Elokuva Wild perustuu kirjailija Cheryl Strayedin omakohtaisiin kokemuksiin. Strayed vaelsi USA:ssa Meksikon rajalta Kanadan rajalle yltävällä 4 286 kilometriä pitkällä reitillä sadan päivän ajan vuonna 1995. Tuossa ajassa hän ehti kävellä vain osan reitistä.

Pacific Crest Trailin pisti suunnitelmana alulle mies nimeltä Clinton Churchill Clarke vuonna 1932. Virallisen statuksen se sai vuonna 1968, mutta valmistui lopullisesti vasta 1990-luvun alkupuolella.

Vuosittain reitin kulkee läpi arvion mukaan 180-300 ihmistä.

Elokuvan innoittamana The Telegraph listasi muita maineikkaita ja haastavia vaellusreittejä.

1. Appalachian Trail (USA), pituus noin 3500 kilometriä.

2-3 miljoonaa ihmistä käy vuosittain reitillä, mutta vain noin 2000 heistä kulkee sen läpi. Aikaa menee keskimäärin 5-7 kuukautta. Reitti kulkee läpi 14 osavaltiosta välillä Springer Mountain, Georgia – Mount Katahdin, Maine.

2. Arizona Trail (USA), pituus noin 1287 km

Välillä Coronado National Memorial, Arizona – Utahin raja kulkeva reitti kätkee sisälleen yhden maailman geologisista ihmeistä eli Grand Canyonin. Matkalla törmää myös matalaan järveen nimeltä Mormon , jonka ympärille jää kuivina aikoina melkoinen suo.

3. Camino de Santiago (Espanja), pituus noin 800 km

Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreittinä Suomessa tunnettu Camino de Santiago on yhdistelmä muinaisia pyhiinvaellusreittejä, jotka huipentuvat Santiago de Compostelaan apostoli Jaakob vanhemman haudalle. Matka alkaa Pyreneitten vuoristosta Ranskan puolelta, paikasta nimeltä St-Jean-Pied-du-Port.

4. Lycian Way (Turkki), pituus 540 km

Lyykian reitiksi tai tieksi kutsuttu vaellusreitti kiemurtelee pitkin etelä-Turkin rannikkoa Fethiyestä Antalyaan. Antiikin aikainen kauppareitti on noussut maineeseen paitsi matkan varrella sijaitsevien nähtävyyksien myös hienojen maisemien ansiosta.

5. Larapinta Trail (Australia), pituus noin 220 km

Kohtalaisen uusi, mutta nopeasti suosiota kasvattanut, Alice Springsistä lähtevä reitti huipentuu 1380 metriä korkeaan Mount Sonderiin. Reitillä kuljetaan aboriginaalien pyhillä paikoilla luvan kanssa, mutta aloittelijalle tätä reittiä ei suositella, vaikka se ”lyhyt” onkin.

6. Bibbulmun Track (Australia), pituus noin 1000 km

Australian länsirannikolla, Perthin kulmauksessa oleva esikaupunki tai lähiö nimeltä Kalamunda aloittaa yhden maailman mahtavimmista vaellusreiteistä. Matka päättyy etelään Albanyyn. Luonnonkauniissa maisemissa kiemurteleva reitti halkoo mm. kenguruiden ja pussimäyrien asuttamia metsiä.

7. Great Himalaya Trail (Nepal), pituus noin 1700 km

Suuri Himalajan reitti on itse asiassa noin 4500 kilometriä pitkä, mutta sen Nepalin puoleinen osuus jää huomattavasti lyhyemmäksi. Haastava reitti kiertää maailman korkeimpia maisemia, mutta sen voi kulkea alempaakin. Aikaa saa varata Telegraphin arvion mukaan 150 päivää.

8. South West Coastal Path (Englanti), pituus noin 1000 km

Englannin pisin kansallinen vaellusreitti alkaa Somersetista ja päättyy Dorsetiin. Rannikkoa pitkin kulkevaa reittiä pidetään kohtuullisen haastavana, sillä jokisuiden kohdalla joutuu kiipeilemään. Nousumetrejä tulee yli 35 000. Reitti on paikallisten ja turistien suosiossa. Pathin on laskettu tuovan alueelle tuloja peräti 300 miljoonaa puntaa.

9. Suuri Kiinan muuri (Kiina), pituus noin 21000 km

Kukaan on tuskin koskaan kävellyt läpi Kiinan muuria, jonka pituus vaihtelee eri määritelmien mukaan. Yleisesti muurin pituutena pidetään 6-9000 kilometriä, mutta eräissä laskelmissa on päädytty yli 20 000 kilometriin.

10. GR10 (Ranska), pituus 866 km

GR10, La Grande Traversée des Pyrénées eli suuri Pyreneiden ylitys kiertää vuoristoa Espanjan rajan tuntumassa Atlantilta Välimerelle. Vihreiltä laitumilta lännestä alkava kierros halkoo autioita kyliä, nousee kohti taivasta ja päätyy Välimeren reunalle kuiviin maisemiin.

Onko Suomessa pitkiä reittejä?

Millaisia matkoja voi sitten Suomessa tehdä? Onko meillä ylipäätään pitkiä reittejä?

800 kilometriä pitkää Kalottireittiä ei voi pitää suomalaisena, sillä reitistä vain noin 70 kilometriä kulkee Suomen puolella Käsivarressa. 380 kilometriä reitistä on Norjassa ja 350 kilometriä Ruotsissa.

Suomessa on periaatteessa vain yksi ainoa megapitkä, yhdellä nimellä kulkeva reitti eli UKK-reitti. Se on tuhat kilometriä pitkä eri reittien yhdistelmä, joka on merkitty vaihtelevasti maastoon opaskyltein.

UKK-reitin kunto myös vaihtelee matkan varrella melkoisesti. Retkeilytoimittaja ja -kirjailija Jouni Laaksonen, joka kirjoitti reitistä Erän numerossa 13/2014 kertoo, että matkalla ”on monia osuuksia, joilla reitillä ei tahdo pysyä, vaikka matkassa olisi tarkka kartta”.

Koko UKK-reitti löytyy joka tapauksessa perus- ja maastokartoista.

Valmiita vaellusreittejä yhdistelemällä pystyy myös tekemään kohtuullisen pitkiä vaelluksia. Laaksonen löytää heti kolmen reitin yhdistelmän, josta saa lähes 270 kilometrin pituisen vaelluksen.

Ensimmäinen osa reitistä on Ilomantsin Möhköstä Patvinsuolle vievä Susitaival (90 km), Patvinsuolta jatketaan Karhupolkua Kuhmon Teljoon (133 km) ja Teljosta Jämäsvaaraan Petranpolkua 44 kilometriä.

Vajaan kymmenen kilometrin tiepatikoinnin jälkeen pääsee taivalta jatkamaan retkeilyreittejä pitkin vaikka Hossaan, jonne on Jämäsvaarasta noin 300 kilometriä.

Jos valitsee omat polkunsa, vaelluksista saa Suomessakin lähes kuinka pitkiä tahansa. Monet ovat kävelleet Suomen halki teitä pitkin Helsingistä Utsjoelle tai meloneet vaikkapa Inarista Espooseen.

Lapin erämaita yhdistelemällä saa alleen satojen kilometrien taipaleita. Esimerkiksi Laaksonen on vaelluskaverinsa ja myös Erää avustaneen Markus Raskin  kera harrastanut väliä Nellim-Kilpisjärvi.

Ja esimerkiksi Erän numerossa 2/2015 tullaan esittelemään 750 kilometrin hiihtovaellus Suomen Lapissa.

Eurooppalaisista kaukovaellusreiteistä löytyy hyvä yhteenveto Eero Hämäläisen kotisivuilta.

EDIT: Lisätty tieto Kalottireitistä ja korjattu tieto PCT:n läpikävelystä, Strayed ei kävellyt läpi koko reittiä, vain osan siitä.

juliste

Villin vaelluksen yksityiskohtia

Jean-Marc Valléen ohjaama Wild perustuu Cheryl Strayedin romaaniin, jossa hän kertoo vaelluksestaan Pacific Crest Trailillä.

Elokuvan ensi-ilta USA:ssa oli 5. joulukuuta 2014 ja Suomessa se nähtiin ensimmäisen kerran 30. tammikuuta 2015.

Reese Witherspoon ja Laura Dern ovat saaneet elokuvarooleistaan Oscar-ehdokkuudet ja Witherspoon tavoittelee myös brittien BAFTA-pystiä. Witherspoon on jo ehtinyt saada pääroolistaan Golden Globen.

Elokuva on tehty ilmeisen tinkimättömästi, sillä siinä on kiinnitetty huomiota yksityiskohtiin.

Amerikkalainen Backpacker -lehti kertoi tammikuun numerossaan, että elokuvaa varten tehtiin uudelleen useita Strayedin käyttämiä vaellustarvikkeita.

Witherspoon käyttää elokuvassa vaelluskenkiä mallia Mountain Light Cascade, joiden valmistuksesta vastasi nyt Danner. 1990-luvun retromallit on tuotu samalla myös kuluttajien ulottuville.

Gregory puolestaan valmisti Witherspoonin selkään rinkan, josta Strayed käytti nimitystä Monster (hirviö/valtava/hirveä). Ja jotta näyttelijän kulku ei näyttäisi kevyeltä, rinkkaan pakattiin 27 kiloa tavaraa.

Vintage – tai ainakin kaupoista jo kadonnutta – retkeilytarvikeosastoa elokuvassa edustavat myös MSR WhisperLite -liesi, North Facen teltta ja 90-luvun tyylille uskollinen Sierra Designsin makuupussi.

Elokuvan kohtauksista suurin osa on kuvattu Oregonissa. Pacific Crest Traililtä otoksia on vain muutama. Sen vuoksi kuvauspaikkoja oli yli 70, jotta erilaiset korkeuserot ja kasvillisuusvyöhykkeet olisivat aidon näköisiä.

Elokuvaa varten ryhmä joutui raahaamaan Nevadasta Oregoniin mm. joosuanpuita eli Yucca brevifolia -kasveja, jeffreynmäntyjä, kaktuksia ja erilaisia pensasarolle tyypillisiä kasveja.

Kuvaukset tehtiin iltaisin valonheittimien sijaan kynttilänvalossa, eikä filmillä pitäisi näkyä yhtään nuotiota, sillä ne olivat alueella tuohon aikaan kiellettyjä.