Kuva: Jari Tuiskunen

Pilkkioppaan lukijoille

Pienestä pitäen olen ollut hyvin kiinnostunut tietämään, mitä jään alla tapahtuu. Mitä kalat tekevät siellä kylmässä ja pimeässä? Minkälaisia vonkaleita mahtaa uiskennella suoraan jalkojeni alla? Kuinka syvällä? Entä olisiko niitä mahdollista saada sieltä jollain konstilla ylös?

Jo kairankierteen mittaisena haaveilin omista pilkkivälineistä, joilla voisin ottaa mittaa kyrmyniska- ahventen ja hauenvonkaleiden kanssa. Ei vain ollut pilkkimisen taitajia perhe- tai lähipiirissä, jotka olisivat alkuun opastaneet.

Jari Tuiskunen

Meni jonkin aikaa, ennen kuin unelmista tuli totta. En muista tarkkaan, minkä ikäinen olin ensimmäiset pilkkivälineet saadessani, mutta epäilisin, että lähempänä viittätoista. Taisin käyttää niitä aluksi kesällä veneestä ja laitureilta pilkkimiseen, kairaa kun en vielä omistanut.

Ensimmäisen talvipilkkiaiheisen päiväkirjamerkintäni olen tehnyt 17-vuotiaana, tarkemmin 21.2.1976.Jostain syystä sain inspiksen aloittaa päiväkirjan pitämisen juuri silloin.

Tuona päivänä kello 10-13 olin pilkillä Tampereen Särkijärvellä, josta sain narutettua 11 ahventa yhteispainoltaan huikeat 465 grammaa. Keliksi olen merkinnyt heikkoa tai kohtalaista tuulta, pilvistä ja heikkoa lumisadetta, lämpötila 4-5 astetta pakkasen puolella. Ja pyyntivälineenä näyttää pelanneen mormyska.

Mainittu Särkijärvi oli varsin merkittävä kohde pilkkiurani aamunsarastuksen aikoihin. ”Särkkäri” on syvä, varsin kirkasvetinen ja karu pikkujärvi, joka epäonnekseni oli kaikkea muuta kuin helppo pilkkivesi aloittelijalle. Mutta koska järvi sattui sijaitsemaan sopivan kävelymatkan päässä kotoani, siellä tuli poikettua kalassa miltei joka viikonloppu. Vaikka saaliit eivät yleensä tuon kummoisempia olleet, aina kyti puserossa toivonkipinä, että jospa tällä kerralla…

Ja joskus kotiin tuomisena olikin ”suuria”, pari-kolmesataagrammaisia kyrmyniska-ahvenia, jopa siikoja.

Ajokortin myötä pilkkireviirini laajeni ja varsinkin Kangasalan Längelmäveden ahvenkantaan alkoi tulla koloja noihin aikoihin. Suurin mullistus pilkkiharrastuksessani tapahtui kuitenkin ryhdyttyäni Erän avustajaksi. Uuden työn myötä koin pieneksi velvollisuudekseni ottaa selvää mahdollisimman monesta erilaisesta kalastusmuodosta.

Ohjelmaan tulivat kirjolohen, hauen, siian, harjuksen, kuhan, raudun, mateen ym. lajien pilkkimiset. Niiden perässä olen reissannut Suomen ympäri monituiseen kertaan ja myös naapurimaissa Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä.

Tässä numerossa pyrin kertomaan pilkkiharrastuksesta mahdollisimman laaja-alaisesti. Sen ei todellakaan tarvitse olla pelkkää ahvenen narraamista, niin mukavaa puuhaa kuin se onkin.

Pilkkimistä voi harrastaa lukemattomilla erityyppisillä vesillä ja erilaisilla pilkeillä + välineillä. Alku-, keski- ja kevättalvella. Päivällä ja jopa yöllä. Vaihtelu virkistää, kokeile vaikka!

Toivoisin myös, että kalastajat oppisivat käyttämään luonnonvaroja kohtuudella. ”Sadan kilon” ahvensaaliista en soisi kuulevani kehuja kuin korkeintaan ammattikalastajien huulilta.

Enintään muovikassillinen eli noin kymmenen kiloa olkoon se määrä, jonka kalaonnettaren lellikki tuo kerralla kotiin perattavaksi. Ylimääräiset voi vallan hyvin laskea takaisin avantoon, ellei niitä ole nostettu ylös kovin syvästä vedestä.

Yleensäkin kalamiesten kannattaisi pyrkiä eroon reissujen onnistumisen mittaamisesta kiloasteikolla. Nautitaan koreasta talvisäästä, jäällä kävelyn tuomasta kuntoilusta, korpin korahtelusta kuusen latvassa tai makkaranuotion lämmöstä rannalla.

Mitä siihen päälle kalojen muodossa tulee, olkoon pelkkää plussaa.

Opas on julkaistu Erä-lehdessä 1-2007. Voit ladata artikkelit tekstin lopussa 3 euron kappalehintaan. Kestotilaajille artikkelit ovat ilmaisia.

 

Pilkkijän neljä vuodenaikaa

Pilkkimistä voisi hätäisesti ajatellen luulla puhtaaksi talviurheilulajiksi, mutta todellisuudessa monet nykyttelevät ympäri vuoden joko veneistä tai laitureilta.

Pilkkijän neljä vuodenaikaa PDF

 

Pilkkijän vapakalusto

Pilkkivälineitä ei vain kesäkalastusta harrastaneen komeroista juuri löydy. Pilkkireissu alkaakin kauppareissulla, joka on viisainta suunnata alan erikoisliikkeeseen. Sieltä saa hyviä neuvoja ensiostoksiinsa. Niitä tulee toki myös tässä.

Pilkkijän vapakalusto PDF

 

7 artikkelia yhden hinnalla: Pilkkivälineet

Mitä pilkkisiimaksi?

Tarvitaanko talvella erilaista siimaa kuin kesäkalastuksessa, ihmettelee moni.

Pilkkejä joka nälkään

Pilkin valintaan liittyy kaikkein eniten pohtimista, mielikuvia, epäuskoa, luottoa, salamyhkäisyyttä, jopa taianomaisuutta. Ollapa minullakin ihmepilkki, jolla kaveri tuossa vierellä kiskoo kaloja hartiat kireinä.

Houkuttelevat syötit

Useimmilla pilkkityypeillä ongittaessa syötti on välttämätön tai ainakin erittäin hyödyllinen lisähoukutin. Muista siis hankkia syötit jo kalareissua edeltävänä päivänä!

Pidä kaira kunnossa

Pilkkiminen on tunnetun vitsin mukaan tuloksellisempaa, kun jäähän saadaan ensin reikä. Se tapahtuu kairalla, jonka terän halkaisija ilmaistaan yleensä tuumina.

Elektroniikkaa jäälle

Kaikuluotainta voidaan hyödyntää myös pilkkikalastuksessa, mutta aivan mikä tahansa luotain ei tarkoitukseen sovellu.

Vaatteilla vilu voitetaan

Pilkkimisessä jos missä kannattaa satsata kunnolliseen vaatetukseen.

Näitäkin tarvitaan

Artikkelissa esitellään sekalaisia tarvikkeita, joita helpottavat pilkillä.

Artikkelikokoelma PDF

 

Niksit tie saaliiseen

Se on monesti pienestä kiinni, nimittäin kalan suun avaaminen. Matka tyhjänpyytäjästä saamamieheksi ei sekään välttämättä ole kovin pitkä, mutta vaatii varmasti erinäisten asioiden opettelemista, oivaltamista ja hiomista. Tässä perusvinkit.

Niksit tie saaliseen PDF

 

Artikkelit maksavat 3 € / kpl.
Kestotilaajille ilmainen.

 

 

Pilkkijän neljä vuodenaikaaPilkkijän vapakalustoPilkkivälineetNiksit tie saaliiseen