Riekoilla on soidinten varovainen katselu käynnissä ja riekon jälkiä alkaa ilmestyä vähitellen soiden reunoille. Parhaiten riekon löytää soimasta ennallistetulta suolta.
Keväisissä riekkoreviirien kartoituksissa on huomattu, että riekot ovat ottaneet myös ennallistetut suot käyttöönsä heti, kun puusto on poistettu ja ojat tukittu.
”Riekko soi ennallistetulla suolla paikoin jopa paremmin kuin viereisellä luonnontilaisella suolla”, eräsuunnittelija Timo Eskola Metsähallituksen luontopalveluista kertoo.
”Syytä ei voi kuin arvailla. Joko ennallistettu suo sopii paremmin riekon reviirikäyttäytymiseen tai sitten ravintoa on paremmin tarjolla”, hän arvioi.
Erityisesti riekonkin kevätravintona suosima tupasvilla esiintyy runsaana vasta ennallistetuilla soilla.
Kannan taantuman syitä ei tiedetä tarkasti
Havumetsäalueen riekkokannat ovat pienentyneet jo kolmen vuosikymmenen ajan.
Eteläisestä Suomesta riekot ovat monin paikoin hävinneet kokonaan ja vielä säilyneet populaatiot ovat pirstaloituneet yhä kauemmaksi toisistaan. Ylä-Lapin tuntuririekkokannan vuotuiset vaihtelut ovat suuria, mutta kannat eivät ole siellä taantuneet.
Metsäalueen riekon taantuman pääasiallisena syynä pidetään elinympäristöjen hupenemista ja muuttumista riekolle epäsuotuisammaksi. Se taas johtuu esimerkiksi ojituksista, turvetuotannosta ja muusta soiden talouskäytöstä.
Lisäksi ilmaston muutos voi olla osasyynä riekon taantumiseen. Syksyllä riekot saavat valkoisen värin liian aikaisin ennen lumen tuloa ja keväällä taas lumien sulettua säilyttävät valkoisen värin liian kauan. Saalistajan on helppo havaita valkoinen lintu mustasta maasta.
Kokemukset ennallistamistyöstä ovat Metsähallituksessa rohkaisevia. Metsähallitus on jo kahdeksan vuoden ajan ennallistanut talousmetsäalueiden riekkosoita. Vuosittain työtä tehdään 200–300 hehtaarin alueella, ja yhteensä ennallistettuja riekkosoita on jo 3 300 hehtaaria.
Ennallistamisen painopiste on ollut viime vuosina Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, mutta hyviä tuloksia on saatu Lapista eteläiseen Suomeen, Parkanon seudulle saakka.
Varovainen soidinten katselu alkanut
”Siinä missä tuntuririekko vahtii ja puolustaa reviiriään valoisassa kevätyössä ja jopa päivällä, ei metsäriekko uskalla päräyttää kopeikoitaan kuin vasta hämärän tultua ja lähes pimeässä”, Eskola kuvailee.
Tunturista puuttuu metsäriekon pääsaalistaja kanahaukka.
Kevään etenemisen mukaan riekkojen kaula saa muutaman ruskean höyhenen. Kun teeren soidin illalla lakkaa, alkavat riekot kutsua naaraita parhaaksi katsomilleen soidinpaikoille, avosoiden reunoille.
Yön pimeimmät tunnit riekko lepää, mutta kun pimeys väistyy ja hivenen hämärtää, soidin jatkuu aina siihen saakka, kun teeren soidin alkaa ja aamun ensimmäiset auringonsäteet valaisevat maisemaa.
Riekkojen soidin kestää lumien sulamiseen asti. Lumipeitteen kadottua riekot ovat löytäneet parinsa ja pesintä alkaa.
Muillakin metsäkanalinnuilla on kevättä jo rinnassa. Teeriä voi tarkkailla avosoilla ja järvien jäillä, ja myös metsot ovat muutaman viikon ajan katselleet vahoja soidinpaikkojaan. Metson soidinten kuumin ajankohta ajoittuu vapun tienoille.
”Vapun tienoon kosteat ja sumuiset aamut saavat metsot pauloihinsa”, Eskola kuvaa.
Lähde: Metsähallituksen luontopalvelut
Ennallistamista luparahoilla
Metsähallitus ennallistaa myös ojituksella pilattuja ojanvarsikorpia. Korvet ovat kaikkien kanalintujen kannalta tärkeitä poikueympäristöjä.
Korpialueita on ennallistettu viime vuosina noin 100 hehtaaria. Sen lisäksi myös vesilintukosteikkoja on kunnostettu noin 240 hehtaaria.
Suurena apuna ennallistamisessa ovat lupametsästystulot, joita palautetaan riistanhoitotyössä suoraan alueelle riistan hyväksi.
Elinympäristöjen hoito tapahtuu talousmetsissä muiden metsätaloustoimintojen yhteydessä. Toimintatavalla saadaan kustannustehokkuutta. Vuosittain käytettävällä 150 000 eurolla saadaan näin mahdollisimman paljon sopivaa elinympäristöä käyttöön.
