Perusteellisen pohdinnan jälkeen päätimme vielä kerran palata Ifjordin ylängön huikeille kalavesille, vaikka uteliaisuus siirtyä tutkimaan uusia alueita oli vahva.

Yli tuhannen kilometrin automatkan rasitukset unohtuivat, kun kolmen miehen ryhmänä siirryimme jotokselle kohti ylänköjärviä.

Viime hetken tarkistuksena varmistin vielä, että desinfiointitodistus ja luvat olivat matkassa. Eikä syytä ollut unohtaa toukkiakaan!

Yhteinen iso hankinta kannattaa jo tässä vaiheessa jakaa osiin, jotta riski kallisarvoisten syöttien menetyksestä minimoituu.

Syöttien katoaminen ei ole välttämättä ainoa riski, kun sukset suunnataan tunturiin ja tavoitteena on pilkkireissu rautuvesille. Tässä muutama riski tiivistettynä:

1. Solien puronuomat, jotka syövät hangen alle tunnelin.

2. Lumivyöryt.

3. Lumen peittämät tunturimökit: räystään alle hangen ja seinän väliin muodostuu toisinaan kapea kuilu, josta ei pääse omin voimin pois, jos kuiluun suistuu.

4. Kurun suut: joskus kauas ylärinteeseen syntyneet hyydepadot voivat murtua ja tulvia kuruihin.

5. Kontrastin katoaminen: helmenharmaan taivaan ja hangen raja katoaa, ja on vaikea huomata edes muutaman metrin päässä olevaa jyrkännettä.

6. Kairan terä: syytä suojata siirtymien aikana.

7. Teltan lämmittäminen yöllä: tuli on ystävä, mutta viallinen kaasukeitin tai muu häkää tuottava laite tappava.

Timo Koikkalaisen artikkeli ”Eräelämää nieriäpilkillä” julkaistiin Erän numerossa 5/2014.