Nokkonen on tunnettu kuitukasvina jo esihistoriallisilta ajoilta lähtien. Nokkosesta on valmistettu lankaa, köyttä ja jopa kalaverkkoja.
Suomessa nokkosta on kasvanut luonnonvaraisena jo myöhäisrautakaudella. Niinpä oletetaan että sitä on käytetty kuituna vähintään yhtä paljon kuin pellavaa.
Pohjolassa nokkosesta on tehty köysiä ja karkeita verkko- ja säkkikankaita. Vasta 1800-luvulla puuvilla syrjäytti sen käytöstä ja toisen maailmansodan jälkeen nokkoskuitu unohdettiin kokonaan.
Nokkoskuidut ovat puhdasta selluloosaa. Kuitu on pitkä, hento, taipuisa ja luja. Erityisesti kuidun märkälujuus on hyvä. Sataprosenttinen nokkoskangas ei kutistu vesipesussa lainkaan.
Nykyisin käsinkudottua nokkoskangasta saa vain Nepalista, jossa sitä on käytetty kotitalouksissa jo vuosisatoja. Vuoristokylissä nokkosesta on tehty vaatteita, laukkuja, patjoja ja muita käyttötarvikkeita.
Lue 16. maaliskuuta ilmestyvästä Erän numerosta 3/2016, miten nokkosta on käytetty ruokana ja mitä muuta ruokaa luonto on ihmisille tarjonnut. Ja tarjoaa yhä.
Lähde: Ritva Heikkinen, Nokkonen sisustuspainokankaana, EVTEK 1998
