Petteri Hautamaa kertoi Erän numerossa 4/2013 morrioppeja ronkeliahventen pyyntiin. Mormyskoinnin uittoliikkeet poikkeavat vasaramaisesta normipilkkinypytyksestä melkoisesti.
Klassinen liikerata on laskea morri pohjaan, napauttaa muutama ”pohjanpölläytys” ja nostaa siimaa hitaasti ja tärisyttäen ylöspäin. Nosto pysäytetään 30–80 sentin jälkeen ja suunta muutetaan takaisin pohjaa kohden.
Liikettä toistetaan ja tarvittaessa ongintasyvyyttä tai onkipaikkaa muutetaan, kunnes kalat löytyvät.
Eri kalalajeille löytyy omia jippoja ja syvyyksiä, mihin mormyskoinnissa keskitytään. Arka ahven ei vauhdikasta liikettä kaipaa. Tärinä saa olla vaatimatonta värinää tai sen voi lopettaa kokonaan.
Nostot ja laskut tehdään verkkaisesti. Puolen metrin etappi saa kestää yli minuutinkin. Välillä vauhti pysäytetään tyystin ja varrotaan paikallaan. Tässä vaiheessa ahvenen hermo pettää herkästi.
Uittokoreografiaa voi höystää toisinaan keinuttelevalla liikkeellä ja pienin pompotussarjoin vapaa napauttamalla. Erityisen nihkeälle kalalle vavan voi tökätä jäälle paikoilleen pyytämään.
Vapa värisee vain vienosti ja katse pysyy tiukasti vavan kärjessä.
Mutta olisiko näillä opeilla pärjätty Kuopiossa? Suomalaisilla opeilla siellä ainakin menestyttiin, sillä Suomi otti joukkuekilpailussa hopeaa ja oli pitkään kiinni myös kultamitalissa.
