Hauen heittokalastukseen hurahtaneiden kausi katkeaa talven tuloon kuin kanan lento. Järvien selät vetäytyvät hiljaa jääkannen alle ja merellä riite alkaa kerääntyä entisen taistelukentän ylle.
Mutta haukia ei kannata unohtaa. Talvi on vain tilapäinen hidaste harrastukselle ja toisaalta – haukia voi kalastaa myös talvella. Pilkkimällä.
Haukiharrastajan vierotusoireita varten olemme kasanneet lyhyen ja tiiviin niksipaketin, joka pohjautuu vankkaan ammattitaitoon.
Näiden haukiniksien takana on Erän edesmennyt avustaja Tapani Loisa, joka teki hauen pilkkioppaan Erän numeroon 1/2005 otsikolla ”Pilkkimällä haukia”.
Kestotilaajat löytävät jutun Erän lehtiarkistosta.
Haukiniksit
1. Hyviä hauen pilkkipaikkoja ovat kivikkoiset rannat, karikoiden ympäristöt sekä vedenalaiset nokat ja niemien jatkeet tai kaislikkoinen lahtialue, jossa kasvaa rakkolevää (keskialueella voi olla syvyyttä useampi metri). Tutki paikkoja pohjakarttojen avulla.
2. Kairaa ensimmäiseksi useamman reiän rivi kaislikon tuntumaan. Tee reikiä myös ruovikon sisällä oleviin taskuihin, avoimiin kasvittomiin laikkuihin ja kaislikosta ulkonevien nokkien ympärille. Pidä tauko ja anna alueen rauhoittua.
3. Aloita pilkkiminen pohjan tuntumasta. Jos vettä on pari metriä, nosta seuraavaksi pilkki metrin verran pohjasta. Lopuksi heiluttele pilkkiä aivan jään alla.
4. Kalasta avantorivi järjestelmällisesti. Jos kala iskee, mutta ei tartu, paina paikka mieleen ja vaihda seuraavalle kierrokselle pilkin väriä tai tyyppiä, se voi laukaista iskun. Jos saat kalan, kalasta reikä uudestaan, sillä hyvään väijypaikkaan voi tulla nopeasti uusi saalistaja.
5. Tee toinen avantorivi 10-20 metriä ulos kaislikosta, mahdollisen tasanteen reunaan. Kolmannen rivin voi tehdä jyrkän partaan rinteeseen.
6. Kairaa myös reikärivistö syvän veden alueella olevien, muusta ympäristöstä kohoavien pattien ympärille.
Haukien etsiminen aloitetaan kairaamalla reikiä kaislkon reunaa myötäillen. Kokeilemisen arvoisia paikkoja ovat myös keskellä kaislikkoa olevat aukot. Toinen varteenotettava ottipaikka on syvän veden reuna. Reikärivi tehdään sekä syvänteen yläreunaan että rinteeseen. Syvässä vedessä olevat kohoumat on myös hyvä käydä kokeilemassa.
7. Toimelias haukipäivä vaatii kymmeniä reikiä. Kun koko pelikenttä on rei’itetty, kaloja voi hakea loppupäivän laajemmalta alueelta.
8. Ottisyvyys voi vaihdella päivän aikana metristä useaan metriin.
9. Jos hauki iskee kaislikon tuntumassa, älä anna kalalle lisää siimaa, sillä hauki rynnäköi todennäköisesti suoraan kaislikkoon ja kiertää siiman kasvillisuuden sekaan.
10. Vältä kalan joutumista ns. hapoille, sillä kalan stressi voi kasvaa niin suureksi, että se ei enää selviä, vaikka olisikin muuten vapautuskuntoinen.
11. Päivän valoisuus vaikuttaa keskitalvellakin. Jos säätiedotus lupaa aurinkoista, on jäällä syytä olla ennen valojen syttymistä. Parasta ottiaikaa ovat aamu- ja iltahetket.
12. Unohda haukipilkillä 4-5-tuumaiset kairat. Terän minimikoko on 6 tuumaa, joka sekin voi osoittautua pieneksi, jos avannon alla on vastassa iso kala. Paras kaira olisi 8-tuumainen tai jopa suuremmalla terällä varustettu moottorikaira.
13. Kovasuisen haen tartuttaminen vaatii jämäkkää, terävää vastaiskua, joka ei onnistu pehmeäkärkisellä vavalla. Yli 10 asteen pakkasilla 0,50-0,70 mm monofiilisiima on varteenotettava vaihtoehto.
14. Muista solmia siiman jatkoksi iskuperuke, jonka vetolujuus on vähintään 45 kiloa ja pituus vähintään 20 senttiä. Perukkeen yläpäähän kannattaa sitoa leikari, joka estää tasapainopilkkien aiheuttamaa siiman kiertymistä.
15. Haukihommissa käytetään eniten isoja 8-12 sentin pilkkejä, joiden uintia ei paksukaan peruke tapa. Muista sitoa vieheen puoleiseen päähän lukko tai ruostumaton uistinrengas, joka kestää isonkin kalan temmellykset.
16. Ota mukaan riittävän pitkävartinen nostokoukku, kidanavaaja tai pitkäkärkiset pihdit tai koukunirrotin. Tainnustuskalikkaakin tarvitaan joskus.
