Tenojoki on tuottoisimpia lohijokia maailmassa. Norjan lähes puolen tuhannen lohijoen saaliista yksistään Tenon osuus on parhaimmillaan reilut 35 prosenttia! Vain Kuolan niemimaan helmet Varzuga ja Ponoi sekä Kanadan Miramichi kilpailevat Tenon kanssa maailman parhaimman lohijoen tittelistä.

Tenojoki kerää vetensä yli 16 000 km2 laajuiselta, tunturikoivikoiden ja männiköiden kirjomalta alueelta, joka sijaitsee Utsjoen ja Inarin kunnissa sekä Norjan Finnmarkin läänin keskiosissa.

Vesistöstä noin kolmannes on Suomen omistuksessa, loppuosaa hallinnoi Norja.

Varsinainen Tenojoki saa alkunsa Karigasniemen taajaman pohjoispuolella kahden latvahaaran, Inari- ja Karasjoen, yhtyessä. Sieltä joki virtaa rauhallisena nivamaisena virtana kiihtyen välillä kiivaiksi könkäiksi yli 200 kilometrin matkan kohti Jäämerta.

Tenon arvoa muiden lohijokien joukossa nostaa vesistön lohikantojen poikkeuksellinen monimuotoisuus. Lohi nousee pääuoman lisäksi noin 25 sivujokeen, joissa nykytietämyksen mukaan on jokaisessa oma perinnöllisesti erilaistunut lohipopulaationsa.

Lohikantojen monimuotoisuus näkyy selvästi myös kalastajan silmään. Joesta voi saada puoli kiloa painavan lohen tai lähes 30-kiloisen suurlohen. Tällaista kokohaitaria ei muissa lohijoissa maailmalla tavata.

Keskipaino maltillinen

Tenojoen lohikannat voidaan jakaa karkeasti kahteen eri ryhmään. Pieniin sivujokiin nousevat ovat lähinnä yhden merivuoden pikkulohia, tittejä, joskin joukkoon mahtuu jonkun verran myös jalkaluokan (kaksi merivuotta) kalaa.

Pääuomaan ja suurimpiin sivujokiin nousevat ovat keskimäärin suurempia, 2–5 merivuoden lohia.

Runsaista sivujokikannoista johtuen lohien keskipaino on varsin maltillinen, vuosittain se vaihtelee 3–6 kiloon. Hyvinä tittivuosina lohen keskipaino on aina alhainen.

Monilla lohijoilla esimerkiksi Norjassa tavataan selvästi suurempia keskipainoja. Myös Tornionjoella lukema on huomattavasti Tenoa suurempi.

Suurlohia himoitsevan kannalta Tenojoessa on kuitenkin yksi erityisen merkittävä piirre. Teno lienee nimittäin ainoita jokia maailmassa, jossa yli 20 kg lohia saadaan säännöllisesti vuosittain. Muualla vain satunnaisesti tai yksittäisiä kappaleita kaudessa.

Yli 20 kg suurlohet

Suurlohen saaminen edellyttää kalastajalta aina taitoa tai onnea, useimmiten molempia. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että yli 20 kiloa painavat lohet ovat erittäin vähälukuisia.

Rktl:n Tenojoen kalantutkimusasema on kerännyt Suomen puolelta pääuomasta suomunäytteitä vuodesta 1972 alkaen. Kertyneiden lähes 60 000 näytteen joukossa on ollut vain reilut 200 kappaletta yli 20 kg lohia.

Suurlohien osuus Tenojoen lohisaaliista on siis keskimäärin vain 0,4%.

Tasaisessa juoksussa innokas lohenpyytäjä saisi suurlohen vasta noin 250 pienemmän lohen jälkeen. Toisaalta ”lohionni” tai kalastustaito eivät jakaudu tasaisesti.

Lisäksi täytyy huomioida se inhimillinen seikka, että suurlohista suomunäytteitä toimitetaan  innokkaammin kuin pienemmistä saaliskaloista. Tämä pätee varsinkin Tenolla vieraileviin turistikalastajiin. Seurauksena on suurlohien määrän ylikorostuminen aineistossa.

Tenojoen pieneltä vaikuttava suurlohien osuus on suhteutettava suureen kokonaiskalamäärään.

Parhaina vuosina Tenosta arvioidaan nostettavan noin 50 000 lohta. Suurlohien määräksi tulisi tällöin keskimääräisellä prosentilla laskettuna 200 yksilöä.

Todellisuudessa hyvinä lohivuosina suurlohien osuus lohisaaliista on yleensä keskimääräistä pienempi, joten parhaat kappalemääräiset suurlohien vuosisaaliit ovat maksimissaan 50–100 yksilön luokkaa.

Heikoimpina suurlohikesinä yli 20 kg lohia saadaan vain arviolta 10–20.

Ylivoimainen enemmistö Tenon yli 20-kiloisista lohista on koiraita, sillä niiden osuus on lähes 98%. Yli 20-kiloista naaraslohta voikin pitää todellisena superharvinaisuutena.

Suurlohien koko ja ikä

Suurimmat Tenojoesta saadut lohet ovat tiettävästi painaneet noin 35 kg. Täyttä varmuutta tästä ei kuitenkaan ole, sillä ennätyskalat on saatu jo vuosikymmeniä sitten, eikä niistä ole vedenpitäviä dokumentteja.

Tenojoen kalantutkimusaseman suomumateriaalissa suurimmat lohet ovat pysäyttäneet vaa’an viisarit muutaman suomun verran alle 30 kiloon (29,6 kg). Yli 25 kg painaneita yksilöitä on vain 28 kappaletta. Vastaavasti yli 28 kilon lohia on ainoastaan kuusi, joten niiden osuus kaikista saalislohista on mitätön 0,01%.

Tutkimusaineistojen perusteella suurimmat 2000-luvulla saadut tenolaiset ovat venyttäneet vaa’an viisarit tasan 26 kiloon. Isompia on toki voitu saada, mutta niistä ei ole dokumentoitua tietoa.

Pituudeltaan Tenon yli 20 kg lohet ovat yleensä vähintään 120-senttisiä. Pisimmällä, 143-senttisellä, oli painoa 28,5 kiloa. Tavallisesti Tenon suurlohet ovat kuitenkin alle 135-senttisiä.

Ensimmäistä kertaa kudulle nousevat suurlohet ovat lähes aina alle kymmenvuotiaita. Tavallisin ikäyhdistelmä on 4+4.

Tämä tarkoittaa sitä, että lohet ovat eläneet ensin neljä vuotta joessa ja merellä toiset neljä vuotta syönnösvaelluksella.

Mistä Tenon suurlohet saadaan?

Suurlohen voi periaatteessa saada siimansa päähän mistä vain Tenojoen pääuomasta aina Karigasniemelle asti. Toisaalta tietyissä paikoissa suurlohen saaminen on todennäköisempää.

Tunnettuja kaksikymppisten ottipaikkoja on erityisesti Utsjoen taajaman molemmin puolin. Kirkonkylältä ylävirtaan sijaitsee mm. legendaarinen Aittisuvanto, josta on tartutettu lukuisia suurlohia.

Muutamia kilometrejä alavirtaan sijaitsevat puolestaan Utsjoenkosken alus, Palosuvanto ja Karnjarga, joista lähes vuosittain saadaan yli 20 kg lohia.

Suomen puoleisella Ala-Tenolla ”varmoja” suurlohipaikkoja ovat Vetsikon alue, Peurasuvannot, Miljoonasuvanto ja Alakönkään yläosa eli Piltamo. Kaikkien kohteiden luetteleminen tässä yhteydessä veisi sivukaupalla tilaa, joten jätettäköön pyytäjille hiukan etsittävää.

Pääuoman lisäksi yli 20-kiloisia saadaan myös Karas- ja Jiesjoesta. Näille Norjan puolelta laskeville joille ei tosin suomalaisella kalastajalla ole lupaa mennä.

Erikoislaatuisen hyvällä onnella suurlohi voi napata myös Suomen puolen merkittävimmästä sivujoesta, Utsjoesta.

Elokuu varminta ottiaikaa

Suurlohet aloittavat nousunsa Tenoon pian jäiden lähdön jälkeen touko–kesäkuussa ja joitakin kirkkaita ja vastanousseita suurlohia saadaan heti kesäkuussa. Silloin saaliksi joutuvien suurlohien osuus on kuitenkin keskimäärin alle kymmenesosa koko kauden suurlohisaaliista.

Parasta suurlohenpyytäjän aikaa ovat heinä–elokuu, jolloin saadaan keskimäärin yli 90% vavalla kalastetuista suurlohista.

Tarkemmin sanottuna paras ottikuukausi on elokuu, jolloin saadaan reilut puolet Tenon suurlohista.

Loppukauden hyvä suurlohiaika perustuu pitkälti lohen kudun lähestymiseen sekä siitä johtuvaan koiraslohien aktivoitumiseen. Isot kojamot alkavat tällöin etsiä kutukumppaneita ja tarkastelevat hallinnassaan olevia ”tiluksia”.

Pienemmät lohet ja muut ärsyttävät kohteet, kuten perhot ja puukalat alkavat saada kyytiä.

Parhaimmat mahdollisuudet suurlohen tartuttamiseen on veneestä kalastavilla, jotka pystyvät käyttämään useita vapoja kerrallaan sekä voivat haravoida myös keskellä jokea sijaitsevat kohteet. Heillä on myös mahdollisuus soutaa perhoja ja puukaloja mitä erilaisimmilla uittotyyleillä.

Mutta myös suurlohen pyyntiin perehtynyt rantakalastaja voi onnistua.

Tietyissä kohteissa suurlohet saattavat nimittäin majailla aivan rantojen tuntuman montuissa. Kun tällaisen lohen paikantaa, tartuttamisen mahdollisuudet kasvavat.

Lohenpyynnissä kärsivällisyys palkitaan. Erityisesti tämä sääntö pätee suurlohen pyyntiin. Toivottoman hankalalta vaikuttava, mutta näyttäytyvä suurlohi saa monien pasmat sekaisin.

Kärsivällinen pyytäjä voi kuitenkin saada ovelimmankin kojamon erehtymään, varsinkin loppukaudesta suurlohien aktivoituessa.

Talvikoiden suojelu tärkeää

Tyynenmeren lohilajeista poiketen Atlantin lohi (Salmo salar) voi selvitä kudusta hengissä ja elinvoimaisimmat lohiyksilöt nousevat jokiin kudulle jopa kuusi kertaa elämänsä aikana.

Tenojoella kudusta selviävät lohet eli talvikot vaeltavat takaisin Jäämereen talvehtimisen jälkeen kevätkesällä. Ne kuntoutuvat merellä yleensä yhden täyden vuoden ja nousevat sitten takaisin Tenoon kuteakseen uudestaan. Parhaimmillaan Tenosta on saatu neljättä kertaa kudulle nousevia lohia.

Uudelleenkutevat lohet ovat normaalisti isokokoisia ja siten myös kalastajien toivekaloja. Esimerkiksi ensimmäistä kertaa kudulle noussut ja kymmenen kiloa painanut lohi painaa toisella kutukerrallaan jo noin 15 kg.

Tenolla sekä naaras- että koiraslohet voivat olla uudelleenkutijoita, mutta naaraat selviävät kudusta yleensä koiraita paremmin ja siksi niiden osuus uudelleenkutijoista on koiraita merkittävämpi. Uudelleenkutijoiden osuus kaikista Tenojokeen nousevista lohista on 2000-luvulla vaihdellut 4–20% välillä. Painossa mitattuna osuus on ollut parhaimmillaan jopa 30%.

Koiraista poiketen merkittävä osa suurista naaraslohista on uudelleenkutijoita. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Tenojoen kalantutkimusaseman vuosina 1972–2006 keräämissä suomunäytteissä yli 110 cm naaraslohista noin 60% (267 kpl) oli tällaisia. Uudelleenkutijoiden merkitys on vain kasvanut 2000-luvulla, sillä viime vuosikymennellä lähes 75% suurista naaraista oli uudelleenkutevia.

Nämä suuret naaraslohet, joista isoimmat painavat jopa yli 20 kg, ovat merkittäviä Tenon lohikantojen ylläpitäjiä. Ne tuottavat huikean määrän mätimunia ja monipuolistavat kutevan lohikannan rakennetta.

Suuria naaraslohia olisi Tenossa huomattavan vähän ilman uudelleenkutevia yksilöitä. Ja uudelleenkutijoita syntyy vain talvikoista. Talvikoiden suojelu ja niiden vapauttaminen on siten ensiarvoisen tärkeää kevätkesän lohenpyynnissä. Hyvällä tuurilla talvikon vapauttanut saa seuraavana vuonna saaliikseen todelliseksi kehukalaksi kelpaavan uudelleenkutijan.