Yhdysvaltalainen luontokirjailija Kathleen Meyer julkaisi vuonna 1989 kirjan ”How To Shit in the Woods”, jonka suora suomennos kuuluu ”Kuinka paskoa metsässä”. Amazonin nettikaupassa menossa on jo kirjan kolmas painos.

Kirjan suorasukaisesta nimestä voi tietenkin päätellä, että Meyer ei suhtautunut kirjoittamiseen täysin vakavalla naamalla, vaan kirjoitustyyliä on luonnehdittu humoristiseksi ja epäkunnioittavaksi.

Yhdysvalloissa metsässä paskomiseen liittyy todennäköisesti enemmän ongelmia kuin Suomessa. Niinpä ei olekaan ihme, että IndefinitelyWild -sivusto on myös julkaissut ohjeet asiasta otsikolla ”How To Poop In The Woods”. Suomennettuna ”kuinka kakkia metsässä”.

Artikkelin kirjoittajan Wes Silerin lähtökohdat vaikuttavat hieman toisilta kuin Meyerillä, sillä Silerin mukaan ihminen ei kaki metsässä, jos ei ole pakko. Ja että jos homman tekee väärin, kakkiminen voi olla sottaista, kivuliasta, epäterveellistä ja noloa puuhaa.

Mittakaava on Amerikassa tietenkin toinen. Paikallisen Outdoor Foundationin mukaan 7,9 miljoonaa ihmistä käy vuosittain Yhdysvalloissa vaelluksella, ja siitähän syntyy luonnollisesti paljon jätettä.

Lähes kahdeksan miljoonan amerikkalaisen suolen tuotteet aiheuttavat ongelmia ja niinpä ulkona liikkumisen eettisiä ohjeita määrittänyt Leave No Trace -sivusto (Älä Jätä Jälkiä) on vetänyt kakkaamisellekin linjat.

1) Minimoi vesistön saastumisen mahdollisuus
2) Minimoi sairauksien levittäminen
3) Minimoi esteettiset törmäykset
4) Maksimoi hajoaminen (kompostointi)

Millaisia keinoja kakan hävittämiseen sitten metsässä on?

Wes Siler toteaa, että ihmiskunta on onneksi ollut tekemisissä kakan kanssa sen verran kauan, että hallussa on koeteltuja ja oikeita keinoja päästä eroon jätöksistä.

Hautaamalla

Kakka on Silerin mukaan haudattava vähintään 60 metrin päähän lähimmästä vesistöstä. Ensin on hakeuduttava piiloon sopivan kohteen taakse, kaivettava maahan vähintään 15 senttiä syvä monttu, piilotettava kakka monttuun ja lapioitava irtomaa suolen sisällön päälle.

Kakan mukana saa haudata vain puhdasta, valkoista ja parfymoimatonta paperia, Siler huomauttaa.

Pakkaa mukaan

Jos on kiipeilemässä suositulla vuoristoreitillä tai vaeltamassa herkässä ympäristössä, on syytä varautua pakkaamaan kakka rinkkaan.

Mukaan kannattaa silloin varata vaikkapa koirankakkapusseja, joihin oma kakka kääräistään ja loppusijoitetaan repussa olevaan suljettavaan säkkiin, joka kannetaan mukaan retken loppuun asti.

Suljettavan kakkapussin vaihtoehto on Kakkaputki, jonka voi tehdä itsekin.

Paikallisesta rautakaupasta voi ehkä löytyä PVC-muovista värkätty putki, jonka halkaisijan pitää olla kymmenen senttiä ja jonka suuaukon voi sulkea kierrekorkilla.

Putken on syytä olla 15-25 senttiä pitkä retken pituudesta ja ryhmän koosta riippuen. Putken kanssa toimitaan samoin kuin koirankakkapussien kanssa eli tuotteet kerätään istunnon jälkeen putkeen.

Sivellään kiveen

Jos kakkoja ei voi kantaa mukana, tuotteen voi yrittää hävittää auringonvalon avulla.

UV-säteilyn avittamiseksi kakka pitää kuitenkin ensin sivellä ohueksi laataksi kiveen tai kallioon. Homman juju on nimenomaan siinä, että kerroksen pitää olla ohut, sillä kuten Siler toteaa, tässä ei nyt olla tekemässä maapähkinävoileipää!

Myös paikka on syytä valita tarkasti, että muut vaeltajat eivät osu juuri samaan paikkaan ja iske käsiään sivelemääsi saveen. Kun homma on tehty huolella, UV-säteily steriloi kakan ja säät huuhtelevat jäänteet ennen pitkää pois.

Nakkaa menemään

Jos kakkahätä yllättää keskellä jyrkkää kivikkoista maisemaa, etkä pääse tarpeillesi putoamatta kalliolta rotkoon tai railoon, kakan voi yrittää toimittaa kauemmas reitiltä nakkaamalla sen alas jyrkänteeltä.

Tervettä järkeä on syytä käyttää, ettei kakkaa nakkaa esimerkiksi alhaalla seisoskelevan väkijoukon niskaan tai veteen.

Unohtuiko paperi?

Entäpä, jos repusta loppuu paperi tai se on päässyt unohtumaan kokonaan matkasta?

Wes Siler suosittelee käyttämään kasvien lehtiä, mutta ei esimerkiksi myrkkymuratin lehtiä. Suomessa tätä lajia ei onneksi kasva, mutta jos kakkija erehtyy pyyhkimään takapuolensa esimerkiksi jättiputken lehdillä, saattaa ilo loppua lyhyeen, sillä kasvista tihkuva neste aiheuttaa palovamman kaltaisia rakkuloita.

Kasvien lisäksi muita Silerin suosittelemia pyyhkimisvälineitä ovat sileät kivet ja kourallinen hiekkaa tai lunta.

IndefinetelyWildin juttu kakkimisesta metsässä löytyy alkukielellä täältä. Vaeltajien raamatuksi luonnehditun (nyt pientä rajaa!) Kathleen Mayerin kirjan ”How to Shit in the Woods” voi tilata täältä.

KUVA: Wing-Chi Poon [CC-BY-SA-2.5], lähde: Wikimedia Commons