Joel Ahola: Saariselkä – retkeilyopas ja kartta

Urho Kekkosen kansallispuiston pohjoisosaa on 1950-luvulta ja Kullervo Kemppisen kirjoista lähtien asti kutsuttu Saariseläksi. Tai paremminkin tämä upea tunturialue on tunnettu Saariselkänä jo vuosikymmeniä, ja kansallispuistoksi se perustettiin niinkin myöhään kuin 1983.

Saariselkä on yksi Lapin vaelluskohteiden ehdottomista helmistä ja siitä on tehty lukuisia opaskirjoja. Kemppisen Lumikuru (1958) oli tarinallinen, mutta samalla opastavakin kirja. 1960- ja 70-luvuilla Suomen matkailuliitto julkaisi Martti Heleniuksen toimittamaa taskuun mahtuvaa Saariselkä-opasta useiden painosten verran.

Varsinaisten opaskirjojen lisäksi aluetta kuvailevat niin vanhat klassikot, kuten Samuli Paulaharjun Sompio (1939) ja K.M. Walleniuksen Ihmismetsästäjiä ja erämiehiä (1933), kuin monet tuoreemmat teokset. Alueesta on tehty sekä valokuvateoksia että retkitarinakirjoja.

Yksinomaan Saariselkään keskittyvästä opaskirjasta on kuitenkin jo kulunut paljon aikaa, joten tuoreelle Joel Aholan Saariselkä – retkeilyopas ja kartta -paketille on varmasti kysyntää. Karttakeskuksen tyyli on jo useammasta kohdekohtaisesta oppaasta tuttu: samassa paketissa tulee kätevästi reilut 100-sivuinen opaskirja ja alueen tarkka ulkoilukartta.

Oppaan teksti on varsin pientä fonttia ja kuvatkin ovat pieniä. Kaikessa on tähdätty siihen, että opas + kartta pysyy mukaan otettavan kokoisena. Tässä on onnistuttu, joskin kirjasinkoko voi ikänäköisille tehdä hieman tiukkaa ja runsas kuvitus pääsisi suurempikokoisena paremmin oikeuksiinsa.

Karttana toimivat vanhat tutut 1:50 000-mittakaavaiset ulkoilukartat Saariselkä-Kiilopää ja Sokosti-Suomujoki. Näitä myydään erikseenkin, mutta retkeilyopas ja kartta -paketissa kartat on kätevästi painettu saman karttalehden eri puolille. Jos kartat ostaa erikseen, joutuu maksamaan melko tarkkaan saman hinnan kuin retkeilyopas ja kartta -paketista. Opaskirjan saa lähes kaupan päälle.

Karttaan on merkitty eri värisillä numeroiduilla pallukoilla opaskirjassa esiteltävät kohteet. Kirjassa kohteiden sijainnit on kerrottu paitsi samalla väri- ja numerokoodilla, myös kartan kirjain-numeroruudukon ruutuna sekä tarkkoina koordinaatteina. Kohteet on helppo löytää, joskin muutamien teemojen värit saisivat poiketa hieman enemmän toisistaan.

Kartat kattavat koko Raututunturien ja Saariselän tunturialueen, Lutto- ja Suomujoelta Luirojärven kautta Jaurujoelle. Lännessä ja pohjoisessa kartat ulottuvat kansallispuiston ulkopuolellekin, ja opaskirjassa esitellään kiinnostavia kohteita myös näiltä alueilta. Sompion luonnonpuistokin sisältyy pakettiin.

Kaakossa kartta katkeaa Tahvontuvan ja Peuraselän välillä. Tämä on niin 1:50 000-ulkoilukarttojen kuin opaskirjankin lähes ainoa puute. Ne kattavat vain Urho Kekkosen kansallispuiston pohjoispuoliskon.

Eteläosa, Itäkaira, eli metsä- ja suoerämaa Jaurujoelta Nuorttijoelle jää esittelemättä. Toisaalta tästä vannoutuneet Itäkairan kulkijat ovat vain mielissään, eipä häiriydy rauha. Muistettakoon, että ulkoilukartta Koilliskaira (1:100 000) kattaa koko kansallispuiston.

Uusi opaskirja ei ole varsinainen vaeltajan reittiopas, kuten vanhemmat Saariselkä-oppaat olivat. Teos keskittyy yksittäisten kohteiden perinpohjaiseen esittelyyn ja antaa toki vinkkejä reittisuunnitteluunkin. Päiväretkiin soveltuvat lyhyemmät luontopolut kirjassa esitellään.

Joel Ahola on jakanut kohteet seitsemään kategoriaan. Reitit ja retkeilypalvelut esittelee alueen lintutornit, sillat yms. Tuvat, kodat ja laavut esittelee otsikkonsa mukaiset taukopaikat, mutta ei tulipaikkoja. Luontokohteita esitellään tasan 50, kaikkea komeimmista kuruista vesiputouksiin, näköalapaikoista ikimäntyihin.

Kulttuurikohteissa käydään läpi Ruijan keinot, vanhojen kammien ja tupien jäänteitä, Meänteisen rakennelmia, kolttakenttiä, helmenpyyntikasoja ynnä muuta erinomaisen kiinnostavaa. Näitä kohteita on 55. Lisäksi erillisissä luvuissa pureudutaan tarkemmin kolmeen kulttuurihistorian osaalueeseen: kullankaivuuseen, sotamuistoihin ja savottojen jälkiin.

Aina voi hieman jossitella kohteiden valinnalla. Mukaan luontokohteisiin olisi voinut ottaa esimerkiksi kauniin vihertävänkirkkaan Pessinlammen kuruineen, Luirojärven länsipuolisen avokallion, jolta aukeaa näkymä järven yli Sokostille, Vongoivan-Pittikuolpunan erämaisia kuruja jne.

Hieman enemmän olisin kaivannut mainintoja oppaan ja kartan ulkopuolelle jäävästä kansallispuiston eteläosasta. Esimerkiksi Peuraselän autiotupaa, joka jää niukasti kartan ulkopuolelle, ei mainita, eikä Peuraselästä Keskipakkojen laavun kautta Mantoselkään ja edelleen Kemihaaraan johtavaa selvää polkuyhteyttä.

Ja ainakin viimeksi käydessäni (2007) poromiesten Marivaarasta Tahvontuvan lähelle Jaurulle johtavan mönkijäkeinon silta Jaurujoen yli oli poroaidan vieressä paikoillaan, eiköhän liene vieläkin.

Mutta kirjan kannet tulevat jossain kohtaa vastaan ja jokaista nyppylää ja kurupainannetta ei toki mukaan voi eikä kannata ottaa. Pidän Joel Aholan valintoja pätevinä ja kattavina. Tässä on perusteellinen opas, josta löytyy paljon uusia kohteita kokeneellekin Saariselänkulkijalle.

Saariselkä – retkeilyopas ja kartta: Joel Ahola, 109 sivua (opaskirja), kartat 1:50 000, Karttakeskus 2011

Jouni Laaksonen