Kansainvälinen Luonnonsuojeluliitto IUCN julkaisi alkuviikosta Sydneyssä tuoreimman päivityksen maailman uhanalaisista lajeista. Yli 22 000 lajia sisältävä luettelo pidentyy yhä.

Kuilun partaalle lajeja puskee maailmanlaajuinen himo luonnosta löytyviin resursseihin.

Kalastus, metsätalous, kaivostoiminta, maatalous ja muu luontoa hyväkseen käyttävä taloudellinen toiminta ovat syynä muun muassa nyt listalle nousseiden lajien vähenemiseen.

Katoavat ruokalajit

Ylikalastus on syynä siihen, että esimerkiksi idäntonnikalan eli Pacific bluefin tunan (Thunnus orientalis) luokitus listalla on laskenut elinvoimaisesta haavoittuvaan. Lajin uhkana on nyt sukupuutto.

Idäntonnikalan suurin uhka ovat sushista ja sashimista nauttivat aasialaiset. Suurin osa pyydetyistä kaloista on nuoria yksilöitä, jotka eivät ole ehtineet lisääntyä.

Toinen listalle päätyneistä kaloista on Kiinan pallokala (Takifugu chinensis), yksi maailman myrkyllisimmistä kaloista, jota syödään sashimissa.

Laji on IUCN:n mukaan vain askeleen päässä sukupuutosta, ja sen luokitus on ”kriittisesti vaarantunut”. Jos laji yhä vähenee, seuraava luokitus on sukupuutto.

Punaiselle listalle on siirtynyt myös amerikanankerias (Anguilla rostrata), jonka uhanalaisuuteen ovat vaikuttaneet japanilaiset kalastajat.

Amerikanankerias on tuotu markkinoille vaihtoehdoksi Punaiselle listalle jo päätyneelle japaninankeriaalle (Anguilla japonica), jonka luokitus on ”vaarantunut”. Nyt sama luokitus koskee myös amerikanankeriasta.

Etelä-Kiinassa, Taiwanissa, Pohjois-Vietnamissa ja Laosissa esiintyvä kiinankobra tai taiwaninkobra (Naja atra) on myös yksi lajeista, jotka ovat päätyneet Punaiselle listalle ruokamarkkinoiden kautta.

Kobraa viedään Kiinan kautta Hong Kongin ruokamarkkinoille niin paljon, että laji on todettu jo haavoittuvaksi.

Kaksi vainajaa

Kaksi Punaiselle listalle aikaisemmin päätyneistä lajeista julistettiin Sydneyssa sukupuuttoon kuolleksi.

Toinen lajeista on Malesiassa Malakan niemimaalla elänyt kotilolaji Plectostoma sciaphilum, jonka kohtaloksi koitui sen ainoa tunnettu elinympäristö, yksittäinen kalkkikivikukkula.

Paikallinen suuryhtiö siirsi kotilon sukupuuttoon kuolleiden listalle louhimalla kalkkivikukkulan omiin tarpeisiinsa.

Sukupuuttoon julistettiin myös maailman suurin tunnettu pihtihäntäislaji, St Helena Giant Earwig (Labidura herculeana), joka kasvoi jopa kahdeksan senttiä pitkäksi. Viimeinen havainto lajista tehtiin toukokuussa 1967.

Pihtihäntäisen elinympäristö joutui uhanalaiseksi jo 1960-luvun alussa, kun sen elinalueilta alettiin rouhia kiviä rakennustarkoituksiin. Ihmisiä seurasivat saalistajat, kuten hiiret ja rotat, jotka jouduttivat lajin sukupuuttoa.

Tonnikala: aes256 [CC-BY-2.1-jp], lähde: Wikimedia Commons

Ankerias: Clinton & Charles Robertson from RAF Lakenheath, UK & San Marcos, TX, USA & UK [CC-BY-2.0], lähde: Wikimedia Commons

Kobra: Thomas Brown (Flickr: Chinese Cobra (Naja atra) 眼鏡蛇) [CC-BY-2.0], lähde: Wikimedia Commons