Kuva: Risto Jussila 

Täkykalastus tarjoaa verrattoman jännittäviä elämyksiä. Tämän allekirjoittaa varmasti jokainen esimerkiksi haukea syöttikalalla onkinut.

Kuinka vaikea onkaan seurata henkeä pidätellen pinnan alle uponneen kohon liikkeitä, jotta voisi kiinnittää kalan juuri oikealla hetkellä? Kun tietää, että kala on ottanut ja on siellä siiman päässä, mutta ei ole vielä mitään käsitystä sen koosta.

Täky on varmasti vanhimpia syöttejä, joilla ihminen on yrittänyt veden viljaa korjata. On helppo kuvitella muinaisihmisen tuntema tyydytys, kun hän on oivaltanut ottaa pikkukalan, työntänyt puusta veistetyn launinsa sen sisään ja onnistunut lopulta samaan ison petokalan hotkaisemaan syötin.

Vanhoista kirjoista selviä, että vielä 1900-luvun alkupuolella maassamme uistin oli väline, joka otettiin lähinnä silloin käyttöön, kun täkyjä ei ollut saatavilla. Täkyuistin oli uistelijan ensimmäinen valinta, usein myös heittokalastajan.

Kuinka monimuotoista olikaan perinteisen kotitarvekalastajan täkypyynti vielä 50 vuotta sitten! Täky ripustettiin hauki- ja madekoukkuihin, joista edellisillä pyydettiin sekä avovedessä että jäiden aikaan. Kesän tullen selkävesien laineilla keinuivat ison kalan pyyntiin laskettujen polokoukkujen kepit ja sopivan syvänteen laitamille viritettiin kuhasiima kuoresyötteineen.

Ahvenen tultua aamuvarhaisella tai auringonlaskun aikaan karikolle terrorisoimaan pikkukalaparvia, oli myös onkimies paikalla salakkasyötteineen ja polvikoukkuineen. Pimenevässä elokuun illassa kosken niskajänteen tuntumassa lipuvan veneen perässä ei siimassa vipattanut vaappu, vaan taidolla koukkulaitteeseen kiinnitetty salakka tai muikku, joka sai lapiopyrstöisen suurtaimenen avaamaan suunsa viimeisen kerran.

Hienoja elämyksiä ja kaloja, mutta miksi lähinnä vain mustavalkoisia muistikuvia kalastushistorian kellastuneilta sivuilta?

Ajat muuttuvat, väitetään. Kohonnut elintaso on tuonut verkot, katiskat ja muut ennen suhteessa rahavaroihin kalliiksi koetut pyydykset kaikkien ulottuville. Koko kotitarvekalastus on vähentynyt ja täkyjen hankkimiseen tarvittava aika ja vaiva tarvitaan muuhun.

Meillä on lisäksi – aivan kuten Ruotsissa ja Norjassakin – viimeisen puolen vuosisadan aikana totuttu pyytämään petokalat pääasiassa uistimilla. Täällä Pohjolassa petokalalle on syötetty rautaa ja puuta, nykyään myös yhä lisääntyvässä määrin muovia ja silikonikumia.

Keski-Euroopassa ja Englannissa asia on aina ollut toinen, sillä täky on ollut se tavallisin tapa pyrkiä pettämään petokala ahmaisemaan koukku kitusiinsa. Keinotekoisia houkuttimia on pidetty taiteellisempina, urheilullisempina ja vaativampina pyyntivälineinä. ”Se on aivan liian työlästä”, totesi muuan englantilainen hauenonkija kysyttyäni, miksi hän ei virvelöi.

Pelkkä laiskuus ei kuitenkaan selitä täyn suosiota, vaan pikemminkin se, että täky on taidolla käytettynä erittäin tehokas väline. Täkysyötti taitaa myös pettää keskimäärin suurempia kaloja kuin tekovieheet.

Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että täkykalastus herättää monissa myös kielteisiä tunteita. Nykyään pyritään aivan oikein välttämään tarpeettoman kivun aiheuttamista eläimille. Elävän täyn käyttö kalastuksessa onkin monessa täkykalastuksen vanhassa kulttuurimaassa eettisistä syistä kielletty.

Tämä ei ole kuitenkaan estänyt lajia kehittymästä, sillä tilalle on keksitty tehokkaita tapoja kalastaa kuolleella täkykalalla. Täkypyynti on ainakin hauenkalastuksessa ja uistelussa kokenut jonkinasteisen renessanssin viime vuosina myös Suomessa.

Tästä ovat esimerkkeinä viime aikoina runsaasti esillä olleet ja suosiota saavuttaneet kalastusmenetelmät, kuten hauen talvinen täkyonginta ja varsinkin suurhaukien kalastuksessa hyvin tehokkaaksi osoittautunut kohouistelu.

Myös järvilohen ja -taimenen vetouistelijat ovat havainneet täkyraksin verrattoman ottavuuden. He ovatkin nykypäivän ahkerimpia täynkuluttajia maassamme. Mutta miksi raksilla ei pyydetä myös kuhaa ja haukea, kuten tehtiin vielä 50 vuotta sitten?

Nyt on tullut korkea aika herätellä henkiin kadonnut tai katoamassa oleva kansanperinne täkytaitojen suhteen. Nämä Täkykalastajan oppaat ovat hyvä lähtökohta perustietoihin.

Ensimmäisenä on luontevinta perehtyä siihen, kuinka pidetään huoli syöttikalojen hankkimisesta ja riittämisestä.

Anssi Uitti

 

Täkykalastajan opas 2007: Osa I

Täkykalastajan oppaan ensimmäinen osa julkaistiin Erä-lehdessä 3-2007. Se sisältää seuraavat aiheet:

Mistä täkykalat löytyvät?

Täkyverkot ja täkykatiskat

Täkykalat tynnyriin

Höyhenenkevyttä ongintaa

Haukea koholla

Jättisärjillä jättihaukia

Ensikertalainen täkyongella

Tunteeko kala kipua?

Täkykalastajan opas 2007, osa I PDF

 

Täkykalastajan opas 2007: Osa II

Täkykalastajan oppaan toisessa osassa jatketaan siitä, mihin ensimmäisessä jäätiin. Aiheina ovat mm.

Oikea raksihupun väri järvilohelle

Raksilohia pakastemuikuilla

Kuha täkykalalla

Salakka – monipuolinen kuhatäky

Täkykalastajan opas 2007: Osa II PDF

 

Täkykalastajan opas 2003

Erä-lehti julkaisi kolmen artikkelin mittaisen täkykalastajan oppaan ensimmäisen kerran jo 2003. Tässä vuoden 2003 opas yhdessä paketissa!

Täkytärppi säväyttää

Mökkikalaa pitkäsiimalla

Täkyvirvelöintiä merellä

Täkykalastajan opas 2003 PDF

 

Artikkelit maksavat 3 € / kpl.
Kestotilaajille ilmainen.

 

 

Täkykalastajan opas 2007, Osa ITäkykalastajan opas 2007, osa IITäkykalastajan opas 2003