Tämä ilmenee talvi-ilmastoa koskevan tutkimuksen alustavista, ensimmäisen tutkimustalven jälkeisistä tuloksista. Suomen Akatemian rahoittama tutkimus on alkanut syyskuussa 2013 ja jatkuu vuoden 2017 syksyyn asti.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Pasi Rautio tutkii muuttuvan ilmaston vaikutuksia pohjoisen talveen ja sitä kautta kasveihin ja maaperään.

2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen oli Suomen lämpötilanmittaushistorian lämpimin. Lämpeneminen näkyy erityisesti pohjoisessa talvi-ilmastossa. Nykyisen lämpötilamuutoksen erottaa aikaisemmista vaihteluista sen nopeus: muinaiset vaihtelut ovat tapahtuneet pitkällä aikavälillä, kun taas nykyinen muutos on ollut hyvin nopeaa.

Rautio kertoo yhdeksi syyksi lumiolosuhteiden muuttumisen.

”Ilmaston lämpeneminen on riippuvainen myös lumipeitteestä. Lumen alta paljastuva kasvillisuus ei heijasta auringon säteilyä samalla tavalla kuin lumi, vaan sitoo sitä itseensä. Tämä kiihdyttää lämpenemistä.”

Talviaikaisten lämpö- ja pakkasjaksojen vuorottelu puolestaan johtaa jääkerrosten muodostumiseen.

”Jäätymis-sulamissyklien runsastuminen ja roudan viipyminen keväällä saavat aikaan kaasujenvaihdon häiriintymisen, jonka seurauksena muun muassa happipitoisuus vähenee ja hiilidioksidin määrä lumipeitteen alla kasvaa. Jo ensimmäisen tutkimustalven jälkeen on selvinnyt, että ilmiö lisää taimituhoja”, Rautio sanoo.

Lämpötilamuutoksen vaikutuksia talvi-ilmastoon on tutkittu vähän, ja Rautio kertoo tutkimuksen tuovan uutta tietoa esimerkiksi metsätaloudelle.

”Selvää on, että tulevat muutokset saavat aikaan niin positiivisia kuin negatiivisia vaikutuksia. Jos mietimme vain lämpimiä kesiä, niin muutos on metsätalouden kannalta pääosin positiivinen asia. Muuttuneet talviaikaiset olosuhteet voivat kuitenkin kääntää mittarin negatiiviselle puolelle”, hän huomauttaa.