Tuluksilla tarkoitetaan teräksistä iskurautaa ja vastakappaletta eli kiveä.

Hiilipitoisesta teräksestä taotullla tulusraudalla isketään kiven terävää särmää viistäen, jolloin kovaksi karkaistusta tulusraudan pinnasta irtoaa pienen pieniä lastuja, jotka alkavat hehkua iskussa syntyneen kitkan ansiosta.

Tulusraudan kanssa Suomessa käytettiin alkuun kvartsikiveä. Kvartsin vanha suomalainen nimitys, ukontulikivi tai ukonkivi, viittaa vahvasti muinaissuomalaisen Ukko Ylijumalaan.

Jos kahta lumikvartsikiveä hieroo yhteen, voi nähdä kelmeää valoa. Kivien ominaisuus yhdistettynä tulentekoon lienevät syynä siihen, että yleinen kivilaji liitettiin ukkosen jumalan nimeen.

Tulusraudasta singahtava kipinä tarttuu hyvin esimerkiksi pakurista veisteltyihin pieniin palasiin.

Ennen tulusrautaa käytössä oli niin sanottu tuliora, johon iskettiin isohkolla soikeaksi muotoillulla kvartsi- sekä myös kvartsiittikivellä.

Tulioran ajatus oli sama kuin tulusraudalla. Tarkoituksena oli saada hiilipitoisesta teräskappaleesta irti pieniä hehkuvia palasia.

Tunnetuista tulentekovälineistä pisimpään pimennossa on ollut soikea tuluskivi. Kateissa on tuhannen vuoden ajanjakso.

Tietoisuuteen soikea kivi palasi vasta vuonna 2004, kun tulenteko kivellä todistetusti onnistui. Sitä ennen kokeet olivat olleet kokolailla pelkkää teoriaa ilman konkreettisia käytännön tuloksia.

 Perinteisistä tulentekovälineistä kerrotaan enemmän numerossa 6/2016, joka ilmestyy 8. kesäkuuta.