Karhuja ei tule tieten tahtoen ruokkia tai houkutella asutuksen lähelle edes ruoan hajuilla. Karhu on suurpeto, joka kesyyntyessään aiheuttaa vaaraa ja vahinkoa.

Karhun voi tavata nykyään missä tahansa Suomessa. Koostaan huolimatta karhu on hiljainen ja huomaamaton hämärän kulkija, joka erinomaisten aistiensa turvin tavallisesti väistää ihmistä.

Tassunjäljet, isot ulostekasat sekä revityt kannot ja ampiaispesät ovat yleensä ensimmäisiä merkkejä karhun läsnäolosta. Karhu nähdään usein vasta sen käyttäytyessä poikkeuksellisen pelottomasti.

Karhu on oppivainen eläin ja tarkastaa vuosi vuodelta samat hyväksi havaitsemansa apajat. Kesyyntymisongelmaa voi ennaltaehkäistä sillä, ettei ihmisen tarjoamana ole missään karhuja houkuttelevaa ravintoa.

Mökkeilykauden käynnistyessä on syytä muistaa, ettei pihoille ja jäteastioihin jätetä ruontähteitä houkuttelemaan hyvävainuisia karhuja.

Myös loukkupyytäjien on syytä huolehtia, että kesäajaksi luontoon virittämättöminä jätetyt pyydöt ovat syötittömiä.

Riistakameroiden yleistymisen myötä on herännyt kiinnostus seurata niillä myös karhuja, ja kuvaustarkoituksessa maastoon on perustettu pienimuotoisia houkutuspaikkoja.

On aina syytä muistaa, että myös pienillä haaskoilla karhua totutetaan ihmishajuihin, eikä kyseinen toiminta ole suositeltavaa. Haaskanpito on luvanvaraista ja säädeltyä myös syöttien osalta.

Uteliaasti tai ihmistä kohtaan välinpitämättömästi käyttäytyviä karhuja karkotetaan aktiivisesti ihmisarkuuden säilyttämiseksi.

Poliisi vastaa yleistä turvallisuutta uhkaavien tilanteiden hoitamisesta.

Poliisin apuna karkotustehtävissä toimii riistanhoitoyhdistysten ylläpitämä suurriistavirka-apuorganisaatio, jonka koulutetuilla metsästäjillä on käytössään kokeneita koiria ja muuta karkotukseen sopivaa välineistöä.

Tapaukset, joissa uhkaava karhu joudutaan lopettamaan, ovat harvinaisia.

(Suomen riistakeskuksen tiedote 29. toukokuuta 2015)

Kuva: Chell Hill (Own work) [CC BY-SA 3.0], via Wikimedia Commons