17. marraskuuta 1932 kello 19 hotelli Carltonissa Helsingissä kokoontui merkittävä herraseurue.

Tilaisuudella oli lyhyt ja ytimekäs nimi, arvostelulautakunnan kokous, joka pidettiin Lahden Saapas- ja Lapikasteollisuus Oy:n järjestämän nimikilpailun johdosta.

Kilpailussa haettiin nimeä saapastehtaan valmistamille hiihtokengille. Mutta ei pelkästään niille!

Sanomalehdissä julkaistun ilmoituksen mukaan yhtiö etsi yhteistä nimeä sen kaikille valmisteille, kuten saappaille, hiihtokengille, suksisiteille, sannikkaille – joilla tarkoitetaan nykyisin ja ilmeisesti myös 30-luvun alussa sandaaleita – ja saapasrasvoille.

Lautakunnan kokoukseen osallistui kolme miestä, Lahden Saapas- ja Lapikasteollisuus Oy:n johtaja J. Mononen, 44 , Mainosmiesten Kerhon sihteeri, filosofian maisteri A. Raula, 39, ja Oy Suomen Ilmoituskeskuksen mainospäällikkö A. Salomaa, 28.

Pöytäkirjan mukaan kokouksen puheenjohtana toimi johtaja J. Mononen ja sihteerinä herra A. Salomaa.

Kolmikosta Jussi Mononen oli jo kannuksensa hankkinut. Liperistä Lahteen kotiutunut Mononen oli perustanut kaupunkiin myymälän vuonna 1921 ja viisi vuotta myöhemmin hän rakennutti kaupan kaveriksi tehtaan.

Seurueen muutkaan herrat eivät olleet ihan sattumakorpraaleja, vaikka olivat tässä vaiheessa vielä uransa alkumetreillä.

Artturi Raula oli perustamassa 1940-luvulla markkinatutkimusyritys Suomen Gallup Oy:tä ja toimi yrityksen toimitusjohtajana vuoteen 1971.

Mainospäällikkö Aarne Salomaasta tuli 1930-luvun lopussa Oy SEK Ab:n toimitusjohtaja. Firma tunnetaan nykyisin SEK & Grey -markkinointitoimistona, joka on osa Pohjoismaiden suurinta perheomisteista markkinointi- ja konsultointipalveluja tarjoavaa yhtiöryhmää, Salomaa Groupia.

Mutta vielä ei oltu ihan tuossa pisteessä, vaan Helsingissä. Luomassa yleisnimien historiaa.

Osaaottavien lukumäärä runsas

Johtaja J. Mononen avasi kokouksen tasan kello 7 iltapäivällä. Ensimmäiseksi hän selitti lyhyesti, mitä toivomuksia toiminimen johto oli kilpailulle asettanut ja millainen oli ollut tulostaso.

Monosen mukaan ”osaaottavien lukumäärä oli ollut hyvin runsas, mutta vastausten laatu ei  täysin vastannut odotuksia”.

Lahden Saapas- ja Lapikasteollisuus Oy:n johtokunta oli  käynyt läpi kaikki saapuneet ehdotukset. Se oli myös tehnyt ”tarpeelliseksi katsomansa karsinnan lopullisen arvostelutyön helpottamiseksi”.

Johtokunta, johon kuuluivat johtokunnan puheenjohtajan ja toimitusjohtajan J. Monosen lisäksi kauppamatkustaja Eemil Ilvonen ja pankinjohtaja O.V. Levander, oli pitänyt kokouksensa edellisenä päivänä yhtiön konttorissa.

Johtokunta oli kahlannut läpi nimikilpailuun lähetetyt 1339 vastausta, laatinut ehdotuksista aakkosellisen luettelon ja pannut ehdolle palkinnon saajat. Eniten esiraatia miellytti kolme ehdotusta:

I. ”Mono
II. ”Aito”
III. ”Iki”

Arvostelulautakunta aloitti työn ja tarkasti aakkosjärjestykseen lajitellut ehdotukset. Johtokunnan suosittelema mitalikolmikko ei miellyttänyt arvostelulautakunnan kahta jäsentä.

Fil. maisteri A. Raula ja mainospäällikkö A. Salomaa yhtyivät johtokunnan toimittamaan nimien valintaan muissa kohdissa, paitsi mitä tuli III:lle sijalle ehdotettuun ”Iki”-nimeen, toteaa pöytäkirja.

Mono viittaa tavaran laatuun

”Mono” -nimeä hiihtokengille ehdotti nimimerkki Arkki Riihimäeltä.

Nimimerkin takaa paljastui konttoristi Arkki Laine, joka ei ollut ainoa monon ehdottaja.

Laine kuitenkin teki ehdotuksensa ensimmäisenä ja perusteli sen hyvin.

Nimi on muunnelma kreikkalaisesta sanasta Monos = yksi, ainoa. Nimi ”Mono” ollessaan tavaran nimenä sisältäisi niinollen ajatuksen tuotteen yksinäisestä, erillisestä asemasta markkinoilla.

Arvosteluraati piti nimen perustelua onnistuneena.

Koska nimi viittaa itse tavaran laatuun: ”ainoa laatuaan markkinoilla”, nimeämättä kuitenkaan ainoatakaan tuotteen ominaisuuksista, jolloin vältetään se vaara, että jollekin kilpailevalle artikkelille annettaisiin joku toinen, saman tavaran jotain toista ominaisuutta kuvaava nimi.

Arvostelulautakunnan jäsen, filosofian maisteri Artturi Raula totesi kokouksessa, että nimen etuna on vielä se, että nimi on hyvin voimakasvokaalinen, soinnillinen ja lyhyt sekä erittäin helposti muistiin syöpyvä, jotka kaikki ovat mainonnan kannalta erittäin tärkeitä ominaisuuksia.

Raulan mukaan monosta on myös erittäin helppo sommitella liike- ja tavaramerkki sellaiseksi, että se vielä lisää nimen muistiarvoa.

Mono sai ykköspalkinnon, sillä se oli ollut johtokunnankin mielestä ehdotusten eliittiä. Sopiva lyhennys tehtaan perustajan ja johtajan sekä koko maassa tunnetun kenkäkauppiaan J. Monosen nimestä.

Arvostelulautakunta säilytti johtokunnan ehdotuksen kahden ensimmäisen sijan osalta, mutta valitsi kolmanneksi nimen Lasal.

Arvostelulautakunta säilytti johtokunnan ehdotuksen kahden ensimmäisen sijan osalta, mutta valitsi kolmanneksi nimen Lasal.

Aito kelpasi, Iki ei

Toisena palkittu nimiehdotus ”Aito” löytyi ehdokaslistalta kahdeksan kertaa, joten palkittava henkilö piti arpoa. Onnetar suosi hyvinkääläistä neiti Eimi Saarista.

Arvontalautakunta piti Aito -nimen etuna sitä, että ”se on hyvin kansanomainen, lyhyt, eikä liian kerskuva sävyltään”.

Mutta nimi on kuitenkin liian tavallinen, joten helposti saattaisi ilmaantua markkinoille muitakin saman nimisiä tuotteita. ”Aito” nimi ei myöskään ole niin voimakas sävyltään kuin ”Mono”, eikä yhtä soinnillinen.

Johtokunnan ehdottama nimi Iki sen sijaan hylättiin kokonaan. Sekä Raula että Salomaa olivat sitä mieltä, että nimeltä puuttuu asiallinen pohja, koska sana ”Iki” sisältää ajatuksen ikuisuudesta, loppumattomasta kestävyydestä.

Sellaista takuuta ei kengälle uskaltaisi antaa kukaan.

”Iki”nimi on sitäpaitsi hyvin väritön ja vailla voimaa, herrat arvioivat.

Kolmannelle sijalle nostettiin lahtelaisen kauppiaan Juho Kantolan ehdotus, ”Lasal”.

”Lasal” nimen etuna voidaan pitää sitä, että se on yhdistelmä toiminimen nimestä, matalavokaalinen ja sama eteen ja taaksepäin luettuna, arvostelulautakunta perusteli.

Siis palindromi. Simo Frangen ja Pasi Heikura olisivat olleet ainakin iloisia, vaikka Kantolan ehdottamassa muodossa nimi olisi ehkä ollut La-Sa-L.

Muuten oltiin herroja ja rouvia, mutta konttoripäälliköt, reservinupseerioppilaat, agronomit, junamiehet, ylioppilaat ja liikemiehet saivat myös tittelin.

Muuten oltiin herroja ja rouvia, mutta konttoripäälliköt, reservinupseerioppilaat, agronomit, junamiehet, ylioppilaat ja liikemiehet saivat myös tittelin.

Palkintoja ja lohdutuspalkintoja

Nimimerkki Arkki sai monon keksimisestä palkinnoksi 1500 markkaa – mikä Tilastokeskuksen rahanarvokertoimen mukaan vastaa noin 555 euroa – sekä hiihtovarusteet eli kengät, sukset, sauvat ja siteet.

Neiti Eimi Saarinen sai ”Aito” -nimestä palkinnoksi tuhat Suomen markkaa sekä hiihtovarusteet. Juho Kantolalle riittivät pelkät hiihtovarusteet.

Arvostelulautakunta antoi johtokunnalle lisäksi tehtävän palkita 50 parhainta vastausta lähettänyttä lohdutuspalkinnolla.

Johtokunta sai harkita, mikä lohdutuspalkinto on, ja 18. marraskuuta tehdyn päätöksen mukaan sellaiseksi kelpasivat suksisiteet. Ne jaettiin ”eri luettelossa mainituille arvan perusteella”.

50 lohdutuspalkinnon saaneen joukkoon mahtuu tasan 20 erilaista nimiehdotusta, mono mukaan lukien. Esimerkiksi Aito on listalla seitsemän kertaa ja Iki kolme kertaa.

Töistä voittoa pito vinossa

Entä jos nimi olisi valittu lohdutuspalkinnon saaneiden listalta, olisimmeko saaneet hiihtokengille monon kaltaisen yleisnimen? Maistellaanpa!

Aito, Eho, Esa, Huippu, Ihanne, Iki, Kesto, Kunto, Laatu, Luja, Maine, Mainio, Paras, Pito, Salpa, Salpaus, Sisu, Varma ja Voitto.

Että pistetäänpä varmat jalkaan ja lähdetään ladulle! Eiiiiii!

Hiihtokengistä ei tullut monoja välittömästi kilpailun jälkeen. Lahden Saapas- ja Lapikasteollisuus Oy:kin aloitti brändin markkinoinnin kokonaisvaltaisesti:

”Mono” hiihtokengillä, vesi- y.m. saappailla, saapasrasvalla (ent. Oiva) ja sannikkailla on ennestään hyvä maine kautta maan.

Oiva -saapasrasvasta tuli nimikilpailun jälkeen Mono -saapasrasva. Mutta niin tuli myös hiihtokengistä, saappaista ja sannikkaista. Ja kohta kaikista Suomessa myytävistä hiihtokengistä.

Oiva -saapasrasvasta tuli nimikilpailun jälkeen Mono -saapasrasva. Mutta niin tuli myös hiihtokengistä, saappaista ja sannikkaista. Ja kohta kaikista Suomessa myytävistä hiihtokengistä.

Mutta toisin on nyt! Kun kirjoittaa Googleen hakusanan ”monot”, saa 0,40 sekunnissa 39 miljoonaa tulosta. Kaikissa ei ehkä ole kysymys hiihtokengistä, mutta monissa kyllä.

Ja kun etsii Kielitoimiston sanakirjasta merkitystä monoille, ensimmäinen vaihtoehto on:

1. hiihtokenkä. Laskettelumonot
2. slg. yl. kenkä. Panna monoa vinoon, tanssia. Mono vinossa juovuksissa. Saada monoa potkut, kenkää.

Lähteet: Lahden Saapas- ja Lapikasteollisuus Oy:n nimikilpailuselostus/DIGI-Kansalliskirjasto; tutkija Päivi Siikaniemi, Päijät-Hämeen maakuntamuseo sekä tutkijat Tiia Tiainen ja Suvi Kuisma, Hiihtomuseo.

Kuva nahkamonoista: Tekijä: Bbb-Commons (Oma teos) [CC BY-SA 3.0], lähde: Wikimedia Commons

Kuva Eero Mäntyrannasta: Jussi Pohjakallio [Public domain], lähde: Wikimedia Commons

Artikkeli monoista liittyy Erän numerossa 1/2015 julkaistuun backcountrymonojen testiin. Kestotilaajat voivat lukea jutun täältä.

Tuotenimestä yleisnimi

Mono ei ole ainoa tavaramerkki, joka on vuosien varrella taipunut kaikkien samanlaisten tuotteiden yleisnimeksi.

Esimerkiksi heteka on tarkoittanut alkuun vain Helsingin Teräskaluste Oy:n valmistamaa teräsverkkopohjaista sänkyä.

Alan ihmiset, siis ne, jotka tavaramerkeistä huolehtivat, eivät katso välttämättä iloisena tavaramerkin muuttumista yleisnimeksi. Se nimittäin tarkoittaa, että tavaramerkillä varustetun tuotteen tavaramerkkioikeudellinen suoja lakkaa.

Tavaramerkki ikään kuin laimenee ja muuttuu kaikkien omaisuudeksi.

Immateriaalioikeuksiin perehtynyt Kolster Oy kertoo asian verkkosivuillaan näin:

”Jotta tavaramerkki ei muuttuisi yleisnimikkeeksi on tärkeää, ettei tavaramerkkiä käytetä yleisnimikkeen tavoin. Tämän vuoksi tavaramerkkiä ei saa taivuttaa eikä sitä saa käyttää osana yhdyssanaa”.

Monon ja hetekan lisäksi puhekielestä löytyy monia muitakin sanoja, joita käytetään tuotteiden yleisnimenä. Aspiriini, superloni, aurajuusto, styroksi, sinitarra ja lego ovat käytännössä yleisnimiä, vaikka ne tuotemerkkejä ovatkin.

Harvat muistavat tai tietävät, että kännykkä oli Nokian rekisteröimä tavaramerkki ennen kuin se siirtyi yleiseen käyttöön. Asiasta muistutetaan mm. Suomen kielen perussanakirjan CD-versiossa.

Nailoneistakin puhutaan yleisesti, eikä kukaan ajattele, että Nylon oli DuPontin keksimä tuotemerkki polyamideihin lukeutuvalle tekniselle muoville.

Toisaalta elämä saattaisi muuttua hankalaksi, jos tuotteiden nimien sijasta pitäisi puhua vaikkapa polyetyleenftalaateista tai polyestereistä. Tarjolle kun annettiin niinkin hyvä kauppanimi kuin teryleeni.