Ensimmäisestä karhukojureissusta Martinselkoseen jäi sen verran hyvä maku, että päätin piipahtaa mestoilla toistamiseen heinäkuun loppupuoliskolla.

Tavoitteena oli monipuolistaa kuvasatoa ja saada joukkoon maisemallisempia otoksia ja ehkäpä jopa heijastuskuvia aamu-usvan kera.

Viitoitin kesän toisen, Norjaan suuntautuneen valokuvausreissun alkureitin Suomussalmen kautta. Näin pitkän autotaipaleen sai paloiteltua vähän inhimillisemmäksi.

Saunassa

Jos oli vastassa ekalla visiitillä lähes hellelukemat, niin nyt hikikarpalot virtasivat toden teolla.

Etenkin kun oli määrä sulloutua neljän neliömetrin ammattilaiskojuun suorantaisen lammen suoraan auringonpaahteeseen.

Mainitaan vielä, että tuuleton ilma seisoi käytännössä paikoillaan.

Huonosti lämmitetty sauna on täysin väärä ilmaisu celsiusasteiden kuvaamiseksi. Tämä koppi meni kyllä ihan oikeaoppisesti lämmitetystä saunasta.

Vaatteet oli pakko riisua heti alkumetreillä. Saunakalja puuttui, mutta onneksi talon puolesta oli varattu virkistävää kylmää vettä litratolkulla.

Litimärällä puserolla huiskimalla saattoi simuloida vihtaa ja näin saada vähän ilmaa kiertämään.

Hiljaista hikoilua

Otsalta hikeä moppaillessa tarkkailin herkeämättä kapean lammen takaisia metsänreunoja.

Ensivierailulla ryhmäkojulla häiritsi loppuun tallattu maasto, nyt maisema tarjosi kaikin puolin hienommat puitteet. Kuvausetäisyys oli ryhmäkojua pidempi, mikä mahdollisti maisemalliset kuvat.

Huolestuttavan hiljaista vaan oli.

Viimeksi mesikämmenten vastaanottokomitea ilmestyi saman tien, ihan kuin kutsusta. Nyt ensimäistä sulkimen räpsähdystä piti odotella pitkälle iltaan.

Harmiksi vielä tummaa pilveä lipui uhkaavasti taivaalle valoa syömään.

Vihdoin puoli kymmenen tienoilla ensimmäinen karhu ilmaantui tutkimaan tarjoiluja.

Nappulavoittoinen illallinen oli katettu rantaviivaa myöten. Lammen pinta oli sopivasti tyyntynyt hetkellisen tuulenvireen jäljiltä, joten pystyin toteuttamaan haaveilemiani heijastuskuvia.

Tosin helteen flegmatisoima kontio laahusti lähinnä kuono sammalta kyntäen. Välillä se rötkähti mättäälle makoilemaan, kuin koira sohvalle.

Viereisessä kojussa väijyneet BBC:n luontokuvaajat olivat sentään virittäneet lammenrantaan komean hunajalla valellun tukinjärkäleen houkuttimeksi uimaotoksille.

Turkin kasteleminen sai jäädä, sillä kuivan maan koirannappulat miellyttivät tällä kertaa enemmän.

Ennen lopullista pimeää ilmestyi toinen karhu seuraksi velttoilemaan, mutta muuten illan esiintymiset jäivät melko vähiin.

Rankka ukkosmyrsky pyyhkäisi yli puoliltaöin. Näkymä kojusta lammelle päin.

Rankka ukkosmyrsky pyyhkäisi yli puoliltaöin. Näkymä kojusta lammelle päin.

Jyrinää ja välähtelyä

Pläräsin kuvasadon kamerasta läpi ennen maaten menoa.

Tumma pilvi oli pimentänyt tienoon ja alkoi ripsiä voimistuvaan tahtiin vettä.

Kerkesin jonkun tovin vetää hirsiä, kunnes säpsähdin puoliltaöin jyrinään ja jatkuviin salamanvälähdyksiin. Siinä se Koillismaalle ennustettu ukkosmyräkkä nyt riehui koko voimalla suoraan yllämme.

Rapeaksi kuivunut maa sai vettä kerta heitolla koko kesän edestä.

Salamoinnista inspiroituneena, päätin yrittää kuvata niitä aitiopaikalta kojun suojista.

Vaihdoin teleputken laajakulmaan ja kokeilin erilaisin säädöin pitkiä puolen minuutin valotuksia. Pian pääsin hommasta jyvälle ja kuvissa alkoi näkyä komeita valojuovia.

Visioissa oli saada ikuistettua salamoiden viivoittamaan kuvaan suolla köllineitä karhuja, mutta en ihan onnistunut.

Tunnissa metakka oli siirtynyt ylitsemme muihin selkosiin. Vastaavaa salamankuvausmahdollisuutta tuskin ihan heti osuu kohdalle.

Myöhäinen herätys

Oletin tuhnukelin jatkuvan pitkälle aamuun, joten myöhäistin herätyskellon pirinän ”vasta” neljäksi.

Kyllä tuli puoliuniselle ukolle kiire! Siellä leijuivat aamu-usvat lammen yllä, samalla kun kaivattuja karhuja vilisti illan saldoon nähden moninkertainen määrä.

Tehokkaassa puolituntisessa otsojoukko siirtyi lammen syötitetyltä puolen aivan kojujen luokse.

En tiedä tulivatko ne vain uteliaisuuttaan, sillä kojun ympäristöllä ei pitänyt olla mitään kuvaajia kummempia makupaloja.

Kerrassaan jännän kihelmöivä tunne piileskellä pienessä kojussa neljän karhunkörilään tallustellessa ympärillä!

Käytössäni oli tällä kertaa valovoimainen zoom-teleobjektiivi.

Sain nopeassa tilanteessa aivan lähietäisyydeltä vähän maisemallisempaa kuvaa suo- ja metsätaustalla. Aamun usvan suodattama valo näytti kauniilta, etenkin muutamiin vastavalokuviin olin erityisen tyytyväinen.

Onnistuin myös taltioimaan sangen hauskoja ilmeitä nallejen kasvoilla.

Tälläkin kuvauskeikalla tuli todistettua valokuvauksen ja kalastusharrastuksen yhtäläisyyksiä. Sitkeää, pitkääkin odottelua, kunnes kaikki menee sitten joskus nappiin.

Palkintona ikimuistoiset fiilikset ja onnistumisen ilo – sitä se on hyvä harrastus parhaimmillaan!