Pyysimme Suuren Pilkkikirjan kirjoittanutta kalastustoimittaja Risto Jussilaa pohtimaan suomalaisten suhdetta kairaustaitoihin Field & Streamin tarjoamalla lähtökulmalla.

Ja näin hän pohtii aihetta ”Onko kairaustaito suomalaisilla geeneissä”.

Tuskin sentään, mutta lähes jokainen suomalainen näyttää silti tietävän, mikä on jääkaira ja miten sillä veivataan reikä jäähän. Miten se on mahdollista?

Luultavasti siksi, että lähes jokainen suomalainen on nähnyt reikää vääntävän kairaajan.

Kairaavan pilkkijän voi äkätä, kun ulkoilee jäällä tai rantatiellä. Pilkkijöitä näkee auton ikkunoista, busseista, junista ja autolautoilta.

Osa suomalaisista näkee pilkkijöitä myös omasta ikkunastaan omakoti-, rivi- tai kerrostalossa. Ja kaikki näkevät heitä televisiossa, netissä ja lehdissä.

Pientä opettelua kairaus silti lähes aina vaatii.

Kaikki eivät tiedä, ettei kairaa saa vähääkään lyödä jäähän kairausta aloitettaessa, ettei terä vaurioidu.

Varsinaisessa kairauksessa tyypillisin ongelma on se, ettei kairaa osata pitää suorassa. Jos kaira venkuloi puolelta toiselle, reikä ei ota syntyäkseen.

Lapsilla ongelmana on usein voiman puute. Ranteessa pitää olla hieman ruista, jotta kairaa jaksaa veivata ja tämä voi koskea myös naisia.

Oman kokemukseni mukaan kairauksen kuitenkin oppii ihan jokainen nuori tai aikuinen muutaman yrityksen jälkeen.

Kairan pitää kuitenkin olla terävä. Kun kaira lähtee vetämään, siitä käsiin tuntuva imu ja korviin kuuluva rouske antavat nopeasti ahaa-elämyksen siitä, mistä hommassa on kyse.

Käsikaira historiaa?

Moottorikairat eivät koskaan saavuttaneet suurta sijaa suomalaisten pilkkijöiden keskuudessa Lapin paksuja jäitä lukuun ottamatta. Nyt niiden aika alkaa olla ohi ainakin maan keski- ja eteläosissa.

Akkukairoja sen sijaan näkee jäällä vuosi vuodelta enemmän. Mutta tällä hetkellä tilanne on vielä se, että suuri enemmistö haluaa vääntää pilkkireikänsä käsin.

Tämä johtuu osittain siitä, että akkukairalla reikä kyllä surahtaa nopeammin ja kevyemmin kuin käsin vääntäen, mutta toisaalta käsikaira on muuten kevyempi kantaa.

Monet pilkkijät nimenomaan myös haluavat kairata käsin, koska se pitää lämpimänä ja samalla saa pientä lihastreeniä.

Ilmaston lämpeneminen näyttää lyhentävän talvia ja ohentavan jäitä. Se vähentää tarvetta hankkia akkukaira, koska siitä saa eniten hyötyä paksun jään aikana.

Ohuilla jäillä akkukaira on jopa hankala, koska se ei pysy jäässä pystyssä yhtä hyvin kuin käsikaira. Jos kallis porakone kaatuu jääsohjoon, sisään menevä vesi ei tee hyvää koneelle.

Epäilen akkukairojen suosion silti kasvavan edelleen. Talven mittaan eteen tulee paljon tilanteita, jolloin akkukairasta on tavalla tai toisella hyötyä.

Varta vasten akkuporakoneisiin suunnitellut kairat purevat jää pehmeästi, eivät liian lujaa, jolloin kairaus on miellyttävää.

Näin teet reiän kairalla käsin!

Field & Stream -lehden verkkosivuilla on annettu piirroskuvituksen kera ohjeet siitä, miten ihmisen kannattaa käyttää kairaa manuaalisesti, ilman kairan päässä surisevaa bensakäyttöistä moottoria.

Tässä lehden ohjeet:

1. Valitse oikea koko

Jos et tarvitse isoja reikiä, älä tapa itseäsi niitä vääntämällä. 6-tuumainen kaira pureutuu jään läpi nopeammin ja juohevammin kuin kasituumainen.

2. Pidä kaira terävänä

Vaihtoterät ovat hyvä investointi. Jos varsinainen terä osuu kiveen, ja siihen tulee ”pykäliä” tai se tylsyy, repun varaterä voi pelastaa kalareissun. Voit tietysti yrittää teroittaa kairaa myös itse, mutta silloin täytyy tietää mitä tekee. Väärin teroitettu kaira saa aikaan vain kirosanoja.

3. Kairaajan kuteet

Kairatessa tulee hiki ja hiki jäähdyttää. Pue alle alusasu, joka siirtää hikea pois iholta. Kairatessa saattaa kyllä olla lämmin, mutta puuvillainen märkä alusasu tekee paikallaan istumisesta yhtä piinaa.

4. Asennolla on väliä

Käsin kairaaminen onnistuu, kun kiinnittää huomion pariin muotoseikkaan. Jalat on syytä pitää jonkin verran irti toisistaan, hartioiden leveys on sopiva välimatka. Ennen poraamista kannattaa varmistaa, että sokkeli on tukeva: jos jäällä ei ole lunta, käytä kengissä kumisia nastakehikoita.

Kairan kahvan pitäisi sijaita noin rinnan korkeudella. Pidä huoli, että ylempi käsi, siis se joka puristaa kahvasta ei heilu kairaamisen aikana puolelta toiselle. Sen tehtävänä on painaa kairaa tasaisesti kohti jäätä, kun alempi käsi pyörittää terää.

F&S:n ohjeissa myös todetaan: Älä missään tapauksessa kumarru kairan päälle veivaamisen aikana. Lehti ei selitä, miksi kairan päällä ei saa röhnöttää, mutta voimme yrittää arvata.

Jos kaira hurahtaa jään läpi silloin, kun sen päähän nojaa koko yläruumiin painolla, saattaa leukaan sattua, kun se iskeytyy voimalla jäähän.

Toisaalta, jos voimaa tarvitaan niin paljon, että kairan päälle tarvitaan painoa, se kertoo ainakin siitä, että kaira ei pure jäähän kunnolla ja että terävyyskin on vähän sinne päin.

Originaalit ohjeet voit kerrata täältä.