Suomen sisävesien pesivät vesilintukannat ovat taantuneet voimakkaasti viimeisen 15 vuoden aikana. Rehevien kosteikkojen lajit ovat vähentyneet voimakkaammin kuin karujen vesien lajit.

Tärkein selittävä tekijä lajin kannankehitykselle oli vasta valmistuneen tutkimuksen mukaan elinympäristö. Rehevien kosteikkojen lajit olivat taantuneet voimakkaammin kuin karujen vesistöjen lajit.

– Kosteikkolajien heikon tilan syitä ei yksiselitteisesti tunneta. Ne liittynevät sekä vesistöjen liikarehevöitymiseen, joka voi heikentää sorsien ravintotilannetta, että lisääntyneisiin pienpetokantoihin, mikä saattaa alentaa vesilintujen poikastuottoa, pohtii intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.

Kosteikkolintuja voidaan auttaa erilaisin hoitotoimenpitein.

Elinympäristön laatua voidaan parantaa muun muassa vähentämällä kasvillisuutta ja poistamalla vesilintujen kanssa samasta ravinnosta kilpailevia särkikaloja. Pienpetojen, erityisesti vieraslajeihin kuuluvien minkin ja supikoiran tehokas pyynti puolestaan auttaa alentamaan pesätappioita.

Vaikuttaako metsästys?

– Tutkimuksessa selvitettiin metsästyksen ja elinympäristön vaikutusta kantojen kehityksiin. Lajikohtaiset metsästyspaineet sen enempää Suomessa kuin Euroopassakaan eivät selitä viimeaikaista vesilintujen voimakasta taantumista, kertoo tutkimusprofessori Hannu Pöysä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta.

Metsästyksellä on kuitenkin saattanut olla aiemmin vaikutusta, sillä vuosien 1986-1996 välillä lajien kannankehitykset olivat yhteydessä lajikohtaisiin metsästyspaineisiin.

– Suomessa lyijyhaulien käyttö kiellettiin sorsanmetsästyksessä vuonna 1996, mikä laski saalismääriä noin neljänneksen. Tästä huolimatta monen metsästettävän lajin kanta on taantunut voimakkaasti. Lisäksi taantuneiden joukossa on myös suojeltuja lajeja, kuten uikkuja, Hannu Pöysä tiivistää.

Vesilintukantojen tilaa selvitettiin metsästäjien ja lintuharrastajien tekemillä keväisillä vesilintulaskennoilla. European Journal of Wildlife Research -tiedesarjassa julkaistu tutkimus toteutettiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Helsingin yliopiston tutkijoiden yhteistyönä. Tärkeä apu olivat myös vapaaehtoiset laskijat.

Linkki alkuperäisjulkaisuun

Linkki Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vesilintusivuille

Linkki Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen vesilintusivuille