Ihmiskunta on pyrkinyt aina hyödyntämään eläinten ruhot monipuolisesti. Lihasta on saatu syötävää ja nahkasta vaatteita. Luut ja sarvet on muutettu aseiksi, työkaluiksi tai koriste-esineiksi.
Vähemmällä käytöllä ovat nykyisin jänteet, joista ennen tehtiin narua, liimaa ja jopa jousia.
Jänteistä revittyjä ohuita säikeitä on helppo käyttää monenlaisiin pieniin sidoksiin myös punomattomina: nuolen- ja keihäänkärkien kiinnityksiin, nuolen sulitusten kiinnityksiin, erilaisiin rihmauksiin ja lujuutta vaativiin liitoksiin.
Pelkkää muinaisaikojen ihannointia jänteiden käyttö ei ole, kuten ei mikään muukaan luonnonmateriaalien käyttö.
Materiaalilla voi korjata vaikka haljenneen kännykän kietomalla kosteaa jännesäiettä kännykän ympärille. Kun säikeet kuivuvat, ne muodostavat todella tiukan sidoksen.
Luonnonmateriaalien fiksu käyttö on ekologista toimintaa, jota useimmat kannattavat, vaikka toimivatkin täysin päinvastoin.
Jänneliima on gelatiiniliimaa eli periaatteessa samaa tavaraa kuin hyytelöittämisessä käytetty ja ravinnoksi kelpaava liivate. Terveyden kannalta on siis paljon turvallisempaa käyttää jänneliimaa kuin esimerkiksi epoksiliimoja.
Artikkeli jänteiden hyötykäytöstä on Erän numerossa 3/2017 (ilmestysmispäivä 15. maaliskuuta 2017).
