Tampereen Kaukajärvi on eteläsuomalaisittain poikkeuksellisen kirkasvetinen ja varsin syväkin järvi, jolla on harvinaisen maineikas pilkkihistoria takanaan.

Joskus 1970-luvun tienoilla järvestä pilkittiin useita yli kilon ahvenia, taisipa suurimpien paino alkaa kakkosella.

Noiden huhujen perusteella könysin itsekin jokusia kertoja bussikyydillä Kauksulle mormyskaa uittelemaan.

Olihan kokemus tiputtaa morri 20 metrin syvyyteen – volframista ei siihen aikaan tiedetty mitään. Taisi yksi lasku kestää useita minuutteja.

Puhumattakaan jäälle mätettyjen siimojen selvittelystä kalannoston jälkeen. Mutta sieltä syvältä niitä isoja kuulemma piti onkia, ja mormyskalla erityisesti.

Minä en koskaan siinä jahdissa onnistunut, mutta pääsin parikin kertaa näkemään, kuinka vanhemmat pilkkikonkarit kiskoivat jäälle yli kilon painoisen ahvenen. Olivat ne komeita.

Minun suurimmat ahveneni taisivat silloin olla noin 300-grammaisia, ja nekin saattoi laskea puolen käden sormilla.

Nyttemmin Kaukajärvenkin kalasto on ”normalisoitunut”.

Yli kilon assuista ei ole kuulunut puheita aikoihin, ainakaan pilkkijöiden suusta. Puolikiloisia kai sentään jotkut onnekkaat silloin tällöin saavat.

Sen sijaan sukelluskohteena järvi on kirkasvetisyytensä vuoksi suosittu, ja sukeltajat väittävät, että mörköahveniakin olisi vielä olemassa. Kukaties.

Viime vuoden Suomen Suurin Kala -kilpailuun ilmoitettiin muuten Kaukajärvestä harppuunoitu lahna. Painoa kalalla oli kunnioitettavat viisi kiloa.

2000-luvulla olen käynyt järvellä vain pari kertaa uutuuspilkkejä uittamassa. Eräs tapaus syöpyi lähtemättömästi mieleen.

Olimme ensijäillä järven Tampereen puoleisessa päässä, soutustadionin kohdalla.

Makasin jäällä naama avannossa tasapainon uintia tarkkaillen. Vettä ei siinä kohdassa ollut kuin metrin puolentoista verran, joten kaikki näkyi kuin akvaariossa.

Yhtäkkiä jostain sivulta syöksähti paikalle veret seisauttava körmyniska ja hotkaisi pilkin suuhunsa. Hämmästyin näkemästäni niin, etten saanut makuuasennossa järkevää vastaiskua aikaiseksi.

Vähintään kilon painoinen ahven siis karkasi eikä enää näyttäytynyt, vaikka paikkaa pommitettiin pitkään ihan uudenlaisella intohimolla.

Palkintona on tällä kerralla pilkkisetti, johon kuuluu muun muassa Nils Masteria, Rapalaa ja MA:ta.

Josko seuraavalla kerralla onnistaisi. Tarkoitukseni on piipahtaa Kaukajärvellä jonain päivänä välillä 24.-26.2. Kysymys kuuluu, kuinka paljon painaa suurin saamani kala, lajista riippumatta?

Arvausaikaa on 23.2. päivän loppuun saakka.

Vastauslomakkeella kerättyjä osoitetietoja käytetään vain ja ainoastaan palkintojen postittamiseen.

Ja hei, jos arvaat oikein Jarin suurimman kalan painon kolmessa eri kilpailussa vuoden aikana, voit voittaa vielä isomman kasan vieheitä!

Kilpailu on päättynyt ja palkinto lähetetty voittajalle, kiitos kaikille osallistumisesta!