Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES (International Council for the Exploration of the Sea) jakaa kansalaisille tietoa ja uutisia meristä ja merien tilasta. Sama neuvosto tekee myös arvionsa Itämeren kalakantojen tilasta ja antaa suosituksia alueen kalastuskiintiöistä.

Vanha suomalainen sananparsi opastaa, että meressä riittää kaloja, mutta mistä ICES tietää kuinka paljon kaloja meressä on? Lukema pitää osata arvioida edes jotenkin ennen kuin suosituksia voidaan tehdä.

ICES julkaisi keskiviikkona 18. kesäkuuta verkkosivuillaan englanninkielisen esitteen, jonka voisi suomentaa ”Kalakannat: Lukemattomien laskeminen” (Fish Stocks: Counting the uncountable).

Esite on julkaistu iPaper -muodossa ja sitä voi kuka tahansa käydä selaamassa ICES:n sivuilla.

Sivuilla myönnetään heti karu totuus, joka on luonnollisesti arvattavissakin. Tutkijat eivät voi laskea jokaista meressä uiskentelevaa kalaa, sillä se olisi mahdoton tehtävä.

Kalojen laskemisen sijaan ICES kerää tietoa ja päälähteitä on kolme: satamat, kalastajat ja tutkimusalukset. Työtä tehdään kaikissa satamissa Portugalista Norjan rannikolle ja tietoa saadaan niin saalismääristä, kalojen iästä ja pituuksista kuin ravinto-olosuhteista.

ICES:n tutkijoiden tavoitteena kerätä 200 kalanäytettä satamaan tuotua tuhatta tonnia kohden. Euroopan alueella tuodaan vuosittain kahdeksan miljoonaa tonnia kalaa, mikä tarkoittaa, että ICES saa vuoden lopussa tutkimustietoa on kerätty noin 1,6 miljoonasta kalasta.

Meren ja sen kalojen kartoittamista tehdään myös kaupallisilla kalastusaluksilla ja omilla tutkimusaluksilla. ICES:n suurin ja pisimpään jatkunut – vuodesta 1996 –  tutkimus tehdään keväisin Pohjanmerellä ja syksyllä.

Kansainväliseen pohjanuottatutkimukseen osallistuu aluksia Tanskasta, Englannista, Ranskasta, Saksasta, Irlannista, Hollannista, Norjasta, Portugalista, Skotlannista, Espanjasta ja Ruotsista.

Tutkimusalukset viettävät vuosittain yhteensä 400 päivää merellä keräten näytteitä nuottaverkoston tuottamasta saaliista.

ICES:n esite löytyy verkosta täältä. iPaperiin pääsee suoraan tästä linkistä.

KUVA: Tietoa eurooppalaisista kalakannoista kerätään satamista, kalastusaluksilta ja tutkimuksen kautta (Boat on the Arctic Sea, Ville Miettinen/Wikimedia Commons)