Kuva: Risto Jussila

Lahnasta on tullut räjähdysmäisen lisääntymisen takia monin paikoin todellinen riesa. On siis aika opetella rysäpyynnin alkeet.

Tämä on tiivistelmä Risto Jussilan artikkelista Rysäpyynnin alkeet – lahnamassaa karsimaan. Voit ostaa koko artikkelin tekstin lopusta.

Luokkirysiksi kutsutaan kaikkein pienikokoisimpia rysiä, joilla pyydetään matalista rantavesistä. Luokkirysä on parhaimmillaan mateen kutupyynnissä talvella sekä lahnan kutupyynnissä keväällä. Molemmat lajit ovat valtaosin alikalastettuja.

Myös kutuhauki ui luokkirysään ja kutuahventa sillä saa kohtalaisen hyvin. Tosin pelkästään ahventa tai haukea kudulta pyydettäessä välineeksi valitaan usein vielä rysääkin helppokäyttöisempi katiska.

Luokkirysän etuna katiskaan verrattuna on suuri pituus. Kokeilin tätä juttua varten Kivikankaan 8,5 m mittaista luokkirysää, jossa aidan pituus on 5 m, ja luokista ja viidestä vanteesta koostuvan kalapesän pituus 3,5 m.

Kutualueella liikkuva made tai lahna törmää suuremmalla todennäköisyydellä pitkään rysään aitoineen kuin katiskaan. Ja kun kala alkaa kiertää pyydystä, se saattaa eksyä sisään.

Tehokas kutupyydys

Luokkirysän paremmuus mateen ja lahnan kutupyynnissä tulee parhaiten ilmi, kun kutualueella ei liiku kovin paljon pyydettävää kalaa.

Vähäkalaisuus voi johtua siitä, että kutuhuippu on vielä reilusti edessäpäin. Toisaalta osa kutupaikoista vetää luokseen vain melko pienen määrän mateita tai lahnoja. Rysäpyytäjää tällainen vähän kehnompikin kutupaikka saattaa silti houkutella, jos se on lähellä.

Toki rysällä voi kalastaa madetta ja lahnaa parhailtakin paikoilta. Jos luvassa on mahtisaaliita, lahnan osalta rysä on huippupäivinä syytä kokea päivittäin, etteivät kalat vaurioita itseään pakkautuessaan pyydykseen.

Lukitus seipäillä

Kutulahnalle luokkirysä lasketaan yleensä niin, että aita osoittaa rantaan ja kalapesä on syvän puolella.

Rantavesissä rysä on helppo lukita paikoilleen kahdella harjanvarren vahvuisella seipäällä, jotka painetaan pohjaan. Toimenpidettä avittaa se, että lahnan kutupaikat sijaitsevat useimmiten pehmeäpohjaisissa lahdissa.

Rysän aidassa on usein jo valmiina jonkinlaiset ylä- ja alalenkit seivästä varten. Seiväs sujautetaan kummastakin lenkistä ja painetaan pohjaan.

Lukitus painoilla

Viime vuosina olen käyttänyt luokkirysän lukituksessa seipäitten sijasta painoja. Syynä muutokseen on se, että etenkin yksin kalassa käydessä rysä on kokemisen jälkeen mielestäni helpompi virittää takaisin veteen painonaruista vetäen kuin seipäiden avulla.

Lukitus seipäiden avulla on ongelmallista lähinnä tuulella. Kun seiväs painetaan pohjaan veneestä, veneen pitää olla täsmälleen oikealla paikalla. Soutukaverin kanssa se sujuu, mutta yksin on vaikeampaa, eikä rantamatalassa ehkä voi käyttää moottoria apuna.

Kuva: Risto Jussila
Etunielu on huomattavasti kookkaampi kuin taustalla erottuva takanielu.

Rysän kiristys

Aloitan rysän asettamisen pyyntiin laskemalla aluksi jykevän painokiven pohjaan ja heitän etukiven polan naruineen veteen.

Sen jälkeen lasken nipussa kädessäni olevan rysän aitoineen ja vanteineen kerralla veteen. Pesän suljinnarusta tulevan narun takapainoon jätän käteeni.

Siirryn veneellä taaksepäin paikasta riippuen viitisentoista metriä. Sen jälkeen vedän rysän kädessäni olevasta narusta suoraksi.

Vasta kun rysä on kutakuinkin suorassa, lasken pienemmän takapainon veteen, mutta pidän siitä pintaan tulevan narun kädessäni. Siirryn veneellä vielä hiukan kauemmaksi ja vedän takapainoa sen verran, että rysä asettuu kireälle.

Kumirengas nielulangoissa

Kalapesän suljinnarun lukituksessa on kätevää käyttää apuna tukevaa kumirengasta, johon nielulangat on kiinnitetty. Renkaan avulla suljinnarun kiinni kuristama kalapesä ei pääse avautumaan, jos kalapesä vaikkapa raskaan kalansaaliin takia pääsisi liikkumaan ja kiristys etu- ja takapainon välissä hieman löystyisi.

Kun rysä on kiristetty ja suoristettu, takapainon naru polineen heitetään veteen. Tarvittaessa liitän polaan pikahaalla lipun, mutta metrin syvyisissä rantavesissä sitä ei välttämättä tarvita, jos kohoina on viiden litran kanisterit. Myös rysän pinnalla kelluvat aitakohot näkyvät kauaksi.

Kuva: Risto Jussila
Tällä kiinnityksellä kalapesän suljinnaru ei kumirenkaan ansiosta löysty, vaikka runsas saalis liikuttelisi pyynnissä olevaa rysää.
Kuva: Risto Jussila
Kulmikkaassa kivipainossa kiristetty naru pysyy hyvin paikoillaan.

Kokeminen

Seipäillä pohjaan kiinnitetty luokkirysä koetaan yleensä niin, että ensin irrotetaan kalapesän puoleinen seiväs, edetään rysävanteita vedessä käteen kooten luokkiin asti, jonka jälkeen koko kalapesä nostetaan kerralla veneeseen.

Luokkirysä voidaan nostaa myös niin, että aloitetaan aidasta kalapesää kohti edeten. Nosto voidaan aloittaa aidan keskikohdalta eikä aitaa nosteta kokonaan, tai nosto voidaan tehdä aidan päädystä aloittaen, jolloin koko luokkirysä aitoineen nostetaan veneeseen.

Nostotapa on mielestäni makuasia. Tosin siinä tapauksessa, että luokkirysä on aivan täynnä lahnaa, nosto luokista kalapesää kohti edeten varmistaa, ettei etupesästä tipahtele saalista veteen.

Risto Jussila

Tämä on tiivistelmä Risto Jussilan artikkelista Rysäpyynnin alkeet – lahnamassaa karsimaan. Se on julkaistu Erä-lehdessä 5-2011.

Voit ostaa koko artikkelin tästä, hinta 3 €. Artikkeli on pdf-formaatissa. Kestotilaajat voivat lukea artikkelin ilmaiseksi kirjautumalla palveluun asiakastunnuksellaan.

Lahnamassaa karsimaan PDF

 

Lahnamassaa karsimaan