Vertailussa haukijigit

Mitä saadaan, kun yhdistetään jigin eloisuus ja hauenkalastuksen huippuvieheistä tutut iso koko ja leijuvuus tai hidas uppoamisnopeus? Erinomainen haukiviehe, jota voi uittaa myös matalassa ja kasvustoisessa vedessä.

Tavoitetilaan päästään, kun jigi kiinnitetään siimaan perinteisen jigipään sijaan painottamattomalla jigiruuvilla.

Haukipehmoilla tarkoitetaan kookkaita, parhaimmillaan suorastaan naurettavan näköisiä ja kokoisia, jigimuovista tehtyjä kalanmallisia lötköjä. Ja toinen toistaan rohkeampia luikeroita, jotka saavat kaalimadonkin punastumaan.

Haukipehmot, kuten muutkin jigit, myydään yleensä pelkkinä runkoina, jotka kalastaja itse saa virittää kalastuskuntoon.

Virityksen perustana toimii edellä mainittu jigiruuvi. Kalastaja saa itse päättää koukkujen koon, määrän ja sijainnin. Jigin uintiin voi vaikuttaa myös jigiruuvin asentoa ja paikkaa muuttamalla tai painoa lisäämällä.

Pehmovieheet tarjoavat kalastajalle lähes rajattomat mahdollisuudet viritellä pyydystään entistä ottavammaksi.

Ei suuria eroja

Pehmovieheillä kalastus ei eroa suuresti heittokalastuksen perustekniikasta: heitä, kelaa rauhallisesti ja pidä välillä taukoja.

Painonsa ja mallinsa puolesta monet pehmot lentävät hyvin, mutta painopiste on usein varsin korkealla. Tämä tarkoittaa, että uinti on jigimäisen pyrstönvetkutuksen lisäksi melko tasapainotonta kylkien keikuttelua.

Hätäisen silmään pehmovieheet saattavat vaikuttaa täysin uimataidottomilta vieheen räpistellessä pinnassa, kun sitä kelataan liian lujaa. Juju piileekin juuri tässä. Hitaalla uitolla pehmo vetkuttaa tasaisesti eteenpäin ja pienillä spurteilla tai nykäyksillä se saadaan kellahtamaan kyljelleen kuin kuoleva saaliskala.

Varsinkin sirppipyrstöiset pehmot uivat eloisasti myös äärimmäisen hitaalla uitolla.

Parhaimmillaan pehmovieheet ovat huonon syönnin aikaan ja kylmissä vesissä. Esimerkiksi viime syksynä tuli useasti huomattua, että etenkin huonon syönnin hetkinä pehmovieheet poimivat kaloja paljon kovamuovisia houkuttimia tehokkaammin.

Kumit tuovat paljon kaivattua lisätehoa erityisesti heikolla syönnillä.

Oikein rigattu kestää

Pehmoviehe ja hauen satapäinen hammastarha vaikuttavat tilanteelta, jossa hauskaa on vain koukkukauppiaalla. Näin saattaa ollakin, jos pehmo rigataan niin, että koukut eivät irtoa jigin rungosta kalan sitä retuuttaessa.

Erilaiset täkyneuloilla rungon läpi pujotettavat koukutukset kannattaa siis unohtaa heti. Tällaiset jigit hauki repii rikki alta aikayksikön. Apukoukut painetaan vain kevyesti kiinni jigiin, jolloin ne irtoavat kalan iskiessä.

Tärpin jälkeen itse viehe heiluu kalan suun ulkopuolella ja kala pysyy kiinni koukuissa perinteisiä muovivieheitä paremmin, kun suupielessä on pelkkä tapsin päässä oleva koukku.

Näin pehmoviehe kestää parhaimmillaan kymmeniä haukia, eikä edes pyrstöjä katoa kovinkaan tiuhaan. Huonolla tuurilla tietysti jo se ensimmäinen sintti voi roikkua kiinni pelkässä pyrstössä, mutta kokemus on osoittanut näin käyvän vain harvoin.

Haukikosketuksista tulee tietysti reikiä jigiin. Pehmovieheen eliniänodotus ei voi millään tavoittaa kovamuovisen tai puisen vieheen elinkaarta. Toisaalta isoja kumeja on helppo paikkailla ja lyhyempää elinikää kompensoi elinkaaren kiivaus, sillä hauki valitsee usein mieluummin pehmeän suupalan.

Katse kalustoon

Suurin osa pehmovieheistä on isoja, yli 20-senttisiä kumikaloja ja -matoja, joiden painohaitari vaihtelee 60 ja reilun 200 gramman välillä. Vavasta pitää siis löytyä melkoisesti potkua, jotta 200-grammaisen lörtsyn saa lingottua hauen iskualueelle.

Harvassa ovat ne vavat, jotka tulevat toimeen näin laajan viehehajonnan kanssa. Laveaa pehmoarsenaalia paiskova kalastaja tarvitsee siis useamman vavan.

Pehmovieheillä on taipumus jumittua hauen leukoihin eikä vastaiskua voi tehdä liian lujaa. Myös koukkujen junttaaminen hauen leukoihin vaatii vavalta selkärankaa.

Koska minun on pakko pystyä heittämään koko vieherepertuaaria, mukana kulkee kolme vapaa.

Alle 80 gramman kumeille mukana on 8-jalkainen nopea haspelivapa 25–90 gramman viehepainosuosituksella ja keskiraskaille 80–110 gramman kumeille 6,8-jalkainen, viehesuositukseltaan 120 grammaan saakka oleva nopeatoiminen hyrrävapa. Jälkimmäisellä lentää myös suurin osa jerkeistä.

Kolmantena on kumikalastuksen raskassarjalaisten, 110–220 gramman lotjakkeiden heivaamiseen sopiva 8-jalkainen hyvin jäykkä hyrrävapa. Keppi on alun perin tarkoitettu amerikkalaisen jättihauen kalastukseen.

Yhdelläkin vavalla tietysti pärjää, sillä pehmovieheistä löytyy sopivia vieheitä myös normaaliin hauen heittokalastukseen tarkoitetun vavan viehepainosuosituksille.

Pehmo iskukuntoon

Suurin osa haukipehmoista myydään ilman koukkuja. Kalastuksen erikoisliikkeissä henkilökunta osaa usein auttaa jigin virittelyssä ja hyllystä voi löytyä valmiiksi rigattuja kumeja.

Suurin osa kalastajista haluaa silti itse virittää vieheensä pyyntikuntoon. Tähän on tarjolla jos jonkinlaista viritysosaa ja vaihtoehtojen maailma on loputon.

Tavoitteena on saada viehe uimaan mahdollisimman suorassa ja uppoamaan hitaasti vaakatasossa. Tähän voi vaikuttaa koukkujen kokoa tai määrää muuttamalla sekä koukun sijoittelulla.

Pyytävyys ei heikkene, vaikka viehe hiukan kyljelleen kaatuisikin. Usein tuntuu, että tilanne on pikemminkin päin vastoin.

Hiljaa uitettaessa vieheen voi pyrkiä pysäyttämään juuri ennen kuin se pyörähtää ympäri, jolloin viehe vajoaa epävakaasti keinuen. Pedossa tämä herättää vastustamattoman mielikuvan kuolevasta saaliskalasta.

Jigiruuvista kiinni

Haukijigien ”uuden tulemisen” ydin on jigiruuvi, jolla haukikumi saadaan koukutettua ilman lisäpainoa ja joka helpottaa apukoukkujen käyttöä.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan jigiruuvi on ruostumattomasta langasta väännetty, halkaisijaltaan noin 8-millinen harvakierteinen jousi, jonka toisessa päässä on silmukka.

Joissakin malleissa jousen keskellä on kohdistintappi, joka hieman helpottaa jousen ruuvaamista jigin sisään.

Jigiruuvi ruuvataan jigin sisään haluttuun kohtaan siten, että silmukka jää näkyviin. Ruuvi pitää jigin paikoillaan kovassakin retuutuksessa, muun muassa kun jigi lingotaan matkalle kohti oletettua kalapaikkaa.

Suurin ero ruuveissa lienee silmukassa ja keskipinnissä. Keskipinni helpottaa ruuvin kiertämistä etenkin kovempiin kumeihin. Avoimeksi jätettyyn silmukkaan kiinnitetty apukoukkurigi taas rikkoo nopeasti jigin. Avoimissa ruuveissa apukoukutus kannattaa kietaista viehelukkoon kiinni.

Näppärä kalamies myös tekee ruuvinsa itse.

 Kuinka monta koukkua?

Koukutuksen voi tehdä monella tapaa, tosin kumien tartutusprosentti on melko heikko, teki koukutuksen miten vain.

Ylimääräisten koukkujen sijaan kumeilla kannattaa kalastaa vapa suorana siimaan nähden. Näin kala ei saa tärpissä senttiäkään löysää ja vastaiskuun saadaan kaikki saatavilla oleva teho. Eikä sekään aina riitä liikauttamaan paksua, hauen piikikkäiden leukojen väliin kiilautunutta kumia.

Pehmeärunkoisen vieheen hauki hotkaisee usein syvälle kitaansa, jolloin isokaan viehe ei välttämättä tarvitse yhtä kolmihaarakoukua enempää.

Esimerkiksi Real Eelin, joka on suoraksi vedettynä 40 sentin pituinen, voi aivan hyvin rigata vain yhdellä isokokoisella kolmihaaralla, koska letkeä pyrstö ei haittaa vieheen solahtamista hauen kitaan.

Kahta koukkua enempää ei kumivieheissä kannata edes harkita. Tartutusta lisäkoukut eivät paranna, mutta sotkut kyllä lisääntyvät.

Valmiita apukoukkutapseja eli stingereitä voi ostaa, mutta suurin osa kalastajista tekee nämäkin itse.

Apukoukun voi kiinnittää vieheeseen painamalla yhden sakaran jigiin kiinni tai käyttämällä rautalangasta väännettyä koukkupinniä. Silloin koukku jää vapaasti heilumaan, kuten kovissa uistimissakin.

Vaihtelua uintiin

Pehmovieheet on mahdollista virittää uimaan monella tapaa.

Koukkujen painoa lisäämällä kylkien keinutusta saadaan vähennettyä. Uppoamisnopeutta ja -asentoa voi muuttaa koukkujen järjestystä ja sijaintia muuttamalla. Painavampi koukku rungon takaosassa tasapainottaa vajoamista, kun etuosassa sama koukku painaa jigin nokkaa alaspäin, jolloin jigi myös uppoaa nopeammin.

Apukoukkujen koko ja tapsin pituus vaikuttavat jigien uintiin. Eripituiset tapsit siis ovat tarpeen.

Pehmovieheen uintia voi muokata myös sijoittamalla jigiruuvin keskilinjan ylä- tai alapuolelle, mikä lisää tai vähentää kyljen keinuntaa tai saa jigin uimaan hiukan sukeltaen tai pintaa kohti pyrkien. Jigin voi lisäksi painottaa joko päärynäpainolla tai rungon sisään painetuilla hauleilla.

Pyrstönsä menettäneen jigin voi saada uuteen nousuun ruuvaamalla pyrstön paikalle jigiruuvin ja kiinnittämällä tähän lipan lehden tai tuuhean tinseliperhon. Tai vaikka palan perunaa. Vaihtoehtoja rajoittaa vain ajatuksen jäykkyys.

 Tekniikka kehittyy

Erilaiset pehmovieheet yleistyvät maailmalla jatkuvasti. Sen lisäksi, että pehmovieheet ovat kalastavia, suuntaan vaikuttaa myös pehmojen valmistustekniikkojen kehittyminen ja edullisuus.

Kovamuovisiin vieheisiin – puusta puhumattakaan – verrattuna jigimuotin ja itse jigien valmistus on varsin edullista, joten taloudellinen riski kumivieheiden valmistuksessa on kovamuovisia vieheitä pienempi. Se lisää valmistajien mielenkiintoa pehmovieheisiin.

Viime vuosina valutekniikat ja etenkin jigien maalaustekniikat sekä työn jälki ovat myös kehittyneet, jolloin jigeistä saadaan yksityiskohtaisempia ja (kalastajaa) houkuttelevamman värisiä.

Lähes poikkeuksetta jigit valmistetaan Kaukoidässä, mikä näkyy paitsi hintalapussa, myös toimitusvarmuudessa.

Viehemarkkinoita seuraavat ihmiset ovat varmasti huomanneet, että mainostetut uutuudet tuntuvat viipyvän yhä useammin tai että markkinoille päätyy tavaraa, joka on laadultaan kaukana odotetusta.

Varsinkin monet pienemmistä tuotemerkeistä ovat heikoilla, kun Kaukoidän tehtaat siirtävät toimitusaikatauluja isompien tilausten tieltä tai tuotantoerät osoittautuvat laadultaan mallikappaleita heikommiksi.

Kolme jigiryhmää

Haukikumien yhteydessä ostaja törmää monenlaisiin termeihin jigien malliin ja uintiin liittyen.

Kovin tarkasta luokittelusta ei ole paljoa hyötyä. Yksinkertaistaen jigit voidaan jakaa kolmeen ryhmään: lapiopyrstöiset ja kalanmalliset kalajigit eli shadit, sirppipyrstöiset toukat ja muut eli niin sanottu lepakkoluolaosasto.

Shadien uinnista voi päätellä paljon katsomalla rungon muotoa.

Pyöreäprofiiliset runkouimarit ovat melkoisen vakaita uimareita, joissa pyrstövatkauksen lisäksi myös runko keinuu puolelta toiselle. Pyöreäprofiiliset jigit kestävät kovempaakin uittonopeutta kaatumatta. Töpäköinä pötkäleinä pyöreäprofiiliset runkouimarit ovat yleensä varsin mukavia heitettäviä.

Kapeaselkäiset shadit ovat epävakaampia uimareita, jotka tuppaavat kaatumaan rivakassa vauhdissa. Mitä korkeampi runkomalli on, sitä epävakaampaa uinti on.

Kapeaselkäisten jigien uittaminen vaatii rauhallisempaa liikettä. Niiden heittäminen on hiukan hankalaa, koska jigi on pinta-alaansa nähden kevyt. Pehmeimmillä malleilla on myös ikävä taipumus lepattaa ilmalennon aikana. Toisaalta kapeaprofiiliset shadit ovat humalaisine uinteineen erittäin kalastavia.

Materiaalin kovuus vaikuttaa uinnin herkkyyteen ja runkouinnin voimakkuuteen. Pehmeä runko ui herkästi pyrstöään vatkaten. Kovemmat rungot ovat luonnollisesti kankeampia, mutta pyrstön vetkutus heiluttaa koko jigiä.

Sirppipyrstöisistä haukikumeista varteenotettavin vaihtoehto on erinomaiseksi haukivieheeksi osoittautunut Savage Gearin Real Eel, jonka valtava pyrstö lepattaa pienestäkin liikkeestä.

Painot luokkiin

Elopainonsa perusteella haukipehmot voi jakaa kolmeen ryhmään: tavallisella haukivavalla heitettävät (alle 80 grammaa), yleisimpien jerkkien painoiset ja tavallisella jerkkivavalla heitettävät (80–110 grammaa) ja raskassarjalaiset (yli 110 grammaa).

Raskaiden kumivieheiden heittämiseen sopivat parhaiten pitemmät, 8–9-jalkaiset vavat, joiden painosuositus lähentelee kahtasataa grammaa.

Luokittelu auttaa hahmottamaan seuraavana esiteltävien vieheiden soveltuvuutta omaan vapa-arsenaaliin, sillä pehmojen pituus ei kerro koko totuutta. Esimerkiksi 30-senttinen Real Eel painaa pituudestaan huolimatta vain 62 grammaa, kun taas 21 senttiä pitkä Mc Rubber painaa 95 grammaa

Katsaus markkinoihin

Jokainen aikaansa seuraava hauenkalastusbrändi on tuonut viime vuosina markkinoille oman kumikalavalikoimansa. Lisäksi hiukan vaivaa näkemällä voi saada käsiinsä myös pienvalmistajien kumeja.

Pyysimme tätä juttua varten näytille tukkureiden kumikavalkaadin, jota höystettiin muutamilla erikoisemmilla vieheillä. Vaikka kaikilla vieheillä kalastettiin, vieheitä ei asetettu paremmuusjärjestykseen.

Kaikki mallit eivät myöskään ole tämän vuoden uutuuksia, eivät ainakaan hauenkalastukseen tukevammin höynähtäneelle kansanosalle.

Pyysimme esiteltäväksi myös erilaiset haukijigien viritysosat.

Yli kympin jigejä?

Moni mieltää jigit kilohinnalla ostettaviksi ”irtokarkeiksi”, joiden kappalehinta on reilusti alle euron. Niinpä haukikumien parhaimmillaan toiselle kympille kipuava hinta saattaa tuntua ällistyttävältä.

Haukikumeihin irtokarkkitunnelma ei sovi.

Vieheet ovat yksilöitä ja niitä myös ostetaan yksitellen. Kalleimmat jigit ovat myös hyvin yksityiskohtaisia ja ulkonäöltään viimeisteltyjä. Monet näistä on myös maalattu.

Ison pehmovieheen vertaaminen jigilaarien bulkkikamaan on sen vuoksi hieman ontuvaa. Vaikka halvatkin rungot toimivat, on hienosti viimeistellyissä ja erityisesti hauenkalastukseen tarkoitetuissa jigeissä aivan omanlaisensa fiilis.

Kysy lähintä myyjää

BFT: Tampereen Kalastusväline Oy, (03) 223 9417
Dragon: Rento Trading Oy, 041 545 6524
Fox: Tampereen Kalastusväline Oy, (03) 223 9417
Hanko: wobbleri@wobbleri.fi (kysymykset)
I-Fish: ei maahantuojaa
KurreJiggen: Kurre Erä ja Kalastus Oy, 010 229 1999
Lunker City: Apajamatkat, 040 505 2225
Quantum: Otto Vuotila, (08) 40765 6305
Relax: Pro Kalastus Oy, info@prokalastus.fi
Savage Gear: OPM Kalastustarvike Oy, (09) 279 0460
Sporting: Kalastustarvikeliike Wobbleri, (09) 665 001
Storm: Normark Suomi Oy, (014) 820 711
Svartzonker: Fishing Lords Oy, 020 768 9160
Westin: Motonet, 040 319 0190

Foxin Range -viehelaukussa isot pehmovieheet voi säilyttää vaakatasossa, jolloin rungot eivät taitu kieroon.

Viehepakki hallintaan

Kumit ovat isoja ja vievät paljon tilaa. Lisäksi jigit pitää säilyttää vaakatasossa, jotta rungot eivät taitu kieroon.

Moni perinteinen viehelaukku ei sovellu kunnolla pehmovieheiden säilyttämiseen. Kätevä keino säilyttää pehmovieheet on laukku, johon rasiat mahtuvat vaakatasoon. Esimerkiksi Foxin Rage-laukkuun sopii kyljelleen kolme syvää rasiaa ja sivutaskuun pienempi rasia pientarvikkeille.

Kumien tilantarvetta saa vähennettyä huomattavasti säilyttämällä vieheet ilman koukkuja.

Apukoukku kiepautetaan viehelukkoon ja painetaan jigin vatsaan kiinni vasta, kun viehee pääsee kalastusvuoroon. Näin vieheet pysyvät paremmassa järjestyksessä ja vievät vähemmän tilaa.

Stick Jacket suojaa vapaa kolhuilta ja naarmuilta. Kelan ja siiman voi jättää huoletta paikoilleen kuljetuksen ajaksi.

Vavat ehjänä perille

Viime vuosina haukivavalle on taas tullut lisää pituutta. Moni on kumien ja spinnerbaittien myötä siirtynyt jerkkihuuman alun 6-jalkaisista seipäistä 7–9-jalkaisiin vapoihin.

Laadukkaat vavat ovat usein vielä yksiosaisia, joten niiden kuljetuspituus on myös kasvanut.

Jopa kasijalkaisen vavan saa hiukan sovitellen mahtumaan pieneenkin henkilöautoon. Mutta oli auto mikä tahansa, pitkä vapa on altis kolhuille ja naarmuille.

Helsinkiläisen kalastustarvikeliike Wobblerin valikoimaan kuuluu – vapojen lisäksi – myös näppärä uutuustuote Stick Jacket, joka pujotetaan vavan suojaksi.

Aihiota paremmin erottuva sukka suojaa vapaa kolhuilta ja naarmuilta, ja kelan ja siiman voi huoletta jättää paikoilleen kuljetuksen ajaksi. Sukan päässä on myös silmukka, josta vapa on helppo nostaa kalastushuoneen seinälle roikkumaan.

Hintaa vapatakilla on kympin verran.

Jigien korjaamiseen tarkoitettu Mend-It-jigiliima korjaa pehmovieheet ilman sulattamista. Aine ei toimi märillä pinnoilla, joten vesillä sen käyttäminen on hankalaa.

Jigien korjailu

Ottijigin väistämätön kohtalo hauenkalastuksessa on hajota kappaleiksi. Pehmeää jigimuovia on onneksi helppo paikkailla joko erilaisilla liimoilla tai tulella.

Myrskysytkäri on oivallinen työkalu ensiavun antamiseen vesillä, mutta viiltokohdan sulattaminen ja umpeenpainaminen vääntävät jigiä helposti kieroon.

Pehmovieheiden korjaamiseen tarkoitettu Mend-It-jigiliima sen sijaan korjaa pehmovieheet ilman sulattamista. Paha vaan, että sen käyttäminen vesillä on hankalaa eikä aine toimi märillä pinnoilla.

Jigiliima vaatii muutamia minuutteja kuivuakseen. Helpointa ottijigin korjaaminen on kotona: levitä ainetta ohuesti molemmille (kuiville) pinnoille, varmista että korjattava kohta on puristunut yhteen ja odota kymmenkunta minuuttia. Lopputulosta voi vielä varmistaa penslaamalla ainetta korjatun kohdan päälle.

Sauman pitävyyttä ei kannata kokeilla ennen kuin aine on varmasti kuivanut. Ota vaikka kuppi kahvia, äläkä jatkuvasti käpälöi keskeneräistä työtä, kuten jutun kirjoittaja.

Apukoukut voi valmistaa itse esimerkiksi pinnoitetusta teräsvaijerista, titaanilangasta tai teräspunoslangasta. Tärkeintä on riittävä, mielellään parinkymmenen kilon vetolujuus ja hyvä kulutuskestävyys.

Apukoukkujen valmistus

Vaikka apukoukkuja voi ostaa valmiina, hevijuuseri tekee koukkutapsinsa itse.

Yleisimpiä materiaaleja ovat pinnoitettu teräsvaijeri, titaanilangat, teräspunoslangat ja muut kovaa kulutusta kestävät materiaalit. Jotkut tekevät stingerinsä jopa jäykästä teräslangasta.

Tärkeintä on riittävä, mielellään parinkymmenen kilon vetolujuus ja hyvä kulutuskestävyys.

Muotoonsa taivuteltavaa teräslankaa lukuun ottamatta kannattaa vakavasti harkita tukevien holkkien ja kunnollisten holkituspihtien käyttämistä.

Apukoukkutapsit nimittäin joutuvat hauen leuoissa koville ja solmut taas tuppaavat vääntämään koukkua hassuun asentoon, mikä voi muuttaa pehmeän jigin uintiasentoa.