Reissumme Nicaraguaan oli oikein onnistunut, kiitos matkanjärjestelyt erinomaisesti hoitaneelle Petri Jaakkolalle.
Pääkohteenamme oli suuren tarponin pyynti Nicaraguajärvestä lähtevällä San Juan –joella nelihenkisin venekunnin.
Kalastus tapahtui tilavista jokiveneistä uistellen, kukin yhtä vapaa kädessä pitäen. Myös heittokalastusta kokeilimme.
Järkälemäiset silakan sukulaiset löytyivät viidakkokylä El Castillon kotipoolista kuten ennenkin, ja jo ensimmäisenä kalastuspäivän puolikkaana alkoi tapahtua.
Fiilis, kun sataa kiloa lähentelevä tarponi iskee vieheeseen ja tekee silmänräpäys myöhemmin kuuluisan ilmaloikkansa, on sanoin kuvaamaton. Näitä huikeita tapahtumia pääsimme kaikki näkemään ja kokemaan yllin kyllin tällä maailman kenties kuumimmalla suurtarponijoella.
Tällä kerralla kalojen tartuttaminen koukkuihin tuntui kuitenkin poikkeuksellisen vaikealta. Kun aikaisemmilla reissuillamme liki jokainen osallistuja on päässyt saamamiehen ja –naisen kirjoihin, nyt saalisonni suotiin 12-henkisessä ryhmässämme vain joka toiselle.
Ylössaatujen kalojen osuus suhteessa tärppeihin jäi reilusti alle 10 prosentin, mikä ei toki ole näissä hommissa kovin tavatonta.
Kun kysyimme arvauskilpailussa, kuinka monta tarponia ryhmämme saa ylös neljän kalastuspäivämme aikana, oikea vastaus oli kuusi (6).
Vastauksia kilpailuun tuli kaikkiaan 248 haarukassa 0-468.
Oikeita vastauksiakin löytyi 13, ja niiden joukosta onnettaren suosikki oli mikkeliläinen Jari Alanen. Arvottavana ollut viehepaketti lähtee siis hänelle.
Saamiemme kalojen paino vaihteli välillä 50-95 kiloa, ja ottivieheenä pelitti tuttuun tapaansa Rapala Super Shad Rap puna-valkoisessa ja monissa muissa väreissään.
