Kuva: Jari Tuiskunen

Herkullisen raudun eli nieriän pilkkiminen takaa herkkua pöytään. Tutustua pilkkinikseihin Erän artikkeleiden parissa!

Rautupilkkijän opas julkaistiin Erä-lehdessä 4-2009. Voit ostaa artikkeleita tekstin lopusta. Kestotilaajille ilmainen.

 

Rautu, Tunturimaan tavoitelluin pilkkikala

Jari Tuiskunen

Jos suomalaisista kaloista järjestettäisiin makuäänestys, niin uskonpa nieriän eli raudun korjaavan parhaan äänisaaliin.

Raudun erinomaisessa maussa on tietenkin mukana alitajuista aromia siitä hiestä ja vaivasta, minkä kalastaja joutuu kokemaan metsästäessään punavatsaisia kaunottaria tuhannen kilometrin päässä kotoa, tiettömässä tunturissa, kaukana kaikesta.

Sillä paljon lähempää ei rautua oikein tahdo saada. Toki sitä tavataan muutamissa Itä-Suomen suurissa, karuissa järvissä kuten Puruvedessä, Kuolimossa, Yövedessä ja Orivedessä, mutta esiintymät ovat sen verran niukkoja vesipinta-alaan suhteutettuna, että sattumasaaliiksi voitaneen pilkkiin puraissut nahkalohi lukea.

Samoin nieriää tapaa silloin tällöin onkikokoisena istukkaana eräissä kirjolohilammissa, jolloin saattaa päästä kokemaan kalpean aavistuksen tämän hienon lajin pilkkimisestä. Paljon tavallisempi tuttavuus istarilammissa on kuitenkin nieriän amerikkalaisperäinen lähisukulainen puronieriä.

Mutta napapiirin tuolla puolella alkavat ”oikeat” rautuvedet yleistyä, ja siellä missä metsä häviää jo tunturien alarinteiltäkin, on rautu erittäin todennäköinen asukas kaikissa ei-pohjaan-asti-jäätyvissä järvissä. Korkeimmissa ja karuimmissa tunturilompoloissa se voi olla jopa järvensä ainoa kalalaji.

Rautu Tunturimaan tavoitelluin pilkkikala PDF

 

Rautupilkkijän aakkoset

Harri Matikainen

Nahkalohi, rautu eli nieriä (Salvelinus alpinus), kalojen kuningatar, on pilkkikalana vaikea vastustaja. Ei niinkään taistelijana, vaikka koukkuun tartuttuaan vänkää vastaan hurjasti, vaan oikullisen syöntihalukkuutensa johdosta. Se on lajina myös palkitseva, kun useat tunnit tyhjältä vaikuttanut avanto herää yllättäen henkiin ja rautuja nousee jäälle solkenaan. Kunnes taas hetkessä kaikki on ohi.

Raudunpilkintä poikkeaa tavallisesta ahvenen narraamisesta ennen kaikkea pilkin valinnan suhteen. En sano, etteikö hyvällä syönnillä rautuja saisi ahvenpilkilläkin kuten ahvenia saa rautulätkällä, mutta tavallista tarkempi saa rautupilkkien valinnassa olla.

Toinen tärkeä seikka rautuaapisessa on pilkkipaikan valinta. Vaikka Lapissa on tuhansia ja taas tuhansia järviä ja lampia, niin kaikissa ei ole rautuja.

Rautupilkkijän aakkoset PDF

 

Pilkillä on väliä ja väriä

Harri Matikainen

Rautuja ongitaan kirkkaista vesistä ja kalat näkevät sekä kuulevat kauas tarjolla olevat houkuttimet. Siksi juuri rautupilkin uintiliikkeeseen ja väriin pitää kiinnittää tavallista enemmän huomiota.

Perinteisessä rautulätkässä on alla 10-15 cm pituinen siimatapsi ja koukkuna kaupan pakkauksissa yksihaarakoukku, jonka monet vaihtavat morriin tai perhoon. Paljon pilkitään myös lusikkauistimilla, joissa on väri- tai perhokoukku. Matalista paikoista kevään edetessä voidaan pilkkiä pelkillä morreilla tai painotetuilla pilkkiperhoilla.

Siinä kolme pääryhmää rautupilkkijän viehekukkaron sisällöstä. Näiden lisäksi siellä saattaa olla tähän lajiin hieman erikoisempia houkuttimia kuten jigejä, lippauistimia, lippalitkoja, tasapainopilkkejä ja pohjaonkitarpeita.

Pilkillä on väliä ja väriä PDF

 

Lätkällä vai liitsillä?

Harri Matikainen

Moni urautunut raudunpilkkijä voisi naurahtaa kysymykselle, valitako lätkä vai liitsi rautupilkiksi. Onko edes olemassa muuta rautupilkkiä kuin perinteinen lätkä? Sellaisilla itsekin ensimmäiset rautuni vanhan vuosituhannen puolella sain. Muita viehemalleja ei edes tajunnut kokeilla.

Kerran Somaslompololla Käsivarressa kaverini uitteli ruskeaa matojigiä ja tempaisi kiloisen punamahan jään päälle. Vaikka uskoimme sen olleen enemmänkin tuuria, alkoi pääkopassa muhia. Sittemmin olen rautuja onkinut myös jigeillä ja lusikkauistimilla. Mm. Ruotsalaisen Akin värikoukulla varustettu Lätkä-pilkki on antanut nättejä rautuja Käsivarren vesistä.

Lätkällä vai liitsillä PDF

 

Rautuvesiä maailman laidalla

Jari Tuiskunen

Lähes puolentoista tuhannen kilometrin istuminen autossa on rankka suoritus, mutta sen kyllä kärsii, kun määränpäässä odottavat ramakat rautuvedet.

Kongsfjord on piskuinen, muutaman kymmenen asukkaan kalastajakylä Jäämeren rannalla Varanginniemen pohjoislaidalla, hyisten tuulten ja puuttomien tunturien kotimaassa.

Etelä-Suomen puhkeava kevät vaihtuu matkan varrella jo hyvissä ajoin ennen perille pääsyä häikäisevän valkoiseksi, uhkeasti kumpuilevaksi tunturipaljakaksi, jonka karuudessa eivät edes koivut ole selviytyneet hengissä.

Syvänsininen Jäämeri, harmaana kiemurteleva asvalttitie ja jääpeitteestään eroon pyrkivä Kongsfjordelva antavat vähän väriä valkoisen keskelle. Ja ellei aurinkolaseja olisi keksitty, moni matkalainen joutuisi vaikeuksiin kivulloisen lumisokeuden yllättäessä.

Rautuvesiä maailman laidalla PDF

 

Parhaimmat rautupaikkani

Harri Matikainen

Hyvin moni kalastaja on löytänyt jossain vaiheessa oman paratiisipaikan, josta kalaa tulee sen minkä haluaa käyttää. Kysyttäessä paikan sijaintia, vastauksena voi olla epämääräistä mutinaa tai aivan eri paikka kuin mistä kalaa oli tullut.

Onneksi joukostamme löytyy sellaisia henkilöitä, jotka kertovat kalapaikan sijainnin tarkalleen ja paljastavat jopa ottivieheetkin. Aikoinaan myös oma rautu-urani pääsi vauhtiin, kun sain kokeneelta rautumieheltä Rauno Sanilalta ensimmäiset vinkit hyvistä paikoista.

Sitä kautta alkoi uusien, omien kohteiden etsiminen.

Nyt kokemusta on tullut sen verran, että haluan puolestani paljastaa Erän lukijoille muutamien rautupaikkojeni tiedot ottipilkkeineen.

Parhaimmat rautupaikkani PDF

 

Artikkelit maksavat 3 € / kpl.
Kestotilaajille ilmainen.

 

 

Rautu – Tunturimaan tavoitelluin pilkkikalaRautupilkkijän aakkosetPilkillä on väliä ja väriäLätkällä vai liitsilläRautuvesiä maailman laidallaParhaimmat rautupaikkani