Kaikki eläimet kuuluivat ennen ansoilla pyydettäviin lajeihin. Karhut, hirvet, peurat, ahmat, jänikset, kanalinnut, vesilinnut, petolinnut, oravat tai näädät saatiin usein saaliiksi ansoilla.

Nykyään ansapyynti painottuu riistan osalta pienpetoihin ja Lapissa riekkoon.

Lainmukaiset loukut ja ansat ovat joko elävänä pyytäviä tai varustettuja hetitappavilla raudoilla. Välimuodot ovat kiellettyjä.

Esimerkiksi elävänä pyytävän loukun on mitoiltaan oltava sellainen, että eläin mahtuu seisomaan, makaamaan ja kääntymään loukussa vaikeuksitta.

Hetitappavilla raudoilla varustellut loukut ovat laillisia, kun ne aiheuttavat lauetessaan saaliseläimelle välittömän kuoleman ilman liiallista kärsimystä.

Jos jotain hyvää yrittää kaivaa nykyaikaisesta metsästyksestä, ansapyynti on selkeästi alue, jossa on otettu iso harppaus eettisempään suuntaan verrattuna entisaikojen jahtiin.

Aikaisemmin monet ansat olivat riistaeläimille todella tuskallisia kidutusvälineitä. Ne kuuluvat silti oleellisena osana suomalaisen eränkäynnin ja ansapyynnin historiaan ja sen tunteminen on monella tapaa opettavaista ja hyödyllistä.

Kun tuntee historiasta myös ei-niin-miellyttäviä metsästystapoja, moni eettisen metsästyksen pelisääntö aukeaa selvemmin ja tulee otettua paremmin huomioon.

Ilkka Seikku kertoo ansapyynnistä lisää Erän numerossa 5/2016.