Parisen kuukautta sitten törmäsin pikkujärven jäällä liikkuessani outoon pilkkiavantoon, joka oli umpeen jäädyttyään muodostanut ikään kuin ”vuosirenkaat” pienistä ilmakuplista.

Nappasin avannosta kuvan ja ryhdyin pohtimaan oudon ilmestyksen syntymekanismia. En keksinyt. Kysyin mielipidettä myös Ilmatieteen laitoksen jääasiantuntija Jouni Vainiolta.

Hänkään ei osannut varmaa vastausta antaa, mutta esitti oheisen teorian:

– Uskoisin, että kyseessä on seuraava syntyhistoria. Pilkkireikähän alkaa jäätyä pinnalta ja reiän reunoilta kohti reiän keskustaa. Jos pilkkireikä on lähellä jään reunaa eli alueella, jossa avoalueen aaltoilu vielä yltää jään alle, niin vesihän ”pumppaa” ylös-alas reiässä. Pumppaava vesi hidastaa reiän jäätymistä ja pitää reikää auki. Silti reikä jäätyy koko ajan reunoilta kohti keskustaa.

– Näin reikä umpeen jäätyessään pikkuhiljaa muodostaa nuo vuosirenkaat tai sanoisiko aikarenkaat.

Tässä tapauksessa ei avovettä kuitenkaan ollut koko järvellä eikä nähdäkseni mitään muutakaan syytä, miksi vesi olisi kyseisessä reiässä pumpannut. Lisäksi lähistöllä oli muita saman lailla umpijäätyneitä avantoja, joissa vastaavia renkaita ei esiintynyt.

Päätimme antaa ongelman lukijoiden ratkaistavaksi.

Vastauksia saimme määräaikaan mennessä kaikkiaan kymmenen, kiitos teille! Osa niistä oli pilke silmäkulmassa kirjoitettuja, osa vakavia pohdintoja ilmiön todellisesta luonteesta.

Parhaan, mutta ei ehkä välttämättä oikeimman selityksen lupasimme palkita rasiallisella pilkkejä, ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyin kajaanilaisen Matti Kuljun selitykseen. Tämä selvitys ei varmasti ole oikea mutta sisältää hauskaa loogisuutta ja pientä huumoria sopivassa suhteessa. Kas näin:

– Paikka on selvästikin kova ottipaikka. Ensimmäinen kalastaja on osunut paikalle kuuden tuuman kairan kanssa, ja onkinut repun täyteen ahvenia. Reikä on sen jälkeen jäätynyt riitteeseen, ja seuraavana päivänä paikan on bongannut kalastaja, jolla mukaan on ollut viiden tuuman kaira. Ahvenia on tullut edelleen hyvin, mutta syönti on jo ollut hiipumaan päin.

– Seuraava kalastaja on ollut paikalla neljän tuuman kairan kanssa, mutta ahvenia on tullut enää harvakseltaan.

– Huhu kovasta ottireiästä on kuitenkin kiirinyt jo monen korviin, ja niinpä kalastajat ovat aina aika ajoin käyneet reiän tarkastamassa, kuka minkäkin kokoisella kairalla. Näin reikä ei ole päässyt jäätymään ikinä kunnolla, vaan on muodostanut upeita ”vuosirenkaita” .

– Teoksen muovausta on myös edistänyt pohjassa oleva lähde, minkä takia paikasta on kehkeytynyt kova ottipaikka, tosin melko oikukas sellainen.

Vakavamielisten selitysten sarjassa kolme tuntuu nousevan ylitse muiden, jos kohta minun on vaikea uskoa näidenkään olevan täysosumia.

Yhdessä selityksessä tarjotaan ratkaisuksi pohjamudasta nousevia metaanikuplia ja vuorokaudenaikojen mukaan vaihtelevia lämpötiloja. Pertti Kanerva puolestaan esittää hauskan ”kuplanräjähdysteorian”. Hannu Räisäsen selityksessä oli hieman samoja elementtejä kuin jäätutkija Vainiollakin, joten ei huono yritys sekään.

Valitettavasti emme pysty paljastamaan ongelman oikeaa ratkaisua, mutta jos joku vielä joskus sellaisen keksii, otamme ideoita mieluusti vastaan. Palkinto lähtee kuitenkin tämän jälkeen Kajaaniin.


Kajaanilainen Matti Kulju saa oudon loogisesta pilkkiavantoselityksestä palkinnoksi rasiallisen pilkkejä ensi talvea varten.