Kuva: Raija Hentman

Vuosikausien vääntö Sipoonkorven kohtalosta päättyi, kun siitä perustettiin kansallispuisto maaliskuussa. Tarpeeseen tuli, voisi todeta.

Sipoonkorven kävijämäärien kasvuprosentti kuulostaa aika hurjalta, sillä vuonna 2010 kävijöitä oli 51 000 eli 23% enemmän kuin edellisvuonna. Ilman kansallispuiston statustakin se oli 11. suosituin kohde vuonna 2009 verrattuna silloisiin 35 kansallispuistoon.

Vastapari Nuuksiolle

Pääkaupunkia ympäröi viherkehä, tärkeä puskurivyöhyke kaupunkiasutuksen ja ympäröivän maaseudun välillä. Viherkehän muodostavat maalla ja merellä valtion luonnonsuojelualueet sekä kuntien ja Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen virkistysalueet.

Merkittävin on Nuuksion järviylänkö, jossa kaupunkien virkistysalueet ja kansallispuisto muodostavat laajan verkoston reitteineen ja palveluineen. Kehää täydentävät merelliset suojelualueet sekä Porkkalanniemi ja Meiko Kirkkonummella, Petikon-Vestran suojelualueet Vantaalla ja Sipoonkorpi.

Uudesta kansallispuistosta tulee varmasti muotoutumaan Nuuksion vastapari luontokohteena, jolla on vetovoimaa ja jonne hakeudutaan.

Karttaa silmäillessä ensimmäiseksi kiinnittää kuitenkin huomiota vesistöjen vähäisyyteen Nuuksioon verrattuna. Vain muutama järvi ja lampare pilkuttaa metsien ja soiden muodostamaa mosaiikkia. Sen sijaan Sipoonkorvessa on paljon jyrkänteitä ja kallioalueita, joiden korkeuserot ympäristöön nähden ovat suuret. Muun muassa Brännbergetin ja Högbergetin kallioalueet ovat valtakunnallisesti arvokkaita.

Nuuksiota rehevämmissä laaksometsissä on harvinaiseksi käyneitä lehtoja. Alueella elääkin satakunta uhanalaista tai silmällä pidettävää lajia. Useat purot saavat alkunsa kallioalueiden väliin puristautuneilta soilta. Sipoonjoen sivuhaaran Byabäckenin purolaakson perinnemaisemat viehättävät silmää ja puro on myös meritaimenen lisääntymispaikka.

Kansallispuistoon kuuluvat merenrannikon palaset ja puiston muiden osien väliset viherkäytävät puhuttavat kovasti, sillä niillä on vaikutuksensa tulevaan asuinalueiden suunnitteluun.

Sipoonkorpea halkoo muutama tie, joita ei ole suunniteltu piirustuslaudalla, vaan asutus ja maaston muodot ovat ne muokanneet. Satojen vuosien aikana muodostunut kulttuurimaisema on arvokas ja sen säilymistä vaalitaan. Hindsbyn kylän historia ulottuu tuhatluvun alkupuolelle. 1500-luvulla kylään perustettiin Hovgårdin kartano, joka edelleenkin on kylämaiseman kunniapaikalla Länsitien ja Hindsbyntien kulmassa.

Kuva: Raija Hentman
Högberget Kalkkiruukin luontopolun varrella on erityisen arvokas kallioalue, jolta on kauniit näkymät Sotungin vanhaan kulttuurimaisemaan.

Retkeilijän Sipoonkorpi

Kansallispuiston perustamispäätöksestä on vielä pitkä matka patikointiin valmiilla retkeilyreiteillä. Toistaiseksi merkittyjä polkuja alueella on kolme: 1,4 km Ponun perinnepostia -luontopolku, Helgträskin- Fiskträskin-Bakunskärrin parkkipaikan välinen vajaan 4 km polku ja Kalkkiruukin 4,5 km luontopolku.

Perinnepostia -polun alku- ja loppupää parkkipaikkoineen sijaitsevat Länsitien varressa ja polun päiden välillä on kilometrin verran tiekävelyä. Tavallisuudesta poikkeavan luontopolun varrella on kuusi postilaatikkoa, joissa on alueen eläinten toisilleen lähettämiä hauskoja postikortteja.

Polulta erkanee viime vuonna merkitty reitti Bergströmin torpalle ja edelleen Ängesbölen telttailu- ja nuotiopaikalle. Torpan takana notkossa on kaivo, jonka veden laatu on tutkittu ja juomakelpoiseksi todettu, mutta vähän maanmakuinen.

Fiskträskille johdattavaa polkua on täydennetty osuudella, jonka toinen pää on Bakunskärrin parkkipaikalla Knutersintien varressa. Uusi osuus kaartaa Fiskträskin eteläpuolitse Fiskträskbergetin kupeeseen ja kääntyy siitä länsilounaaseen seuraillen osan matkaa metsäautotien pohjaa.

Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen palstalla järven luoteisnurkassa on evästelypöytä, muttei nuotiosijaa eikä tulia saa tehdä muutoin viehättävän järven rantaan. Paras uintikallio Fiskträskin länsipäässä on jo yksityismailla.

Kalkkiruukin luontopolku Sotungin kylän pohjoispuolella on luontopoluista hienoimpia pääkaupunkiseudulla. Maastoltaan se on vaativaa, sillä reitti pistää kapuilemaan kallioille, kuljettaa puronotkoissa ja korvissa. Reitin varrella on laavu ja Högbergetin näköalakallio, jonka juurella levittäytyy kaunis kulttuurimaisema.

Bakunskärrin paikoitusalueelta Kalkkiruukin luontopolulle on suunniteltu reittiä ja joitain opasteita on pystytetty maastoon. Yksityismailla kulkeville osuuksille ei vielä ole saatu sopimuksia, joten reittien merkitsemistä joutuu vielä odottamaan hyvän tovin.

Kalastajan kannalta mielenkiintoisin kohde on lounaiskulmalta löytyvä Storträskin kalastuksenhoitokunnalle vuokrattu Storträskin istuta-ja-ongi -järvi. Nybyggetin tieltä erkaantuvan Tasakalliontien paikoitusalueelta lähtee merkitsemätön, mutta vahvasti kulunut ura etelään. Matkaa Storträskille on kilometrin verran.

Järveen istutetaan pääasiallisesti pyyntikokoista kirjolohta. Talkootyönä huollettua kohdetta kiertävät rannassa pitkospuut ja etelärannalla on tulipaikka ja evästelypöytä. Nettisivujen mukaan tulipaikalla on puita, jos niitä on jostain onnistuttu hankkimaan, mutta varminta on tuoda omat puut. Tarpeellinen tieto kohteesta löytyy osoitteesta www.stortrask.com.

Vuosikymmeniä Sipoonkorpea kolunneelle Hannu Kermanille Vantaan Ladusta Länsitien eteläpuoliset Hindsbyn metsät ovat kaikkein mieluisinta kolkkaa. Gillerberget on mielenkiintoinen kallioalue painanteisiin syntyneine suolaikkuineen ja karuine männiköineen.

Etelämpää, Knutersintien ja Bisajärven väliseltä alueelta löytää myös hiidenkirnuja.

”Lindamorsmossenin eteläisimmän nokan länsipuolelle merkitty hiidenkirnu ei ole kansallispuistossa eikä myöskään karttaan merkityssä paikassa”, Kerman paljastaa. Oikea paikka on pari sataa metriä pohjoisempana. Holmmossenin itäreunan kalliolle merkityn kivikirnun pitäisi kuitenkin löytyä karttamerkin perusteella.

Odotellaan

Kansallispuiston käyttösuunnitelman ja järjestyssäännön laatiminen alkavat syksyllä. Kestää ainakin seuraavaan syksyyn ennen kuin mitään suunnitelmia alkaa hahmottua. Monenlaiset ryhmät haluavat pistää lusikkansa tulevaisuussoppaan ja hämmentää.

Jollei kokkeja ole liian monta, soppa varmaankin onnistuu ja saamme toimivan, pääkaupunkiseudun väenpaljoutta hyvin palvelevan luontokohteen. Kunhan emme vain rakastaisi sitä hengiltä…

Lisätietoja: Kulkuohjeet ja saatavissa oleva lisätieto osoitteesta www.luontoon.fi/sipoonkorpi. Kohdasta Ajankohtaista > Tiedote: Sipoonkorvesta Suomen 36. kansallispuisto löytyy Sipoonkorven kartta.

Raija Hentman

Otsikkokuva: Uudenmaan virkistysalueyhdistys omistaa palan maata Fiskträskin järven kupeesta.

Raija Hentmanin artikkeli on julkaistu Erä-lehdessä 6-2011. Katso täältä, mitä uusin Erä-lehti sisältää.