myös Pennanen.

Mutta mitä hän sai irti yhdestä valokuvasta?

– Kovin särkimäinen kala, mutta kylkiviivalla on nuo 49 suomua ja silmän värikehä on keltainen. Suu aukeaa eteenpäin. Selkäevän ja vatsaevien etureunat ovat melkein kohdakkain, V hieman edempänä. Peräevässä on ehkä jokunen ruoto enemmän kuin mitä normisärjellä pitäisi olla.

Analyysin jälkeen Pennanen jäi pohtimaan, miltä säyneen ja särjen risteymä voisi näyttää.

– Tämä saattaisi olla sellainen. Kylkiviivan suomuluku, silmät, suun avautusmissuunta ja evien sijainnit toisiinsa nähden sopisivat siihen.

Särkilahna on yleisin

Säyneen ja särjen liitto vain ei ilmeisesti ole kovin yleinen, ei ainakaan niin yleinen, että Lauri Koli olisi tallentanut risteymän yhteen alan perusteokseen eli Suomen Kalat -kirjaan.

Kolin mukaan selvästi yleisin särkikalojen risteymistä on Suomessa särkilahna. Se on samalla Suomessa ”useimmiten tavattava lajiristeymä koko selkärankaisten luokassa.”

Mielenkiintoinen on Kolin tarjoama tieto, että ”risteymän synnyn edellytyksenä on ensinnäkin sama kutuaika ja -paikka” sekä tietenkin se, että risteytymiseen ei ole geneettisiä esteitä. Lahnalla ja särjellä jälkimmäistä estettä ei ainakaan ole, sillä niiden kromosomiluku on sama.

Mutta miten kutevat särki ja säyne?

Kolin mukaan särki kutee suurin piirtein ”heti, kun koivumetsä alkaa vihoittaa” eli toukokuun puolesta välistä kesäkuun puoliväliin.

Säyne aloittaa lisääntymishommat etelässä eli Itä-Uudenmaan joissa huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa ja pohjoisessa vasta touko-kesäkuun vaihteessa.

Iitin Märkjärvellä kutuajat menevät todennäköisesti osittain päällekkäin eli kaikki on mahdollista, jos vain genetiikka ei sotke peliä.

Märkjärven särkikala on toistaiseksi tunnistamatta. Kalasta itsestään olisi ollut hyvä apu, mikäli se olisi ollut käytettävissä.

Kannattaa siis pysähtyä miettimään ainakin hetkeksi, jos vastaan tulee laji, joka ei heti avaudu, että olisivatkohan tutkijat kiinnostuneet tästä kalasta.

Kalojen risteymistä oli professori Hannu Lehtosen artikkeli Erän numerossa 2/2017.