Yöpyminen erämaassa taivasalla tai teltassa on mieleenpainuva kokemus – hyvällä tavalla, jos perustaidot ovat kunnossa.

Yöpyjän opas julkaistiin Erä Vaeltaja -lehdessä 5E/2007.

Autuaat yöt autiotuvissa

Jouni Laaksonen

Suomen mainio autiotupaverkosto mahdollistaa todelliset luksusvaellukset, joilla voi viettää joka yön kämpän suojassa. Mutta minne kannattaa suunnata ja milloin?

Autiotuvan hahmo on erityisen tervetullut sateella ja kylmällä. Kukapa ei silloin arvostaisi katonrajan kuivatusorsia ja kamiinan lämpöä. Mukavasti sujahtaa kaamoksen pitkä pimeä iltapuhde kämpän pöydän ääressä tai lavitsalla lämpimässä loikoillen.

Ja on tupa mukava hyvälläkin kelillä. Ei ole teltan ahtautta, savun kostuttamia silmiä, tuulen tuiverrusta. Tiiviissä kämpässä ei ole itikoistakaan kiusaa.

Kuusi persoonallista vuokratupaa

Jyrki Havas

Villin Pohjolan kautta vuokrattavia kämppiä on eri puolilla Suomea noin 300 kappaletta. Kirjo on niin iso, että valittavissa on kämppätyyppi lähes kaikille mahdollisille luontoharrasteille marjastamisesta metsästykseen. Tässä esittelemme kuusi kämppää haitarin persoonallisemmasta päästä.

Presidentti Urho Kekkonen kävi hiihtämässä ja kalastamassa Käsivarren Lapissa Porojärvellä 60-luvulta lähtien. Hänen 80-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi järven itäpäähän rakennettiin kämppä, joka yhä edelleen tunnetaan Kekkosen kämppänä.

Varsinainen kämppä on ajan kauniisti patinoima pieni neljän hengen rakennus. Mutta aivan sen vieressä oleva myöhemmin rakennettu ns. huoltotupa on itse asiassa paremmin varustettu kahden kerrossängyn kämppä, jossa ainakin itse asustelin mieluummin.

Molemmissa on kaasulla toimivat kokkausmahdollisuudet. Kaasuvaloja ei onneksi yöttömässä yössä tarvita, koska ne eivät todennäköisesti kuitenkaan toimisi. Puukamiinaa sitä vastoin tarvitaan kesälläkin, ollaanhan sentään Suomen katolla. Sauna on ollut olemassa jo Kekkosen aikoihin ja löylyt ovat historialliset.

Niin makaat kuin petaat

Matti Rekola

Hyvä makuualusta on tärkeä varuste maastossa yöpyvälle. Palelemisesta tai alustan kovuudesta johtuva valvominen voi kostautua ennenaikaisella väsymyksellä, vaarallisella virhearvioinnilla tai porukan keskinäisellä riitelyllä.

Erän makuualustatestiin pyydettiin vaativille vaelluksille sopivia täysimittaisia makuualustoja. 18 alustasta kaksi oli ilma/untuvatäytteisiä, 12 oli itsestään täyttyviä ilma-alustoja ja neljä solumuovista.

Laboratoriotestissä oli verrokkeina joitakin vanhoja itsestään täyttyviä ja umpisolumuovisia alustoja. Mielenkiinnosta ja myyttien vahvistamiseksi laboratoriossa testattiin myös havuvuode ja poron talja.

Mikä tärkeintä makuualustoissa

Makuualustoja on monenlaisia niin muodoiltaan, malleiltaan kuin materiaaleiltaan. Jokainen vaeltaja joutuu tekemään valinnan omien retkeilytapojensa, fyysisten ominaisuuksiensa, mieltymystensä sekä kukkaron mukaan. Vaatimukset voivat olla kovin ristiriitaiset, eikä ihanteellista alustaa ole vielä keksitty.

Jos haluaa nukkumismukavuutta, joutuu kantamaan painavaa patjaa. Jos tavoittelee keveyttä, saa melko varmasti reumatismin. Talvivaelluksilla lumella tai jäällä nukuttaessa patjalta vaaditaan hyvää eristyskykyä, kesällä riittää vähempikin.

Saariselän helmi – varauskammilta toiselle

Pertti Rovamo

Varauskammivaellus onnistuu Suomessa vain Saariselällä, sillä muualla niitä ei ole.

Rakenteellisesti kammin erottaa autiotuvasta, koska se on rakennettu turpeesta tai hirsikehikko on kokonaan tai osittain maan sisässä. Nykyisin Saariselän autiokammit ovat vaatimattomia, mutta varauskammit luksusta.

Varauskammin erottaa vielä varaustuvasta sen perusteella, että varauskammi varataan aina yhdelle henkilölle tai seurueelle, varaustuvasta voi varata vain henkilökohtaisen vuodepaikan.

Kaldoavin kammikierros

Jouni Laaksonen

Utsjoen molemmat erämaat, itäinen Kaldoaivi ja läntinen Paistunturi, ovat turvekammien valta-aluetta. Suurin osa näistä entisaikain luonnonantimien hyödyntäjien suojapaikoista on romahtanut, mutta joukossa on helmiäkin.

Jotain viehättävää alkeellisessa turvekammissa on. Havumetsärajan pohjoispuolella ei hirsimökkejä ole voitu rakennella, mutta niin vain ihmisen kekseliäisyys on löytänyt puuttomastakin kairasta rakennustarpeet lämpimään asumukseen.

Suurin osa Kaldoaivin kammeista on painunut kasaan jo aikaa sitten, mutta ainakin yhden tiesin vielä olevan ryhdissä ja asumiskelpoinen. Arvelin, että rapistuneetkin kammit tarjoaisivat mielenkiintoista tutkittavaa. Esi-isillämme on varmasti ollut syynsä rakentaa turpeiset kotansa juuri niihin paikkoihin.

Kahdeksan vinkkiä telttapaikan valintaan

Pertti Rovamo

Hyvän leiripaikan valinta voi tuntua yksinkertaiselta. Etsi mahdollisimman tasainen paikka ja iske siihen teltta pystyyn. Mutta jos haluat nukkua yösi taatusti hyvin ja häiriöttä, noudata vielä näitä kahdeksaa käytännön vinkkiä.

Telttailu on sulan maan aikana aivan yliveto majoitusratkaisu niin vesiretkeilijälle kuin patikoijallekin. Sen erinomaisuus autiotupiin nähden perustuu siihen, että pahimman hyttyskauden aikanakin pystyy helposti varmistamaan, ettei sisällä teltassa ole ainuttakaan verenimijää.

Samalla teltassa on hyvin läheisessä yhteydessä ympäröivän luonnon ääniin. Linnut laulavat, puut humisevat, aaltojen äänet ja kosken kohinat kuuluvat. Ja sateen ropina on hyvin tunnelmallista.

Eräs upeimpia luontokokemuksia jäi mieleeni Pihlajavedellä, kun kehrääjä alkoi yöllä Kongonsaaressa laulaa aivan teltan kulmalla. Linnun ääni oli sanoinkuvaamattoman voimakas ja tunnelmallinen. Ei yhtään häirinnyt, että siihen tietenkin heräsi.

Leiripaikka kannattaa siis aina valita huolellisesti, sillä oikeat ratkaisut tekevät yönvietosta paljon mukavampaa.

Yö taivasalla on voimakas elämys

Pertti Rovamo

Yöpyminen taivasalla on niin hieno kokemus, että jokaisen kannattaa kokea se edes kerran. Vaara piilee siinä, että jää koukkuun. Mutta paikka, aika ja varusteet pitää valita oikein.

Nykyihminen on voimakkaasti talottunut. Nukkuessa minun ja maailman välissä pitää olla seinät ja katto, mielellään lattiakin. Tai ainakin teltta luomassa illuusion turvallisesta pesästä.

Mutta ei ole kovin kauan siitä, kun jokaisen eränkävijän peruskokemus oli yöpyminen taivasalla kiroineen ja ihanuuksineen. Ennen kaikkea kiroineen.

Ei ollut autiotupaverkostoa päivämatkojen päässä toisistaan eikä yhden ihmisen mukana kulkevia telttoja. Erämaassa piti kuitenkin liikkua pitkiäkin aikoja. Monelle suomalaiselle se oli elämisen ehto.

Autuaat yöt autiotuvissaKuusi persoonallista vuokratupaaNiin makaat kuin petaatSaariselän helmi – varauskammilta toiselleKaldoaivin kammikierrosKahdeksan vinkkiä telttapaikan valintaanYö taivasalla on voimakas elämys