Ensinnäkin jigit ovat edullisia vieheitä. Myös jigaajien tärkeimmät saaliskalat ahven, kuha ja hauki ovat levittäytyneet lähes koko maahan, joten jigaukseen sopivia vesiä on tarjolla jokaisen kotinurkilla.

Kolme päätekniikkaa

Jigikalastuksella tarkoitettiin pitkään kalastamista pehmytvieheellä, johon oli pujotettu lyijyllä painotettu yksihaarakoukku. Tavallinen heittojigaus on edelleenkin eniten käytetty tapa, mutta pysty- ja pohjapainojigaus ovat alkaneet yleistyä vauhdilla.

Pohjapainojigauksessa käytetään painotonta koukkua, joka sidotaan siimaan painon yläpuolelle. Tavallisessa jigauksessa painolla varustettu viehe pomppii pohjaa pitkin. Pohjapainojigauksessa paino tekee saman, mutta itse viehe pysyy irti pohjasta.

Kolmas päätekniikka on pystyjigaus, joka muistuttaa lähinnä pilkintää hitaasti liikkuvasta veneestä. Pääasiallinen kohdekala on kuha, mutta ahven ja hauki esiintyvät yleisesti saaliin seassa.

Kalastuksessa käytetyt jigit ovat pitkälti samoja, vaikka eri tekniikoissa jigityyppien suosio vaihteleekin jonkin verran. Kalastustyylin vaihtaminen tekniikasta toiseen onkin helppoa, koska uusia vieheitä ei sen takia tarvitse juurikaan hankkia.

Välineet

Ensimmäiseksi on syytä lähteä liikkeelle siimasta. Venymättömät mikrokuitusiimat ovat ainoa oikea vaihtoehto jigaustekniikasta riippumatta.

Siiman paksuus vaihtelee yleensä 0,08 ja 0,14 millin välillä. Mikrokuitusiimojen kohdalla ilmoitetut paksuudet ovat kuitenkin viitteellisiä. Hyllystä kannattaa ehdottomasti valita kirkas hyvin näkyvä vaihtoehto, koska siiman liikkeestä voi lukea usein varovaisen tärpin.

Tavallinen heittojigaukseen suunniteltu vapa on oiva valinta ensimmäiseksi vavaksi. Kun heittopainosuositus liikkuu luokassa 10–30 grammaa, vapa tarjoaa riittävästi jämäkkyyttä sekä heitto- että pystyjigaukseen.

Myös pohjapainojigauksessa pääsee alkuun mainiosti tavallisella heittojigivavalla.

Jos ruokahalu kasvaa syödessä, voi kutakin tekniikkaa varten hankkia omat vapansa. Pystyjigausvapoja ei ole suunniteltu heittojigaukseen, ja se näkyy vavan rakenteessa ja ominaisuuksissa.

Pohjapainojigauksessa eli dropshotissa vavat ovat puolestaan tyypillisesti pehmeämpiä kärjestä. Tämä mahdollistaa vieheen värisyttelyn aivan paikoillaan.

Jigikelan tyyppinä haspeli on vaivattomampi. Vapoja valmistetaan myös hyrräkeloille. Hyrrän käyttöön tottuneelle ne ovat varteenotettava vaihtoehto. Pystyjigauksessa hyrräkela on jopa suositumpi vaihtoehto.

Jigivavat ovat hyvin kevyitä ja tunnokkaita. Tyypillisesti vavat painavat 100–140 gramman välillä. Kevyimmät vavat jäävät jopa reilusti 100 gramman alle. Tämän takia myös kelan tulee olla kevyt.

Raskaan kelan kanssa menetetään yhdistelmän tasapaino ja osa herkkyydestä.

Kelasarjojen pienimmissäkin malleissa siimakapasiteetti riittää yleensä mainiosti. Heittopituuksien puolesta kelaan pitää mahtua noin sata metriä kuitusiimaa. Määrä kestää jonkin verran tuulisolmuja, joita syntyy helposti ohuilla siimoilla heitettäessä.

Fluorihiilisiimaa tapsiksi

Dyneema- ja Spectra-kuiduista tehdyt siimat ovat lujia, mutta kestävät huonosti kulutusta. Hauen hampaissa ohut kuitu rapsahtaa huonoimmillaan poikki niin, että vavankärki tuskin värähtää.

Hauet ovat sen verran yleisiä ahven- ja kuhavesillä, että monet käyttävät tämän takia kuitusiiman ja vieheen välissä 0,3–1 metrin mittaista fluorihiilisiiman pätkää.

Hauen hampaiden lisäksi kovapintainen, hyvin kulutusta kestävä fluorihiilitapsi antaa suojaa pohjakiviltä. Vieheen ja tapsin väliin kannattaa vielä kiinnittää kevyt jigilukko, joka helpottaa vieheen vaihtoa.

Pohjapainojigauksessa fluorihiilitapsi on oikeastaan välttämätön, sillä dropshot-painot eivät lukitu pehmeään kuitusiimaan. Pohjapainojigauksessa tapsi saa jatkua vajaan metrin koukun alapuolelle. Koukun ja kuitusiiman väliin taas jää vähintään reilun puolen metrin pätkä fluorihiilisiimaa.

Vene 16 Båt -messuilla puhutaan lisää jigikalastuksesta