Vieheiden tekijät ovat aina hyödyntäneet luontoa monipuolisesti. Se on vain päässyt välillä unohtumaan muovin, kumin ja metallien vyörytyksessä.

Vaappuja Suomessa on tehty perinteisesti kaarnasta, mutta muutkin kotimaiset puulajit, kuten haapa, koivu, mänty tai pihlaja ja jopa tammi ovat löytäneet tiensä viehenikkareiden pajoihin.

Viimeksi mainitusta puulajista tehdyistä vieheistä tosin kaivataan havaintoja, sillä tammi on kovaa vuoltavaa.

Perhonsitojille kelpaavat periaatteessa kaikki materiaalit. Erä on esitellyt perhopalstoillaan mm. kondomiperhoja ynnä ihmiskarvoituksesta tehtyjä houkuttimia.

Omista talvikalastusvarusteistani erikoisin lienee Hackmanin kahvilusikasta tehty pystypilkki, joka tekijän mukaan on kova sana erityisesti Saaristomeren alueen kuhille.

Turha tietysti mainita, että en ole itse saanut kyseisellä pystypilkillä koskaan mitään.

Viehe porkkanasta

Porkkana, (Daucus carota), juureksena viljelty sarjakukkaiskasvi, on materiaali, jota monet eivät ole todennäköisesti koskaan kokeilleet vieheenä. Saati sitten muita juureksia.

Toimituksen saavutti tieto kovasta kalamiehestä nimeltä Mika, 25.

Koska nuoren kalastajan kaveri on hankkinut valtavasti vieheitä, Mika halusi todistaa, että homma ei ole kiinni vain välineistä.

Mika teki uistimen porkkanasta. Tietojen mukaan vieheen koeuitto piti lopettaa kesken, koska uistimeen tarttui komea hauki.

Kuvista selviää vieheen yksinkertainen rakenne, jossa porkkana toimii käytännössä eräänlaisena houkuttimena. Lopullisen työn kalastamisessa tekevät koukut, jotka on rigattu kiinni porkkanan kylkeen.

Lopputuloksena on jerkkimäinen, nokkalevytön viehe, jonka yksilöllinen uinti todennäköisesti riippuu porkkanan muodosta.

Ja koska porkkanat ovat yleensä erilaisia, tuloksena on yhtä monta erilaista uintia kuin on porkkanaa.

PS. Tässä vaiheessa on syytä pohtia, millaisia ottipelejä mahtaisi syntyä palsternakasta, tankoparsasta, musta- tai piparjuuresta tai retikasta ja sopisivatkohan esimerkiksi lehtiselleri tai raparperi vieheiden valmistukseen?