Metsästäjien harjoittamasta ruokinnasta hyötyvät useat alkuperäiseen lajistoon kuuluvat riistaeläimet, mutta monille tulokaslajielle talviruokinta on lähes elinehto.

Riistanruokinnalla pystytään jossain määrin vaikuttamaan eläinten käyttäytymiseen ja liikkumiseen. Oikein sijoitetulla ruokintapaikalla voidaan myös vähentää maa- ja metsätaloudelle sekä liikenteelle aiheutuvia vahinkoja.

Talviruokinta on hyvin järjestettynä erinomaista riistanhoitoa. Se antaa mahdollisuuden valikoivaan metsästykseen ja sen avulla saa hyvän käsityksen alueen riistaeläinkannoista.

Talviruokinta kannattaa aloittaa jo ennen lumen tuloa. Näin eläimet löytävät ruokintapaikat helpommin ja niiden elimistöllä on aikaa sopeutua tarjolla olevaan ravintoon. Ruokintaa tulee jatkaa talven läpi lumien sulamiseen asti.

Tyypillisimpiä talviruokittavia ovat pienet hirvieläimet ja jänikset. Riistalinnuista fasaani ja peltopyy tulevat herkästi tarjotulle ruokinnalle.

Ruokintapaikka valitaan eläinten luontaisia oleskualueita mukaillen. Vilkasliikenteisten teiden läheisyyttä tulee välttää, ja hyvä olisi myös varmistaa, ettei eläinten kulkureitti päivälepopaikoilta kulje vilkkaiden teiden ylitse.

Tarjottavan ruoan tulisi olla monipuolista: viljoja, juureksia, vihanneksia ja heinää. Myös ylimääräinen omenasato voidaan hyödyntää riistanruokinnassa. Riistalinnuille tarjotaan viljan lisäksi soraa jauhinkiviksi.

Lintujen ruokintapaikat perustetaan pensaikkojen tai muun suojakasvillisuuden läheisyyteen, joihin linnut voivat tarvittaessa paeta. Riistanruokintapaikoista hyötyvät myös pikkulinnut.

Homeista tai muutoin pilaantunutta ruokaa ei tule tarjota eläimille. Vanhentuneen hiivaa sisältävän leivän ja pullan tarjoaminen saattaa aiheuttaa vakavia ruoansulatushäiriöitä ja jopa menehtymisen.

Maahan ruokittaessa paikkaa tulisi vaihtaa joka kerta hieman, sillä myös ruokintapaikan puhtaudella on vaikutusta eläinten hyvinvointiin.

Suomen riistakeskuksen tiedote.

Suomen riistakeskuksen tiedote.

Suomen riistakeskuksen tiedote.