Kuva: Jouni Laaksonen

Erän opas vuodelta 2005 tutustuttaa retkeilyn perusteisiin. Opas on saatavilla myös sähköisesti. Opas julkaistiin Erä Vaeltaja -lehdessä 5E/2005.

Retkeilijän ABC: Retkelle suomalaiseen luontoon

Teksti: Kari Vainio
Kuvat: Jouni Laaksonen

Jos jokin retkeilyn muoto voidaan nostaa muiden yläpuolelle kestosuosikkina, niin se on eittämättä samoilu suomalaisessa luonnossa, metsissä ja tuntureilla. Aloittaminen on helppoa, sillä luonto on lähellä ja jo muutamalla vaelluksella oppii pistämään järjestykseen myös retkeilyn perusasiat. Näistäkin vinkeistä voi aloittaa.

Retkeilijän ABC sisältää seuraavia aiheita:

Mitä rinkkaan pitää pakata?
Miten suunnistat metsässä ja tuntureilla?
Kuinka joki ylitetään?
Majoitutko kämppään, laavulle vai asentokuusen juurelle?
Milloin syödään päivän tärkein ateria?

Retkeilijän ABC - Retkelle suomalaiseen luontoon PDF

 

Nuortin kanjoni

Pertti Rovamo

Uuden retkeilyreitin suunnittelijat ovat tehneet hyvää työtä Nuortissa. Reitti kulkee seudun parhaiden paikkojen kautta ja näyttää kanjonin mahtavuuden ja luonnon monipuolisuuden.

Olen kulkenut Nuortin maisemissa yli 30 vuotta. Varsinaisia 1-3 viikon vaellusretkiä olen siellä tullut tehneeksi tusinan verran. Olen joko koko ajan liikkunut Nuortilla tai aloittanut tai lopettanut siellä pitkän vaelluksen. Olen liikkunut joella kaikkina vuodenaikoina.

Vuosikymmen ennätti kulua, että retkeni suuntautuivat muualle. Kun vuonna 2003 tulin vaeltaneeksi Korvatunturin maisemissa, Nuortin tuntumassa, vanhat mielikuvat alkoivat vetää yhä voimakkaammin Nuortille. Lisäkimmokkeen sain tiedosta, että Nuortille on avattu uusi merkitty retkeilyreitti. Se piti tutkia, joten syksyllä 2004 vaelsin jälleen Nuortilla.

Nuortin kanjoni PDF

 

Saunasta saunaan Koilliskairassa

Jouni Laaksonen

Ensimmäisellä Koilliskairaan suuntautuneella pitemmällä vaelluksellamme ideoimme kaverini kanssa, että joskus vielä lähdemme reissuun teemalla saunan löylyihin joka illaksi. Eikä kahta kertaa samoille lauteille. Idea hautautui vuosikausiksi muiden yhtä kiinnostavien joukkoon, mutta viime keväänä lähdimme toteuttamaan sitä vaimoni kanssa.

Itä-Lapissa on autiotupasaunoja moninkertaisen tiheässä muuhun Suomeen verrattuna. Pisimmillään kaavailin tuohon saunaverkostoon kahden viikon hiihtoa Naruskasta Tuntsan ja Kemihaaran erämaaalueiden kautta Urho Kekkosen kansallispuistoon ja edelleen Kiilopäälle. Siinä olisi tullut hikoiltua yhdessätoista saunassa.

Sairastelun vuoksi jouduin ensin lyhentämään reittiämme kahdeksan saunan mittaiseksi, Tulppiosta siksakia kiemurrellen Kiilopäälle, ja lopulta käytettävissämme oli vain reilu viikko matkoineen.

Lähdimme Tulppiosta ja hiihdimme edellistä ajatusta suoremmin, mutta kuitenkin UK-puiston kaikkien kuuden autiotupasaunan kautta Kakslauttaseen.

Saunasta saunaan Koilliskairassa PDF

 

Aurinkovaarojen jotos

Panu Pohjola

Lappi alkaa pahan mäen jälkeen, kertoi anoppini 1950-luvun pyöräreissusta Länsi-Lappiin. Tutkimukseni mukaan tuo mäki sijaitsee Pekanpään ja Kainuunkylän välillä. Näiltä kukkuloilta alkaa myös Aurinkovaarojen jotos, viime syksynä avattu uusi noin 50 kilometrin vaellusreitti.

Reitti lähtee jokivarresta Väystäjän koulun takaa kohti Huitaperiä. Huitaperi on yli 190 m vaara, jonka kupeella on laavu ja huipulla tulipaikka. Polku kiertää vaaralla juuri sopivasti, että sinne voi tehdä vaikka päiväreissun ihailemaan maisemia. Matkaa tästä lenkistä kertyy kuutisen kilometriä.

Kalliokiipeilyn harjoittajille löytyy mukavia bouldermuhkuroita vähän sieltä täältä. Hillastajien eldorado taas aukeaa vaaralta luoteeseen lepäävillä jängillä.

Reitti kiemurtelee vaarajonoa pohjoiseen kohti alkureitin korkeinta kohtaa Reväsvaaraa, jossa käydään yli 220 metrissä. Reväsvaaralla on laavu ja puolimatkassa Kiimavaaran tulipaikka.

Aurinkovaarojen jotos PDF

 

Pirttihirmuja nuotiolla

Pertti Rovamo

Usein ajatellaan, että eräretkeily on miesten harrastus. Mutta onkohan niin? Mitä ajattelet vaikkapa siitä, että ensimmäiset Haltille nousseet retkeilijät olivat naisia, tai siitä, että tunturihiihdon keksivät naiset. Hiukan historiaa lehteilemällä löytyy paljon muutakin.

Hiihtelin pari vuotta sitten Pudasjärven umpihankihiihdon reittiä. Jututin ja valokuvasin ohitseni vähän kerrassaan hiihtäviä kilpailijoita. Iltapäivällä kuljin jonkin matkaa yhdessä kolmen naisen joukkueen kanssa. Sen nimi oli vaikuttava: ”Pirttihirmut puskassa”.

He osoittautuivat huumorintajuisiksi ja erätaitoisiksi naisiksi. Hiihdellessämme keskustelimme retkeilystä. Pirttihirmut kritisoivat, että naisten eräharrasteista kerrotaan yleensä väärin sävyin ja väärässä yhteydessä. Minua jäi vaivaamaan, mitä he sillä oikein tarkoittivat.

Myöhemmin innostuin kaivelemaan eräretkeilyn taustoja sukupuolten ja harrastuksen lähtökohtien valossa. Kokonaisuus on yllättävä; lajin miehisyys murenee.

Pirttihirmuja nuotiolla PDF

 

Luontoa ja kulttuuria Kolilla

Pertti Rovamo

Jos retkeilijä haluaa Suomessa suhteellisen pienellä alueella kokea ja nähdä paljon, kenties vielä yhdistää luontoelämyksiin kulttuuria ja mihin tahansa aikaan vuodesta, Kolin kansallispuistolle ei kenties löydy vertaista.

Kolia voi lähestyä kolmella eri tavalla. Ensinnäkin sinne voi saapua Kontiolahdelta 63 km pitkää Kolin polkua pitkin. Polku lähtee Kontiolahdesta Uuron risteyksestä, jossa Lieksaan menevä tie eroaa Kajaaniin menevästä kuutostiestä. Lähtöpiste on huoltamon pihassa. Polku kulkee rotkovajoamien kautta Kolin kansallispuistoon. Päätepiste on Luontokeskus Ukon piha.

Tällä reitillä on polkuja, polku-uria, metsäautoteitä ja teitä rehevässä maastossa, jossa on nousuja ja laskuja. Matkalla on myös pitkospuita ja siltoja. Korkeuserot ovat huomattavat erityisesti Kolin päässä.

Luontoa ja kulttuuria Kolilla PDF

 

Kivikkoinen Birgittan polku

Matti Rekola

Lempäälän Birgitan polulla saa moni kaupunkilaisnuori ja miksei vanhempikin ensikosketuksen vaeltamiseen maastossa. Suurkaupungin läheisyys sekä moottorija rautatien kumu eivät tunnelmaa häiritse. Metsälammen rannan tulipaikoilla niihin saa hyvin etäisyyttä.

Tampereen eteläpuolella sijaitsevaan Lempäälän kuntaan rakennettiin vuonna 1997 Birgitan polku niminen vaellusreitti. Nimi on annettu Lempäälän vanhan kivikirkon suojeluspyhimyksen Pyhän Birgitan mukaan.

Ympyräreitti kiertää kunnan pohjoisosassa pääosin metsämaastossa ja sivuhaaroineen se on yli 60 kilometrin pituinen. Siltä on liittymät Pirkkalaan sekä Kangasalle Kaarinan polulle ja Pirkan Taival reittinä Valkeakoskelle sekä Tampereelle.

Birgitan polku on hyvin toteutettu retkeilyreitti. Sen opasteet, viitoitukset sekä rakennelmat ovat hyviä ja karttakin on laadukas, maastotietokannasta tulostettu 1:25 000 retkeilykartta. Kartassa on leiripaikkojen ja nähtävyyksien lisäksi ilmoitettu reitin kulkukelpoisuus erilaisilla viivoilla.

Kivikkoinen Birgittan polku PDF

 

Karoliinanmarssi harjuja pitkin

Matti Rekola

Mikä reitti olisi sellainen, jonka näyttäisit ulkomaalaiselle retkeilyä harrastavalle henkilölle, jotta hän saisi hyvän kuvan Suomen luonnosta ja tyypillisestä maisemasta? Tämän kysymyksen kuultuani mieleeni tuli heti vaellus harjuja pitkin Tampereelta Pälkäneelle. Tämä ”Karoliinimarssi” on Pirkanmaan kaunein vaellusreitti.

Reitin löytäminen oli erikoinen tapahtuma. Karoliinien vaiheista kiinnostuneena yritin 1970-luvulla selvittää, minä päivänä oli käyty Kostian virran taistelu Pälkäneellä. Käsillä olevista kirjoista en tietoa löytänyt, joten päätin kävellä Tampereelta Pälkäneelle katsomaan asian muistomerkistä.

Heti ensimmäinen vaellus oli täysosuma! Olin kyllä kaavaillut alustavasti reittiä kartalta etukäteen, mutta maastossa reitti kulki niin luonnollisesti, ettei karttaa juuri enää tarvinnut katsella.

Karoliinanmarssi harjuja pitkin PDF

 

Viisi parasta vaelluskohdetta

Erän retkeilyavustajat ovat kiertäneet vuosien aikana lukemattomia suomalaisia vaellusalueita. Nyt he paljastavat oman TOP 5 -listansa.

Luettelo on monipuolinen ja kertoo, että hyviä retkeilykohteita on joka puolella Suomea. Listalta löytyy sekä päiväretkille että pitkille vaelluksille sopivia alueita.

Viisi parasta vaelluskohdetta PDF

 

Testi: Pieni rinkka perusvarusteille

Topi Hämäläinen

Retkeilyn perusvarustukseen kuuluvat teltta, keitin, vaihtovaatteita, ruokaa sekä makuupussi alustoineen. Tarkkaan pakkaamalla nuo varusteet mahtuvat 60-litraiseen pikkurinkkaan. Keveällä rinkalla vaeltelee nuorempikin kulkija väsymättä pitkiä matkoja, eikä julkisiin kulkuneuvoihin noustessa tarvitse täyttää rahtikirjaa.

Pyysimme testiin noin 60-litraiset rinkat, koska ne ovat kooltaan monikäyttöisiä. Ne ovat vielä pienikokoisia, mutta niihin mahtuu paljon tavaraa. Lisäksi tämän kokoluokan rinkat voidaan säätää sopiviksi sekä pienille että suurille kulkijoille.

Hieman alta vuoden kestäneeseen testiin saapui rinkkoja yhteensä kymmenen kappaletta. Mukana olivat Deuter, Millet ja Lafuma kahdella kärkimallillaan ja , Marmot, High Colorado sekä Jack Wolfskin yhdellä.

Testin ohessa kokeilimme myös Mammut Expeditionia ja Salomon T Light 45:ää. Ilman säädettävää kantojärjestelmää ne ovat lähempänä isoa reppua kuin rinkkaa, mutta silti varsin mielenkiintoisia.

Rinkkatesti PDF

 

 

Artikkelit maksavat 3 € / kpl.
Kestotilaajille ilmainen.

 

 

Nuortin kanjoniSaunasta saunaan KoilliskairassaAurinkovaarojen jotosPirttihirmuja nuotiollaLuontoa ja kulttuuria KolillaBirgitan polkuKaroliininmarssi harjuja pitkinTesti: pieni rinkka perusvarusteilleViisi parasta vaelluskohdettaRetkeilijän ABC