Kaivinkoneet mylläävät Nokian Siuronkosken tulvajuoksutusuomaa. Suuria, siihen joskus tuotuja kiviä räjäytetään palasiksi ja nostetaan ylös.
Kosken kahden uoman väliseen kannakseen kaivetaan kanava, joka muotoillaan virtausta edistäväksi. Avattava uoma estää samalla kulkemisen Kuloveden ja Jokisenjärven väliselle kalatielle.
Muutosten jälkeen saa Siuronkosken voimala lisää tehoa, kalastajat enemmän tilaa ja nopeammin virtaavaa vettä. Koskeen jätetään myös kutupaikkoja.
Siuronkosken omistaja Timo Oksanen katselee, miten kaivutyöt edistyvät.
”Hyvin menee, aikataulusta ollaan edellä”, hän myhäilee.
Siuronkoskessa on kaksi uomaa. Toinen niistä on pienen voimalaitoksen käytössä, toinen tulvajuoksutusuomana, joka on erotettu voimalan uomasta keinotekoisella kannaksella. Kannas murretaan voimalan läheltä, tulvauoman syvyyttä lisätään vanhaan ja suojeltuun kivisiltaan saakka ja virtaamaa kasvatetaan.
Kakkosuomasta poistetaan sinne vuosikymmeniä sitten ajettua kiviainesta. Samalla pidetään silmällä, peittävätkö nämä kivet alleen vanhoja monttuja, jotka soveltuisivat kutupaikoiksi.
”Luonnonpaikat ovat parhaita, kaivetussa kuopassa ei sora välttämättä pysy”, Oksanen huomauttaa.
Oksanen kertoo, että kutusoraikot kuuluvat kaivuluvan ehtoihin.
”Vanhan uoman alaosaa syvennettäessä tulee uomaan jättää riittävä määrä asentokiviä, ja sen pohjasta on tehtävä mahdollisimman luonnonmukainen”, Oksanen selittää.
Virtaavan veden kutusoraikot olisivat kooltaan noin 1sata neliötä. Sillan alapuolelle muodostuu lisäksi noin 70-100 m&³2; soraikko ja poikkiuomaan noin 50-100 m&³2;.
Muutosten jälkeen Siuronkoskella on kaksi virtaavan veden allasta kalastajien käyttöön. Sillan yläpuolinen pohja kaivetaan sellaiseksi kuin se alunperin on ollut. Kannasta halkovan kanavan ja sillan välinen alue on tarkoitus syventää koko leveydeltään.
Kaikki kaivutyössä löytyvät luonnolliset kuopat jätetään syvennyksiksi ja pohja epätasaiseksi. Vanhan uoman alaosaan on tarkoitus jättää suuria asentokiviä, jotka pysyvät paikoillaan virrassa.
Timo Oksaselle kalastusta tärkeämpi tavoite on sähkön tuotannon lisääminen. Hän pitää Kangasalla luomupuutarhaa, johon haluaa uusiutuvaa energiaa.
”Aiomme pitää kalastuslupien hinnat jatkossakin matalana, jotta mahdollisimman moni pääsee kokeilemaan kalastusta”, Oksanen kertoo.
”Tämä kalastuspuoli ei ole minulle liiketoimintaa.”
Lohta Kuloveteen
Siuronkosken virkistyskalastus on lisääntynyt viime vuosina. Joskus nykyisellä kalastusalueella näkee parikymmentäkin vavanvatkaajaa kerralla. Koskesta nousee siihen istutettua kirjolohta, kuloveden kuhaa ja suuria toutaimia.
Kuloveteen ja Kokemäenjokeen istutetaan tänä keväänä myös lohta.
Kokemäenjoen-Loimijoen ja Vammalan seudun kalastusalueet ovat saaneet luvan istuttaa merilohia Kuloveteen ja Kokemäenjoen patoallasväleihin. Siirtoistutukset pyritään aloittamaan keväällä 2011, ja lupa on voimassa vuoden 2013 loppuun asti.
Lohien istutuksen tarkoituksena on kokeilla ja selvittää mahdollisuuksia jatkuvaan lohen siirtoistutukseen Kokemäenjoella ja Kulovedellä.
Voimalaitoksen ohijuoksutusuomaan johdettava lisävesi houkuttelee toivon mukaan lisää ja suurempia kaloja, jolloin ne osaavat liikkua paremmin kohti rakennettua kalatietä ja ohitusuoman kutusoraikkoihin.
Kaivutyö tuottaa melkoisen määrän kivi- ja maa-ainesta. Timo Oksanen sanoo, että se kuljetetaan osittain pois ja loput maisemoidaan eri tavoin.
Hämäläiset luonnonsuojelijat ovat siitä asiasta huomauttaneet, ettei aikaisemmissa kaivutöissäkään syntynyttä räjäytyskivien kasaa ole vuosikausiin sen paremmin poistettu kuin maisemoitukaan.
Lauri Dammert
Otsikkokuva: Siuronkosken kahden uoman välinen kannas murretaan, ja kesän alkaessa koskella olisi kaksi virtaavan veden allasta ja voimakkaampi virtaus. Timo Oksanen seuraa kaivutöitä tyytyväisenä. Kalastus paranee ja voimalan teho kasvaa.
Siuron voimala
Voimalaitoksen toiminta Siurossa on historiallinen. Se perustuu lupaan, jonka Suomen keisarillinen senaatti on vahvistanut 20.11.1908. Kun voimala aikoinaan rakennettiin, koskea ruopattiin ja muutettiin sen tarpeisiin.
Aikaisemmin koskea oli ruopattu yläpuolisen Jokisenjärven pinnan laskemiseksi, jotta viljelysmaata saataisiin lisää. Silloin suunniteltiin jopa koko kosken tuhoamista, mutta se ei käynyt. Se olisi nimittäin johtanut alueella toimivien sahojen ja myllyn toiminnan lopettamiseen, mikä olisi päätynyt ruoppaajien maksettavaksi. Näin koski säilyi.
Kangasalainen kauppapuutarhuri Timo Oksanen ostettua voimalaitoksen ja kosken rannat vuonna 2001 sen teho oli noin 0,5 MW. Tehoa siinä on ollut enemmänkin, mutta koska alapuolista, vanhaa ja valtakunnallisesti arvokasta kivisiltaa on pitänyt suojella virtausta vaimentavin lisärakennelmin ja kosken pudotusta pudottamalla, on tehoa menetetty.
Lauri Dammertin artikkeli on julkaistu Erä-lehdessä 6-2011. Katso täältä, mitä uusin Erä-lehti sisältää.
