Muovipussi rinkassa on kevyt ja halpa henkivakuutus. Näin uskoo ainakin amerikkalainen retkeilylehti Backpacker, joka on julkaissut verkkosivuillaan kuusi kikkaa käyttää muovipussia retkellä.

1. Suojaa jalat märissä oloissa

Tämä temppu on tuttu varmaan useimmille retkeilijöille, joista monet ovat todennäköisesti sitä myös kokeilleet. Muovipussit sukkien tilalla tai sukkien päällä auttavat pitämään jalat kuivina märissä oloissa. Hikoilusta emme sano mitään. Voi olla, että illalla mieleen muistuu vanha mainos hajunsyöjäpohjallisista.

2. Tee muovipussista tuulipussi

Jos tiedät retkikohteesi vallitsevan tuulensuunnan, mutta käytössäsi ei ole kompassia, voit käyttää muovipussia tuulipussina ja navigoida. Ripusta pussi korkealle niin, että tuuli tarttuu siihen ja tarkkaile pussia 15 minuuttia. Suunta, johon pussi enimmäkseen osoittaa, on vallitseva tuulensuunta, joten seuraavaksi voit lähteä kävelemään siihen ilmansuuntaan, joka vie lähimpään asutuskeskukseen.

Emme suosittele käyttämään metodia aivan joka paikassa, esimerkiksi Suomessa, jossa tuulensuunta saattaa vaihtua vuorokauden aikana, eikä vallitsevista tuulensuunnista ota selvää erkkikään.

3. Viritä muovipussi sadehupuksi

Näytät tässä vaiheessa todennäköisesti kylähullulta, mutta haitanneeko mitään! Pääsi on lämmin eikä sade hakkaa nahkaan. Vielä oudomman näköiseksi muutut, kun täytät pussin ennen päähän käärimistä kuivilla lehdillä tai muulla kuivalla ja ilmavalla materiaalilla. Eristeen ansiosta tuottamasi lämpö ei haihdu pään kautta harakoille. Kannattaa tarkistaa se kuivike ennen pussiin sullomista, jotta et täytä päätäsi esimerkiksi muurahaispesällä.

4. Tee muovipussista pilli

Muovipussipilli on selkeästi sukua suomalaiselle perinteelle, jossa koiranheinän lehdestä tehdään kämmenien välissä tasan yhtä vihlovaa ääntä tööttäävä soitin. Backpacker ohjeistaa leikkaamaan muovipussista puoli tuumaa (1,27 cm) leveän ja kolme tuumaa (7,62 cm) pitkän liuskan.

Muoviliuskan toinen pää puristetaan peukaloiden väliin niin, että puristusvaiheessa kynnet jäävät kohti taivasta, sen jälkeen liuskan toinen pää puristetaan kireälle kämmenien väliin. Kun viritys on valmis, puhalletaan peukaloiden väliseen aukkoon ja toivotaan, että syntyy ääntä.

Ja kaikkihan muistavat kansainvälisen hätämerkin tai -signaalin? Backpacker neuvoo päästämään pillillä kolme lyhyttä pursketta, ja sen jälkeen tauko. Monille kansainvälinen hätämerkki on SOS eli kolme lyhyttä, kolme pitkää ja kolme lyhyttä.

Varmuuden vuoksi kannattaa kokeilla ehkä kaikkia mahdollisia ääniyhdistelmiä ja -variaatioita.

5. Tehdäänkö muovipussista rukkaset?

Kyllä vain, varsinkin jos tarkoitus on tunkea kätensä jääkylmään veteen, jossa lilluu kompassi tai maastoajoneuvon avaimet. Kun hansikkaan korvaa muovipussilla, rukkaset säilyvät kuivina ja kädet lämpiminä.

6. Muovipussista sadetin!

Ei huono idea, varsinkin jos tavoittena on yrittää puhdistaa haava ohuella vesisuihkulla. Kaada muovipussiin muutama kupillinen puhdistettua vettä (tislattua vettä saat suodattamalla veden aktiivihiilellä, käänteisosmoosilla, ioninvaihdolla, elektrodeionisaatiolla tai UV-säteilyttämällä).

No, joka tapauksessa, tämän jälkeen väännä pussia niin, että vesi keräytyy pussin kulmiin. Puhkaise kulmaan pieni reikä ja tiristä vettä haavaan tai mihin nyt haluat.

PS. Allekirjoittanut on kokeillut muovin hyödyntämistä joen ylityksessä. Jätesäkkien teippaaminen jatkopaloiksi kumisaappaiden varren ympärille ja korkealle haaroväliin vei aikaa, eikä onnistunut täydellisesti, toinen saapas kostui kiitettävästi. Ylitettävänä oli Jaurujoki Peuraselän kämpän kohdalla. Takaisin tullessa tyydyin riisumaan saappaat ja housut ja kahlaamaan sandaaleissa virran yli. Meni huomattavasti nopeammin, paitsi että kumisaapas tipahti rinkan päältä jokeen ja alkoi kellua kohti Venäjää…

KUVA: Osaavat ne taiteilijatkin hyödyntää muovikasseja. Muovikasseista koottu jättikokoinen ilmapallo nähtiin Helsingin Taiteiden yössä 2012.

Kuvaaja: Anneli Salo (Oma teos) [CC-BY-SA-3.0 (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)], lähde: Wikimedia Commons

Ted Alvarezin originaali tarina löytyy Bacpackerin verkkosivuilta.