Hirven geneettistä muuntelua ja sen taustoja tutkittiin filosofian maisteri Veli-Matti Kankaan väitöskirjatyössä. Kangas väittelee Oulun yliopistossa 4. joulukuuta.

Tutkimuksen toisena päätavoitteena oli selvittää, onko hirvien alaleuan muodossa havaittavissa eroja eri puolella maata.

Tutkimuksessa hyödynnettiin metsästäjien keräämää aineistoa, jonka muodostivat Suomesta ja Venäjän Karjalasta kerätyt hirven DNA-näytteet ja leukaluut.

Tutkimustulosten mukaan Pohjois-Suomen hirvet edustavat erilaista geneettistä sukulinjaa kuin eteläiset lajikumppaninsa.

Linjojen eriytymisen arvioitiin tapahtuneen jo viimeisen jääkauden aikana, jolloin hirvelle sopivat elinalueet sijaitsivat nykyistä huomattavasti etelämpänä.

Havaittu ilmiö tukee käsitystä, jonka mukaan hirvi saapui Fennoskandiaan jääkauden jälkeen sekä läntistä että itäistä reittiä pitkin.

Lännessä vähiten muuntelua

Jääkauden jälkeen on Suomen ja Venäjän Karjalan hirvikanta jakautunut myöhemmin maantieteellisesti kolmeen, perimältään erilaiseen ryhmään: itäiseen, läntiseen ja pohjoiseen. Ryhmät kuitenkin sekoittuvat laajalla alueella.

Geneettisesti monimuotoisimmat hirvet löytyvät Venäjän Karjalasta ja Pohjois-Suomesta. Vastaavasti selvästi vähiten geneettistä muuntelua on läntisen Suomen hirvillä.

Suomen hirvien lukumäärä on historiansa aikana romahtanut lukuisia kertoja, ilmeisesti voimakkaan metsästyksen vuoksi.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että kannanromahdukset 1700- ja 1800-luvuilla ovat jättäneet jälkensä hirven perinnölliseen monimuotoisuuteen. Suomen hirvikannan perimä heijastelee näin ollen sekä ilmastollisia että myös ihmisen vaikutuksia.

Pohjoisessa puruvoimaa

Perinnöllisten erojen lisäksi hirven alaleuan muodossa havaittiin maantieteellisiä eroja.

Tulosten mukaan purentaa ohjaavien lihasten kiinnityspinnat laajenevat pohjoista kohti siirryttäessä. Tämä viittaisi siihen, että hirven leukojen puruvoima on pohjoisessa suurempi kuin etelässä.

Ilmiö on mahdollisesti seurausta pohjoisen selvästi pidemmästä talvesta, jolloin hirvien ravinto on koostumukseltaan kovempaa.

Veli-Matti Kankaan eläinekologian alaan kuuluvan väitöskirjan otsikko on Genetic and Phenotypic Variation of the Moose Alces alces (Hirven geneettinen ja fenotyyppinen muuntelu).

Kuva: Malene Thyssen (User Malene) (Own work) [GFDL, CC-BY-SA-3.0 or CC BY-SA 2.5], via Wikimedia Commons

(Oulun yliopiston tiedote 30. marraskuuta 2015)