Iltalehden Fiidi.fi -verkkosivuilla oli joulukuussa artikkeli, jossa kirjoitettiin eläinten päihteiden käytöstä. Jutun mukaan muun muassa porot viihdyttävät itseään syömällä tajuntaa laajentavia ”taikasieniä” eli kärpässieniä.
Sienten mutustelu saa porot kokemaan hallusinaatioita, ja vaikutus on samankaltainen esimerkiksi LSD:n kanssa. Porot ovat usein talvisinkin niin sienihimoissaan, että etsivät myrkkysieniä lumen alta, Iltalehti kirjoitti.
Artikkelin perusteella eläinten etologinen eli käyttäytymistieteellinen malli oli rakennettu ns. journalistisen hyperbolan eli liioittelun pohjalle. Erikoistutkija Jouko Kumpula RKTL:n porontutkimusasemalta Kaamasesta tietää, menevätkö porot sekaisin kärpässienistä ja miksi.
– Tuo mitä Iltalehdessä kirjoitetaan ei tunnu todenmukaiselta. Porot käyttävät lukuisia sienilajeja ravinnokseen silloin kun niitä on saatavilla eli pääosin syyskesällä ja syksyllä, mutta myös aikaisemmin, jos sieniä on saatavilla. Sienillä poro lihoo eli viimeistelee lihaskuntonsa ja kerää varastorasvat talvea varten.
Kumpulan mukaan hyvän sienisyksyn jäljiltä raavailla poroilla voi olla paksu, useiden senttien paksuinen selkärasva ja muutenkin elimistössä runsaasti rasvakudosta muun muassa sydämen ja munuaisten ympärillä, suoliliepeissä ja luuytimissä talven niukkaa ravintokautta varten.
– Talvella poro voi sitten mobilsoida rasvakudokset helposti lisäenergian tuottoa varten. Tämä lisäenergian kerääminen varastorasvojen muodossa on porolle tyypillinen sopeuma pohjoisen vaihteleviin ja talvella ankariin olosuhteisiin. Mikäli sieniä ei ole, porot ovat syksyllä yleensä huonompikuntoisia.
Huonon sienivuoden ja muutenkin epäsuotuisan kesän, kuivuuden tai räkän takia, porot voivat tulla kiiman tavallista myöhemmin tai niille ei tule kunnollista kiima.
– Tällöin vaatimet eivät tiinehdy ja muutenkin huonompikuntoisina talveen lähtevillä poroilla voi olla edessään vaikea talvi.
Tatteja ja haperoita
Kumpulan mukaan poro suosii eniten tatteja ja haperoita, mutta voi syödä lukuisia muitakin sieniä, jopa kärpässieniä. Sienistä poro saa runsaasti hivenaineita, kuten seleeniä ja sienten hiilihydraatit muuttuvat poron ruuansulatuksen läpi käytyään rasvoiksi ja valkuaiseksi.
– Poron ruuansulatuselimistössä myös useimmat sienien sisältämät myrkylliset aineet pilkkoutuvat vaarattomiksi yhdisteiksi, jotka poro voi hyödyntää. Poron pötsissä ja muissa etumahoissa on sellaisia bakteereja, jotka voivat tehdä tuon pilkkomistyön ja samalla myös tiettyjä alkueläimiä, jotka voivat osallistua sienten ja jäkälän pilkkomiseen.
– Eli kärpässieniäkään silloin tällöin syövä poro ei joudu hallusinaatiotilaan, vaan sienet muuttuvat myrkkyineen päivineen ravintoaineiksi poron ruuansulatuselimistössä. En kuitenkaan usko, että poro ihan kaikkea sieniä kelpuuttaa, vaan se välttää joitakin sieniä.
Kumpula ei muista nähneensä poron jäljiltä esimerkiksi osittain syötyjä myrkkyseitikkejä.
– Ehkä niistä voi olla jo haittaa porollekin, en osaa sanoa.
Poro voi myös syödä syystalvella lumen alta jäätyneitä sieniä, jos ne eivät ole ehtineet mädäntyä. Samoin poro voi mäntykankailla kaivaa koparoillaan ja turvallaan matalia kuoppia hiekkaiseen multaan syksyllä. Sitä, mitä poro kuopista etsii, on Kumpulallekin tuntematon juttu.
Omituista käytöstä?
Iltalehden mukaan ”sienten syöminen vaikuttaa porojen käyttäytymiseen selvästi: niiden askel harhailee, ne huojuvat puolelta toiselle ja päästelevät yksinään omituisia ääniä.”
Kumpulan mukaan poron omituiseen käytökseen voi olla monta luonnollista syytä.
– Sellainen voi liittyä moneen asiaan. Kesällä ja syksyllä poro voi käyttäytyä omituisesti, poukkoilla sinne tänne, ravistella turkkiaan ja päätään. Tämä käytös liittyy kuitenkin useimmiten räkkään eli poroa kiusaaviin sääskiin, mäkäriin, polttiaisiin, paarmoihin tai poroissa loisiviin kurmuun ja saulakkaan (poron nenäsaivartaja), Kumpula toteaa.
Myös pään heiluttaminen ylös alas liittyy yleensä hyönteisiin
– Poro voi yrittää esimerkiksi estää päänsä edessä pörräävää saulakkaa ruiskuttamasta eläviä toukkiaan sieraimiinsa.
Maantiellä, vaikkapa auton edessä nulkatessaan poro mutkittelee puolelta toiselle, koska se yleensä kääntää hieman päätään vuorotellen jommalle kummalle sivulle pään ollessa hieman pystyasennossa, jotta näkee paremmin mitä takana tapahtuu. Samalla poron kulku muuttuu mutkittelevaksi.
– Kesällä varsinkin vasat ja vaatimet pitävät jatkuvaa ääntä eli roukuvat toisilleen, koska sillä tavoin ne pitävät yhteyttä toisiinsa. Esimerkiksi kesätokassa vaadin voi tunnistaa oman vasansa äänen satojen roukuvien vasojen äänistä. Lopullinen tunnistaminen tapahtuu kuitenkin haistamalla.
– Syksyllä taas hirvaat ääntelevät, eli köhivät ja rykivät, koska paimentavat haareminsa naaraita ja pitävät kilpakosijoita loitolla
Porot, varsinkin vasat, voivat Kumpulan mukaan myös kilostella eli ryntäillä.
– Tällöin ne poukkoilevat, säntäilevät ja juoksevat sinne tänne. Tämä käytös on kuitenkin tyypillistä eläinten kisailukäyttäytymistä, jota näkee muun muassa koirilla ja lehmilläkin. Kevättalvella, kun hanki kantaa hyvin poroja, voivat myös raavaat (täysikasvuiset) porot tuiskusäällä joskus kilostella eli säntäillä nopeasti sinne tänne.
– Ilmeisesti tuiskusää, tuuli ja kova, helppokulkuinen hanki saa silloin myös raavaat porot kisailemaan. Toisaalta jos porot ovat huonokuntoisia ja nälkiintyneitä kevättalvella, ne voivat kulkea kuin unissaan pää alhaalla välittämättä kovinkaan paljon ympäristöstään.
On mahdollista, että kesällä räkän kynsissä nulkkaava poro voi polulla lähes törmätä vastaantulevaan ihmiseen, koska ei kykene riivaajiltaan tarkkailemaan ympäristöä.
Lue Iltalehden juttu porojen ja muiden eläinten, kuten tilhien, karhujen, hirvien ja kenguruiden päihderiippuvuudesta täältä!
Lyhennetty versio Jouko Kumpulan vastauksesta oli Erän numerossa 1&2/2014 Tällä erää-palstalla.
