Myös vieheiden koekalastuksessa kalastajien mieltymyksillä ja näkemyksillä on aina vaikutusta lopputulokseen, eli siihen mikä viehe siiman päässä parhaiten kalastaa.

Objektiivista, saatikka millään tasolla tieteelliseen vertailuun yltävää tulosta on hyvin vaikeaa saada aikaiseksi, ainakaan yhden ryhmän voimin. Hyviä kommentteja vieheiden ominaisuuksista ja karkea kuva kalastavuudesta sen sijaan saadaan kaivettua esiin.

Kannattaa siis lukaista juttu läpi, tiedä vaikka jokin Erä-lehden koekalastuksissa vaihtopenkille jäänyt viehe paljastuisikin juuri sinun ottivieheeksesi!

Svartzonker Mc Rubber

dsc_0141

Kuvan potretissa ovat ”Mäkkärin” uudet mallit, litteäprofiilinen Mc Rubber Shad ja sirppipyrstöinen Mc Rubber Tail.

Mc Rubber Tailin uinti on muihin litteäprofiilisiin pehmoihin verrattuna melko eleetöntä. Edes nenän tylpistäminen ei uintia elvyttänyt. Joitakin haukia silläkin silti saatiin, päästiinpä jopa suurhauen rajapyykkiä kolkuttelemaan.

Mc Rubber Tailissa sitä vastoin on pyrstön lipatuksen lisäksi varsin komea runkouinti. Parhaimmillaan liike on hitaassa vauhdissa.

Ryhmämme käytössä Mc Tail ilmestyi siimaan useimmiten matalien järvien suurhaukia uistellessa, missä uintikin pääsi parhaiten oikeuksiinsa.

Wake Hanko Gummi

dsc_0159

Hanko Gummi kuuluu mielipiteitä voimakkaasti jakaviin vieheisiin. Jyhkeän, jopa massiivisen kumin uintimanöövereihin kuuluu lähinnä pientä pyrstön vipatusta korkean ja massiivisen profiilin vaimentaessa runkouintia tehokkaasti.

Ryhmämme käytössä Gummi jäi muiden jalkoihin, mutta muutaman tuttavan siimassa se on kerännyt melkoisen ansioluettelon. Mikä kertoo jo alkuluvussakin mainitusta henkilökohtaisten mieltymysten voimasta.

Tai vaihtoehtoisesti voi kysyä, kuinka paljon kalaa kaverit olisivatkaan saaneet, jos heillä olisi ollut käytössään huippuvieheitä?

Illex Dexter Jerk 150 ja 120 mm

dsc_0137

Dexter Jerkit ovat helpouittoisia siksakkaajia, jotka varmasti jokainen saa uimaan. Ne keräsivät haukia kiitettävästi.

Uinti on vikkelää puikahtelua puolelta toiselle ja parhaimmillaan Dexterit olivat lämpimän veden aikaan. Varsinkin pienemmällä kalaa tuli melko tasaisesti syyskylmille saakka, mutta kylmässä vedessä sukkela poukkoilija toimi lähinnä silppumagneettina.

Musta on musta hauenkin mielestä. Likimain plankko musta uistin kalastaa paremmin kuin moni uskoisi ja on värinä aivan aliarvostettu. Pienen Dexterin niskaan on vielä tökätty keltainen täplä, jonka tarkoitus on kaiketi toimiva kiintopisteenä uistinta seuraavalle kalastajalle.

Mahdottoman helppouittoinen ja kalastavakin jerkki joka ui jyrkkää siksakkia kelalla, vavalla, lyhyillä nykäyksillä, pitkillä nykäyksillä ja vaikka miten uitettuna.

Illex Dexter Shad 25 cm ja Dexter Eel

dsc_0138

Dexter Shad -pehmovieheiden uinti on kohdallaan. Olikin hieman outoa, ettei näillä saatu enempää kalaa.

Sirppipyrstöisen Eelin uinti ei juuri perinteisen sirppipyrstöjigin uintia kummempaa ole, mutta  lapiopyrstöisen Shadin venkoilu kyllä täyttää kaikki ottavan uinnin kriteerit.

Ehkäpä käytössä ollut värikartta (painottamattomana vain valkoinen) ei osunut oikein kohdilleen, muuten vieheessä kyllä on edellytyksiä ottivieheeksi. Kohtalaisen näyttävä koko ja maltillinen 88 gramman paino tekevät vieheestä vielä varsin uskottavan ja käyttäjäystävällisen.

Dexterin valikoimaan kuuluu myös hieman painotettu muovinen huppu jonka voi tökätä vieheen päähän, kuvassa alimpaan asennettuna. Tällä viehe saadaan vajoamaan nopeammin. Myös uintiin tulee lisää voimakasta kyljen keinuntaa.

Huputetun mallin odotettiin antavan kaloja varsinkin uistellessa, mutta toisin kuitenkin kävi. Menestys jäi näinkin yllättävän vaisuksi.

Jostain syystä isompaa 34 sentin Dexter Shadia ei kokeiluumme lähetetty, mutta silti sitä ei voi olla mainitsematta. Laiska letkuttelija tuntuu olevan varsinkin ison hauen mieleen. Äärimmäisen hitaassa uitossa keinuva ”Illu” antoi sen verran vahvat näytöt kyvyistään, että se ansaitsee maininnan uutuusvieheiden joukossa,vaikka ei varsinaiseen koekalastukseen osallistunutkaan.

Captain Ollie’s Shad Fly

dsc_0149

Alusta loppuun kotimainen luomus yhdistää kumia ja karvaa.

Muoviputken ympärille sidotun kookkaan perhon päälle on pujotettu jigikumista valettu pää. Komeus on vielä kruunattu putkiperhotyyliin, kiinteällä perukkeella varustetulla yksihaarakoukulla.

Tuloksena on erinomaisen hienosti uiva ja todella hitaasti uppoava heittoperho.

Shad Fly keräsi kalatapahtumia kiitettävästi, mutta kärsii samasta ongelmasta kuin suurin osa lajitovereistaankin. Varsinkin järeämmille vieheille tarkoitetuilla vavoilla heitto-ominaisuudet ovat kehnohkot ja märän karvaturrin säilyttäminen vaatii erikoistoimenpiteitä.

Heitto-ominaisuuksia voi parantaa pujottamalla pitkävartisen koukun varteen pienen päärynäpainon, joka lukitaan paikoilleen esimerkiksi pehmeällä kumihelmellä. Takaosaan tuleva lisäpaino ei juurikaan muuta uppoamisasentoa eikä myöskään nopeutta, mutta parantaa heitettävyyttä kummasti.

dsc_0151

Ongelmaan on kuulemma etsinyt parannusta myös valmistaja. Tulevat Fly  Shadit on varustettu painotetulla runkoputkella.

Taiga Lures Inka

dsc_0148

Kotimaisen Taiga Luresin kevenetyn Inka-lusikan haukikoko on hassun mallinen, mutta sitäkin eloisampi lusikka, joka vajoaa hieman perinteistä pellinpalaa hitaammin ja eloisammin.

Aivan matalimpiin paikkoihin viehe ei kunnolla sovellu, vaan vaatii alleen parisen metriä vettä päästäkseen kunnolla oikeuksiinsa. Koekalastuksissa Inkan parasta pelikenttää olivatkin jyrkkäprofiiliset kaislareunat, joissa lusikkaa uitettiin pohjan lähellä.

Joskus hauki vaatii, että viehe vajotetaan aivan pohjan tuntumaan ennen kuin suvaitsee iskeä. Silloin jerkeillä ja painottamattomilla vieheillä kalastava on pulassa. Vajotessaankin eloisasti poukkoileva Inka on omiaan juuri näissä olosuhteissa.

Tarkka heitto aivan kaislan reunaan, pari kammenpyöräystä kelausta ja sitten vaan odotellaan siima kireällä. Lusikan keinahtelun tuntee vapakädessä saakka. Tärppi tulee usein heti ensimmäisen vajotuksen aikana.

Quantum Fat Gipsy DF

dsc_0147

Eloisasta uinnista ja maltillisesta kelluntanopeudesta huolimatta hauen saaminen Fat Gipsyllä osoittautui hankalaksi.

Savage Gear Roach Shine Glider

dsc_0146

Kaksiosainen Roach Shine Glider on terävästi ja näyttävästi puolelta toiselle sukkuloiva swimbait.

Kuten muissakin korkeaprofiilisissa ja pyrstöllä varustetuissa swimbaiteissa, tässäkin käyttöä rajoittaa kehnot lentotaidot. Pyrstö saa uistimen kieppumaan heiton aikana mikä tekee käytöstä tuskallisen turhauttavaa: muuten kalastava ja toimiva uistin lentää mihin sattuu paitsi pitkälle. Se myös koukkaa usein siiman koukkuihin jo heiton aikana.

Kalastavuudessa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Roach Shine Glider on kuitenkin tuomittu hautautumaan pakin pohjalle samasta syystä kuin taannoinen X-Busterkin: heitossa hyrrän lailla pyörivä uistin turhauttaa käyttäjäänsä.

Mutta, jos olet sinut X-Busterin kanssa, pidät varmasti tästäkin. Samaa herkkyyttä ja eloisuutta hiukan pienemmässä ja kevyemmässä paketissa.

Savage Gear 3D Roach Jerkster

dsc_0145

Savage Gearin tuotekehityksestä vastaava Mads Grosell on varmasti yksi maailman kunnianhimoisimmista ja lahjakkaimmista viehenikkareista.

Ajatuksena jerkki, jonka painotusta voi säätää vesillä on loistava. Toteutuskin todella onnistunut. Selässä olevan tulpan saa nykäistyä toisen uistimen koukulla näppärästi auki ja kuulat putoavat kämmenelle.

Säätäminen käy melkein yhtä nopeasti kuin vieheen vaihtaminen, mikä hiukan vesittääkin vieheen ideaa. Lähes jokaisella kalastajalla kun on jo omat suosikkinsa eri syvyyksille, joten kuulia ei juuri tule alun jälkeen vaihdettua.

Yhdellä teräskuulalla varustettuna viehe vajoaa sopivasti ja ui nättiä lyhyttä liukua tehden. Kalastava perusjerkki, joka keräsi kalatapahtumia varsin usein.

Painotuksen vaihtamisellekin löytyi lopulta paikkansa. Jalkapatikassa ollessa uistinarsenaalia on pakostakin rajattava, jolloin Jerksterit ovat parhaimmillaan. Yhdellä uistimella saa pienin muutoksin katettua useamman tilanteen ja kalastaja ainakin teoriassa pärjää vähemmällä viehemäärällä. Rannalta kalastajalle Jerkster osoittautui siis hyvinkin varteenotettavaksi työkaluksi.

K.P. Baits Pike Shad

dsc_0144

Pike Shadia katsoessa ei voi välttyä ajatukselta että onkohan työpöydän reunalle unohtunut viimevuoden ottiviehe, BFT Pig Shad, hieman liian pitkäksi aikaa. Nimittäin sen verran yksiin rungon ja pyrstön mallit menevät. Joitakin yksityiskohtia on toki muutettu, mutta melko samannäköisistä kumikaloista on silti kysymys.

Aivan samoista vieheistä ei silti ole kyse. Pike Shad ui hieman esikuvaansa matalammassa. Matalissa vitaikkolahdissa ero osoittautui syksyn mittaan useamman kerran ratkaisevaksi. Hyvin kalastavasta vieheestä on kyse.

Materiaaliltaan Pike Shad on Pigiä hieman pehmeämpää, mikä näkyy paitsi uinnissa, myös käyttöiässä. Kokemus osoitti Pike Shadin ohuen pyrstöntyven olevan vieheen Akilleen kantapää.

Snack Baits

dsc_0143

Suomalaiselta Snack Baitsilta ei tälle kaudelle uusia malleja ilmestynyt, ellei viimevuoden lopulla lanseerattua XL-kokoa sellaiseksi lueta. Sen sijaan uutuusvärejä ilmestyi ainakin kaksi, ylempi made ja alempi hauki.

XL:n värikartta myös laajeni käsittämään kaikki pienemmistäkin tutut värit. Ja kun Dexter Shadin isointa kokoa kerran kehuttiin, niin pitää todeta että myös XL-Snack osoitti kuuluvansa loppusyksyn kylmän veden ykkösketjuun. Iso koko ja laiskanletkeä uinti tuntuvat olevan hauen mieleen.

On mielenkiintoista nähdä, minkälaisiin mittoihin ottivieheet tässä ikkunassa vielä kasvavatkaan. Loppusyksystä iso viehe kalastaa monesti paremmin, näistä 30-senttisistä loikareistakin saa irrotella kiloisia pulikoitakin tämän tästä.

High 5 Lures

dsc_0142

Tanskalaisen High 5 Luresin Shad 18s ehti mukaan mukaan vasta kesken kauden.

Paraislaisen Ninni’s Fishingin edustama viehe edustaa kumikavalkaadin kevyempää puolta. 55 grammainen viehe sopii kevyemmällekin vavalle ja ui tasaisesti porskuttaen. Keväällä pienempiä kaivattiinkin, mutta syksyisessä suurhaukijahdissa tämä varsin sipponen viehe jäi isompien jalkoihin.

Shad 18s sopi kuitenkin hyvin järvien pakanreunojen haukijahtiin, kunhan eteen ruuvasi pienen painopään.

Storm Giant Tail Seeker Shad ja Suspending Wild Tail Shad 20 cm.

dsc_0134

Seeker Shad, eli ”Sirpa” on kokenut hienoisen faceliftin. Sen pyrstöä on muutettu massiivisemmaksi samalla painoa rungosta hieman poistaen. Hitaammin uppoavana viehe sopii nyt kalastukseen parin metrin syvyydessä. Jykevä pyrstö antaa rungolle voimakkaammin keinuvan liikkeen, mikä saa uistimen välillä kaatumaan selälleen saakka.

Kalastavuus uudella mallillakin on kunnossa, mutta toisaalta uutukaisella ei enää pääse yhtä tehokkaasti penkanreunoja  ja syviä kaisloja ronkkimaan.

Vuosisadan haukivieheen, eli Suspin, uusi malli on saanut hiukan lisää pituutta ja eloisamman pyrstön. Tälläkin kaloja saatiin, mutta nopeasti, itse asiassa jo ensimmäisen kalan roikkuessa koukussa, havaittiin ohuen pyrstön olevan myös varsin herkkä rikkoutumaan.

Mutta onneksi näitä oli useampi kappale, eikä episodi enää toistunut.

dsc_0136

Stormin uutuuksia on myös Rip Shadeihin sopiva, ja valmiiksi koukutettu painopää. Pää lisää uppoamisnopeutta ja parantaa heitto-ominaisuuksia, mutta kokemus osoitti, että kiinteiden viritysten käyttö jää tosipaikan tullen vähemmälle. Pelkällä jigiruuvilla rigattua viehettä on helppo painottaa kiepauttamalla päärynäpaino viehelukkoon, mutta kiinteästi painotettua viehettä ei saa kevennettyä.

Uisteluun ja etupäässä syvissä vesissä kalastavalle kiinteä paino on toki irtopainoja mukavampi.

Pienpajavieheet

dsc_0135

Suomessa on vahvat perinteet myös haukivieheiden rakentelussa. Vaikka näitä ei jostain syystä Erä-lehden uutuusviehe-esittelyyn usein lähetetäkään, on pöhinä pienpajojen ympärillä kova.

Ja kova on tasokin. Sekä kädenjälki että kalastavuus pärjäävät milloin tahansa isojenkin tehtaiden tuotteille, vaikka tuotekehitysbudjetin merkitsevän numeron oikealla puolella on nollia usein huomattavasti vähemmän. Kunnianhimoinen asenne ja rakkaus lajiin tuottavat välillä todellisia namupaloja kaloille ja kalastajille.

Niinpä näitäkin on paikallaan esitellä aina kun niitä hyppysiinkin saakka päätyy. Tällä kertaa esiteltävät Neon Baits Shad ja Hämy Luresin Hämy-jerkit tarttuivat matkaan elokuussa Säkylässä järjestetyiltä Pike Festeiltä.

Neon Baits Shad (kuvassa ylimpänä) on Rymättyläläisen Petri Tallqvistin tekemä pehmoviehe. Noin satagrammainen isolla pyrstöllä varustettu viehe mennä jytkyttää niin että tuntuu. Uinti on poikkeuksellisen voimakasta potkintaa ja kyljen keinutusta. Töpäkkä ruumiinmuoto tekee vieheestä myös kiitollisen heitettävän.

Ei siis ole ihme, että kumi on kerännyt ylleen varsin uskottavan maineen ottivieheenä. Tämän huomasi myös koekalastusryhmä, viehe keräsi kalakontakteja varsin kiitettävästi, mutta matkassa oli myös hiukan huonoa tuuria. Kylkiin kävi jättämässä merkkinsä myös pari todella rouheata päänheiluttajaa, mutta molemmat valitettavasti irtosivat.

Vieheet syntyvät sataprosenttisesti käsityönä. Tähän saakka myynti on hoitunut etupäässä ”autotallin ovelta” ja netin keskustelupalstoilla. Mutta ensi vuonna tuotteet on tarkoitus saada myös kauppoihin. Tällä hetkellä jälleenmyyjiä on tiedossa ainakin kaarinalainen Kalastuskeidas ja helsinkiläinen Kalastustarvikeliike Wobbleri.

Yhteystiedot: T:mi Neon Baits, NeonBaits@outlook.com

Hämy Lures on kirkkonummelaisten Ville ja Kari Hämäläisen perustama haukiuistimia valmistava yritys. Mallistoon kuuluu tällä hetkellä kaksi kokoa, 14 cm (75–80 g) ja 17 cm (n. 90 g) solakat ja karamellinkauniit palikat (kuvassa keskellä ja alimpana). Uinti on rauhallista ja pitkähköä liukua, jota on helppo elävöittää tempoa muuttamalla. Parhaimmillaan vieheet tuntuvat olevan kylmän veden aikaan, jolloin uitto saa olla hidasta.

Myyntihinta uistimilla on ollut 30 euroa, mutta somen palstoilla näistä on maksettu parhaimmillaan yli satasta kappaleelta.

Tällä hetkellä Ville Hämäläinen kertoo tuotannon olevan tauolla, mutta se ei missään nimessä ole päättynyt. Villen mukaan nyt vedetään hetki henkeä.

Yhteystiedot: T: mi Hämy Lures, villeroinen@gmail.com

Laadusta maksetaan

Suomalaisten haukiviehenikkareiden menestyksen suurin ongelma taitaa piillä markkinoiden koossa. Kun joku saa tehtyä hyvän ja kalastavan tuotteen, kysyntä räjähtää hetkessä pilviin. Jos on aikaisemmin myynyt luomuksiaan lähinnä kaveripiirille ja tuotanto on ollut sadan kappaleen vuositasolla, onkin kysyntä äkkiä tuhansia kappaleita.

Tähän vastaaminen edellyttää jo yrityksen perustamista ja uistinten valmistukseen menee kaikki käytettävissä oleva aika. Eikä kyse ole enää mistään ajankuluksi puuhastelusta.

Onneksi nykyään käsityöuistimista ollaan valmiita maksamaan säädyllistä hintaa, mikä usein on ainakin tuplaten Kiinassa tehtyyn tusinakapulaan verrattuna. Silti markkinat kotimaassa on melko nopeasti täytetty. Hauenkalastajat ovat, vaikkakin kasvava, mutta silti varsin rajallinen ryhmä. Aktiivihauestajia, jotka ovat valmiita maksamaan yhdestä uistimesta kymmeniä euroja, on maassamme joitakin tuhansia.

Muutaman tuhannen uistimen jälkeen markkinat alkavatkin olemaan täynnä ja kotiväen mukikin jo kaatumispisteessä. Tässä kohtaa ollaan pisteessä, jossa pitäisi siirtyä harrastuksesta kokopäiväiseen työhön, mutta yhden tai kahden tuotteen varaan tällaista loikkaa ei uskalla laskea. Varsinkin, kun niitä on pari vuotta jo ihan urpona väsännyt ja myynyt.

Ruotsalaisilta tämäkin loikka on, piru vie, onnistunut. Länsinaapurista löytyy useampikin henkilö tai kaveriporukka, jotka ovat siirtyneet autotallista isompiin tuotantotiloihin ja – ehkä valitettavastikin – teolliseen tuotantoon Kaukoidässä.

Johtuuko suomalaisten pienpajaihmisten kansainvälisen menestyksen puute valmistajien ja rahoittajien vaatimattomuudesta tai uskon puutteesta vai syrjäisestä sijainnistamme, sitä en osaa sanoa. Mutta taidon tai substanssiosaamisen puutteesta se tuskin johtuu.

Kuka perustaa ensimmäisenä pienvalmistajien maailmanvalloitusta edistävän yhdistyksen ja hakee rahoitusta tuotannon kasvattamiseen ja kansainvälistymiseen tähtäävälle hankkeelle?