Yhdelle jos toiselle on kalastusuran aikana käynyt niin, että vieheeseen on iskenyt iso kala juuri silloin, kun matkassa ei ole ollut kunnollista nostoapuvälinettä.

Olen kuullut tarinoita niin veneen heilauttamisesta ja kalan vetämisestä laidan paremmalle puolelle sadan vesilitran saattelemana kuin erilaisten lyömäaseiden käyttämisestä kalan taltuttamiseksi.

Valtaosin kauhutarinat koskevat suurten haukien kotiuttamisyrityksiä, mutta toisinaan vieheeseen iskee muukin jätti, vaikkapa kuha tai taimen.

Viime vuosina on tutkittu takaisin laskettavan hauen kannalta vähiten vahingollisia nostotapoja ja annettu ohjeita oikeaoppisesta toiminnasta. Ne on tarkoitettu pitkälle harrastuksessaan ehtineille, useita suurhaukia vuodessa saaville ja niitä takaisin laskeville.

Monelle se suuri iskee vain kerran elämässä ja silloin oikeaoppinen käsittely on sivuseikka. Pääasia on, että kalan saa ylipäänsä ylös.

Älä sorru virheisiin

Tavanomaisin virhe on, että kala yritetään repiä väkisin ylös.

Lapsuudesta mieleen muistuu jarrutonta umpikelaa koskeva pelisääntö; kalalle ei saa antaa yhtään löysiä. Eikä saakaan!

Hallitsematon siiman löystyminen antaa kalalle mahdollisuuden ravistaa vieheen koukut irti. Sen sijaan hallittu siiman antaminen jarrun avulla on ison kalan kanssa usein välttämätöntä. Jarrun pitää olla kireällä, mutta ei kokonaan kiinni.

Kun kala syöksyy, jarrua voi tarvittaessa varovasti löysätä tai kiristää. Mutta jos täydestä pännistä päästää jarrun auki, kala saa löysää liikaa ja irtoaa.

Toinen yleinen virhe on, että kala kelataan nopeasti lähelle venettä vieläpä siten, että vavan kärki on melkein kalan suussa. Kun kala on lähellä venettä ja vavan kärkeä, sitä ei voi enää ohjailla ja vaarana on paitsi siiman myös vavan katkeaminen.

Siimaa on syytä aina jättää vähintään vavan mitta pelivaraksi.

Sekä sopiva jarrun kireys että vavan mitta siimaa ovat tärkeitä silloinkin, kun kala nostetaan haavilla tai koukulla.

Vain siinä tapauksessa, että kala on huonosti kiinni – esimerkiksi yhdellä koukun haaralla suupielestä tai perukkeeton siima on kokonaan hauen suussa – nostoa kannattaa yrittää nopeasti.

Jos välitöntä vaaraa kalan karkuun pääsemisestä ei ole, kalaa saa väsyttää pitkäänkin.

Rauhallisen ja väsyneen kalan nostaminen vedestä on helppoa, kun taas rajusti repivän ja vielä pakoon pyrkivän suurhauen nostoyritys päättyy todennäköisesti huonosti.

Myös kylmänkankean mätisäkin nostaminen huhtikuisesta merivedestä on melko riskitöntä. Sen sijaan keskikesän pirteän järvihauen nostamisen onnistuu munaamaan paljon helpommin.

Apuvälineitä

Nostovälineistä tutuin on haavi.

Jos haavilla on tarpeeksi kokoa, iso hauki menee sinne vaikka poikittain. Jos taas haavilla on vähemmän kokoa, kalaa joutuu sovittamaan haaviin.

Tyypillinen virhe on, että haavi lyödään etupuolelta kalan alle, jolloin koukut osuvat havakseen ja kala jää ulkopuolelle. Kun vieheen toinen pää on sitkeästi haavissa, kala saa kammettua itsensä helposti irti.

Haavi onkin yritettävä ujuttaa takakautta kalan ympärille. Silloinkin pitää olla nopea, ettei kala pääse uimaan ulos haavista.

Jos haavi on pieni tai kevytrakenteinen, veneeseen nostamista voi auttaa käsillä. Kevyen haavin varsi on viisasta kääntää aina pystyyn ennen nostoa. Jos suurta kalaa yrittää nostaa haavilla varsi suorana, se saattaa olla haavin viimeinen käyttökerta.

Toinen perinteinen nostoväline on koukku.

Lohia koukataan nykäisemällä iso nostokoukku yläkautta kyljestä sisään ja miksei se hauen kanssakin toimisi. Silloin kalasta tulee ilman muuta ruokakala.

Vaihtoehtoisesti koukun voi vetää lujasti aivan leuan kärjestä läpi kalan kieltä varoen. Kolmantena vaihtoehtona on uittaa koukku varovasti kalan kiduskannnen alareunan takaa suuhun.


Kolmikiloisesta kuhasta saa kohtuullisen leukalukon. Tämä kala otettiin ensin allashaaviin ja nostettiin sieltä leukalukolla, jotta jigi saatiin irti.

Kädet avuksi

Haastavampi tilanne tulee eteen silloin, kun nostovälineenä ovat pelkästään kädet.

Pienet kalat saa napattua kyytiin niskaotteella tai jos uistin on pahasti kiinni pään päällä, vaikka siimasta/perukkeesta nostaen. Niskaotteen raja on kolmen ja seitsemän kilon välillä, riippuen käden koosta, puristusvoimasta ja vuodenajasta.

Itse olen nostanut 6,4-kiloisen keväthauen niskasta. Sen sijaan laiha ja isopäinen kala, joka mätilastissa painaa yhdeksän kiloa, ei nouse kudun jälkeen välttämättä niskasta kuusikiloisenakaan.

Jos toisen käden ottaa avuksi, yhdistetty niska–kurkkuote antaa vähän lisää pelivaraa.

Paras käsinostotapa isolle kalalle on kuitenkin liplock eli leukalukko. Leukalukko-otteella saa ylös minkä kokoisen kalan tahansa.

Leukalukon miinuspuolena on, että kun tottuneenkin nostajan sormet raapiutuvat helposti hauen huipputerävissä kiduksissa, tottumattomalle ote tekee vielä rumempaa jälkeä.

Kiduksista saa toki vain pintanaarmuja, joista pääsee kokonaan eroon hanskaa käyttämällä.

Leukalukko otetaan siten, että sormen päät peukaloa lukuun ottamatta viedään pään alapuolelta kiduskannen alle mahdollisimman lähelle alaleuan kärkeä.

Sormet puristetaan sisäpuolelta kiduskanteen ja ulkopuolelta painetaan kämmenpohjalla vastaan. Tässä otteessa hauki pysyy helposti ja kaiken lisäksi iso hauki on huomattavasti pientä helpompi napata otteeseen, koska sen ”kahva” on isompi.

Jos siiman päässä riehuu ennätyskuha tai -taimen, eikä muuta nostovälinettä ole, leukalukkoa voi kokeilla. Kummallakin lajilla on kuitenkin sen verran haukea pienemmät kidusaukot, ettei otetta ole yhtä helppo saada.


Jos uistin on syvällä kalan kurkussa, koukut aiheuttavat tapaturmavaaran. Tässä tapauksessa leukalukko-otetta pitäisi yrittää edestä katsoen pään vasemmalta puolelta.

Koukut riskinä

Pintanaarmuja suuremman riskin muodostavat viehekoukut.

Suun ulkopuolella olevat koukut aiheuttavat vaaran jo ennen kuin kalasta saa otteen, jos kala heilauttaa äkisti päätään. Kun kalan saa leukalukko-otteeseen, se pysyy yleensä ainakin hetken rauhallisena, joten nopean noston jälkeen koukkuja voi ruveta irrottelemaan varovaisesti.

Jos viehe on näkyvillä, irrotan koukut yleensä kalan ollessa vielä vedessä, koska siellä kala on rauhallisempi.

Toisinaan viehe on suussa sen verran syvällä, ettei koukkuja näe. Mikäli koukkujen paikkaa ei pysty arvioimaan, kannattaa harkita, työntääkö käden ollenkaan kiduskannen alle.

Kopautus päähän

Jos ennätyshauen aikoo pelastaa hinnalla millä hyvänsä, kopautus on hyvä vaihtoehto.

Veneen vierellä kalaa napautetaan terävästi keskelle päätä vähän silmien taakse. Tällöin kala taintuu sen verran, että sen voi nostaa ylös melkein mistä ja millä tahansa. Iskun kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana.

Huolimaton lyönti vähänkin väärään paikkaan saa kalan hermostumaan, ja sen pakoon pääsyn riski kasvaa.

Sekä leukalukkoa että kopautusta on hyvä harjoitella etukäteen. Jos aikoo toimia ensimmäistä kertaa vasta ennätyksensä kanssa, epäonnistumisen riski on suuri.

Ruoaksi otettavan kalan kanssa voi kokeilla kopautusta milloin tahansa ja leukalukkoa puolestaan voi harjoitella vaikka sen jälkeen, kun koukut on jo irrotettu.

Ja sitä paitsi leukalukon avulla on helppo irrottaa uistin syvältä kalan kurkusta, kun taas niskaote painaa kiduskansia, mikä saa kalan pitämään suunsa visusti supussa.

Leukalukkoa on hyvä harjoitella etukäteen!


Sormet viedään niin eteen kuin mahdollista, mutta ei liian syvälle.