Kansainvälisessä yhteistyössä tehty tutkimus osoittaa, että kokoon kohdistuva kalastus, toisin sanoen isojen kalojen poistaminen populaatioista, aiheuttaa muutoksia kalojen elinkierto-ominaisuuksissa.
Tutkijat jäljittelivät alamittarajoitukseen perustuvaa kalastuskuolleisuutta pyydystämällä isokokoisimmat kalat pois kokeellisista seeprakalapopulaatioista.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että kalastuksesta selvinneet yksilöt ovat pienikokoisia ja lisääntyvät heikohkosti.
Tutkimuksessa todettiin, että pienet kalat tuottavat vähemmän ja pienempiä mätimunia suuriin kaloihin verrattuna. Lisäksi pienten kalojen poikaset olivat pienempikokoisia kuin kookkaiden kalojen poikaset.
Huomattavaa on, että kokeellisessa tutkimuksessa suurten kalojen poistaminen aiheutti periytyviä eli geneettisiä muutoksia vain viidessä sukupolvessa.
‒ Kalastusevoluutio saattaa pitkällä tähtäimellä olla huono uutinen isoja kaloja hamuaville kalastajille, sanoo tutkijatohtori Silva Uusi-Heikkilä Turun yliopiston biologian laitoksen genetiikan ja fysiologian osastolta.
Käytös muuttuu
Kalastusvalinta saattaa aiheuttaa muutoksia myös kalojen käyttäytymisessä.
Tutkimuksessa havaittiin, että pienet kalat ovat arkoja. Ne tutkivat ympäristöään vähemmän ja varovaisemmin kuin vertailukohteena olleet isot kalat.
‒ Pienistä yksilöistä koostuvat ylikalastetut populaatiot aiheuttavat harmia myös vapaa-ajankalastajille. Kalastukselta säästyneet yksilöt saattavat olla arkoja ja epäaktiivisia ja käydä pyydykseen heikosti, Uusi-Heikkilä sanoo.
Tutkimus julkaistiin Evolutionary Applications -julkaisusarjassa. Artikkeli “The evolutionary legacy of size-selective harvesting extends from genes to populations” löytyy täältä.
(Turun yliopiston tiedote 18. kesäkuuta 2015)
