Hauen kutua edeltävä pyynti merellä on suosittua puuhaa, itsellenikin tuttua herkkua vuosien varrelta. Mutta moniko on kalastanut järvihaukia kudun edellä?

Sisävesillä tilanne on rannikkoon verrattuna erilainen. Hauki kutee varsin nopeasti jäidenlähdön jälkeen,  jopa osin jäiden ollessa järvessä, joten kunnollista pyyntiaikaa ei paljon jää.

Kun merellä isoja mammahaukia ehtii kiusaamaan viikkojen, jopa kuukausien ajan kudun edellä, sisävesillä homma on ohitse muutamassa päivässä.

Paitsi jos kysymys on reittijärvestä, joka vapautuu jäistä voimakkaan virtauksen vuoksi tavallista aikaisemmin.

Kymppihauki maaliskuussa

Nokialaisella Jani Niemisellä on käytössään tällainen Kokemäenjoen vesistöön kytkeytyvä kalapaikka. Hän aloittaa heittokalastuksen normaalitalvina maaliskuun puolenvälin paikkeilla.

Toukokuun puoleenväliin mennessä hänen haukikiintiönsä täyttyy ja laji vaihtuu perhokalastukseksi koskilla, kunnes taas syksyllä jerkkivälineet kaivetaan käden ulottuville.

Jani on paneutunut kotivesillään erityisesti jerkkaamiseen, jota monet mieltävät lähinnä rannikon kalastusmuodoksi. Kuitenkin sisämaan hauki kuuluu samaan Esox lucius -lajiin kuin merelliset jerkinpurijat, joten ei liene mitään bio-, eko-, eto- tai fysiologisia esteitä jerkkien toimimiselle myös makeassa vedessä.

Niemisen kalapäiväkirjan mukaan jerkkeihin siirtyminen on kasvattanut saalishaukien keskikokoa reilusti, mutta kalojen lukumäärä on pysynyt ennallaan.

Ennen kutua on sitä paitsi paremmat mahdollisuudet todellisiin jymypötköihin.


Jani Niemisen parhaat kevätjerkit: Pig (ylh.),
almo Slider ja neljä Buster Jerkiä.

Ruovikon ulkoreunalla

Lähdemme Janin kanssa juttureissulle aurinkoisen lämpimänä huhtikuun alun iltapäivänä. Aikaa ei ole käytettävissämme kuin muutama tunti, mutta Jani vakuuttaa, että jotain kuvausaineistoa nousee varmasti siinäkin ajassa kameran etupuolelle.

Kulkuneuvonamme on tavallinen lasikuitusoutuvene, joka saa painolastikseen Janin täyteläisen jerkkilaatikon sekä oman viehereppuni.

Paljon muuta ei mahtuisikaan. Ensimmäiset viisi metriä lykkäämme venettä jäätä pitkin, sitten se jo solahtaa avoveteen. Isäntä airoihin ja minä ankkurimiehen paikalle.

Olen päättänyt jättää jerkit kokonaan matkasta ja kalastaa muilla vieheillä nähdäksemme, kuinka hyvin jerkit pelittävät perinteisempään kalustoon verrattuna.

Mukanani on kaksi rasiallista tavallisia vaappuja, lusikoita ja jigejä. Janin laatikossa sen sijaan on jerkkien seurassa vain Suspeja, joita hän yhä satunnaisesti heittelee.

Parinkymmenen minuutin soudun jälkeen saavumme laajan, tasamatalan, ruovikkoisen lahden edustalle.

Kynnöspeltoja, maalaistaloja, kumollaan olevia soutuveneitä, kymmeniä soidinkonserttia pitäviä vesilintuja. Lunta enää laikkuina siellä täällä, jäätä vain kapeana soirona lahden perimmäisessä pohjukassa.

Pelipaikka kuin pomppulinna

Kortteikon ulkopuolella pohja kumpuilee kuin pomppulinnassa.  Siinä on pelipaikka, hyvin tyypillinen sellainen. Vierellä avautuvat avarat hääsalit hauen lisääntymistalkoisiin.

Koska aika ei vielä ole käsillä, hääväki jää odottelemaan ovien ulkopuolelle penkkojen reunoille h-hetken koittamista.

Jani kertoo, että yläpuolisen voimalan juoksutus sanelee onnistumisen reunaehdot tässä paikassa:

– Kalastus on sitä parempaa, mitä rauhallisempi juoksutus on. Usein virtauksen hiljentymisen huomaa siitä, että kalat alkavat äkkiä ottaa vieheeseen. Voi saada monta haukea lyhyessä ajassa.

Nyt virtaa on melko paljon, muttei kuulemma kuitenkaan liikaa.

Tuuli puhaltelee kelpo suunnalta, etelän–kaakon välimailta. Janin mukaan idän ja pohjoisen puoleisilla ei isoja haukia ole tullut koskaan, mutta lännen ja etelän välisillä sitäkin paremmin.

Ankkuroimme veneen muutaman metrin päähän lähimmistä kortteista. Ankkurin käyttö on Janin mielestä oleellista. Jos vene pääsee ajelehtimaan, alue tulee heitettyä huolimattomasti ja epätarkasti, eikä jerkin uittokaan ole silloin yhtä tunnokasta.

Pienimuotoinen paikka

Oppaani oli jo etukäteen varoittanut, että tätä paikkaa ei sitten saa kertoa eteenpäin, koska se on hyvin pienimuotoinen eikä kestä kovaa kalastuspainetta. Puheet osoittautuvat sangen paikkansapitäviksi, sillä koko illan ajan kalastamme suunnilleen hehtaarin laajuisella läntillä ruovikon ulkopuolella edestakaisin sahaten.

Ei niin, etteikö lääniä riittäisi joka suuntaan kilometrikaupalla, mutta Janin monivuotisen kokemuksen mukaan isot hauet hakeutuvat kudun edellä juuri tänne.

Uskottavahan se on, sillä mies on kalastanut alueella toistakymmentä vuotta ja uhrannut sille satoja kalastusvuorokausia. Ja saanut kymmeniä 5–10 kilon haukia, jopa yhden kymppirajan ylittävänkin.

Meidän kolmituntinen sessiomme ylittää minimitavoitteen ja tuottaa yhteensä seitsemän haukea, kaikki peruskokoisia kilon kahden pulikoita.

Janin jerkit (lähinnä Buster Jerk) antavat kaloista viisi ja kaksi jää heittämieni ”muiden” saldoksi. Siis ainakin tämän otoksen perusteella jerkit pelasivat selvästi paremmin.


Kunnon muovilaatikko on hyvä säilytyspaikka vieherasioihin huonosti mahtuville jerkeille. Samalla vieheet kuivuvat nopeasti käytön jälkeen.

Järvioppeja

Teknisesti järvijerkkaaminen ei Jani Niemisen mukaan poikkea millään tavalla meritekniikasta. Sen sijaan paikasta toiseen liikkumisen tempo saa olla huomattavasti hillitympi.

Myöskään tässä kalapaikassa ei tykitetä ruovikon reunoja, kuten merellä yleensä, vaan kaloja etsitään selkeästi niiden ulkopuolelta.

– Aktiivinen hauki ottaa mielellään myös välivedestä. Vaikka vettä olisi alla lähemmäs kymmenen metriä, tärpin voi saada muutaman metrin syvyydessä kulkevaan vieheeseen, hän vakuuttaa.

Kevään huippuhetki koittaa, kun vesi on lämminnyt pidempiaikaisen etelänpuoleisen ilmavirtauksen ansiosta 5–7 asteeseen. Tällöin valtaosa hauista siirtyy kuturuovikon edustan penkkoihin ja monttuihin.

Muutaman päivän ajan isoa haukea on paikalla paljon, ennen kuin niiden siirtyminen kaislikkoon kutuhommiin tapahtuu. Niinä päivinä kannattaa olla paikalla.

Kalapaikan hakeminen

Jos hauen etsiminen jerkkaamalla tuntuu liian vaikealta ja työläältä, voi sen tehdä myös uistelemalla. Pikku hiljaa rupeaa joukosta erottumaan paikkoja, jotka tarjoavat kalaa säännöllisesti.

Ja sitten löytyvät ne pari kohta, josta tulee isompaa. Niitä sitten jerkillä piiskaamaan!

Asian opetus on, että myös sisävesikalastajien kannattaa ottaa jerkit vakavasti, vaikka ne ehkä alkuun vaikuttavat hurjan suurilta aikaisemmin käytettyihin vieheisiin verrattuna.

Olen testannut jerkkejä jopa pienillä metsälammilla ja saanut sielläkin.

Tämäkin visiittimme osoitti, että 15-senttiseen, lahnanlevyiseen Buster Jerkiin ynnä kumppaneihin iskevät perushauet aivan sujuvasti.

Mutta isolla vieheellä on paljon paremmat mahdollisuudet saada myös todellinen suurhauki kiinnostumaan.