Kuva: Anton Kalland

 

Paleltaako? Joillekin se on kynnyskysymys luonnossa liikkumiseen ja kukaan tuskin haluaa palella. Kylmän tunteminen, kylmäntunteen tulkitseminen ja siltä suojautuminen on tekniikkalaji, jossa kehittymiseen auttaa myös teoriaopiskelu.

 

Mikä on äärimmäisin kylmäkokemuksesi, kysyin ulkoilijoiden suosimalla netin keskustelufoorumilla. Useista vastauksista ilmeni, että kokemus ei liittynyt suoranaisesti kylmimpään säähän, vaan sopimattomaan varustukseen.

Oma äärimmäisen kylmyyden kokemukseni sattui Pohjois-Norjassa, jossa olin telttailemassa helmikuussa. Päiväsajan seurasimme pitkän matkaa Suomen rajan yli tulleen yksinäisen suden jälkiä Kirkkoniemen takaisia tuntureita pitkin. Keskittyneen jäljityksen takia kylmyyttä ei huomannut. Kun ilta saapui ja laittauduimme teltalle yöpuulle, alkoi kehossa pistellä.

Yöpyminen jäätävän kylmää ja kosteaa ilmaa hohkavan Jäämeren rannalla noin 13 m/s tuulessa ja -32 asteen pakkasessa on järkyttävän kylmää puuhaa. Untuvavaatteet ja makuupussi olivat hileytyneet kehosta lähteneestä kosteudesta, eikä niiden eristyskyky ollut entisellään. Sinä yönä unen laatu oli hyvin heikkoa ja jo aamuyöstä oli lähdettävä lenkille varpaita elvyttämään.

Aamulla tuuli oli hieman laantunut ja ilma säkenöi pienistä jäähileistä, joihin horisontin takaa kajottavan auringon punaiset säteet osuivat. Kylmyys voi olla todellista tuskallista kipua.

Kyl mä…

Kyl mä osaan, on tuttu lause monelta erämaahan lähteneeltä ja sinne jääneeltä.

Arviointivirheestä johtuva alipukeutuminen voi aiheuttaa vakavan alijäähtymisen, mikä puolestaan aiheuttaa kohonneen todennäköisyyden uusille riskeille ja tapaturmille. Siitä on lukuisia esimerkkejä arktisten retkikuntien kertomuksista, joissa kylmyyden kangistamat retkikuntalaiset ovat lopulta jopa menehtyneet alilämpöisyyteen tai sen aiheuttamiin kohtalokkaisiin virheisiin.

Kylmyys on hengenvaarallinen uhka, joka vaanii jopa kesäisellä tunturilla, mikäli varustus on väärä.

Ihminen lämmöntuottajana

Jo päiväkodissa pikkulapsia kehotetaan hyppimään, jos paleltaa. Neuvo on oikea, sillä liike tuottaa kehoon lämpöä.

Ihmisen lämmöntuottoa voi mitata havainnollisesti watteina. Oheisen työoloihin sovitetun taulukon mukaan voi vetää johtopäätöksiä muidenkin aktiviteettien synnyttämään lämmöntuottoon. Esimerkiksi retkihiihtoa voisi verrata keskiraskaan työn tekemiseen.

 

Ihminen tuottaa lämpöä:
levossa 80-100 W
kevyessä istumatyössä 150 W
kevyessä seisomatyössä 150-300 W
keskiraskaassa työssä 300-400 W
raskaassa työssä 450-600 W
erittäin raskaassa työssä yli 600 W
kilpaurheilussa jopa 2000 W

 

Anton Kalland

 

Tämä on lyhennelmä Anton Kallandin artikkelista Pakkanen puraisee (Erä 1-2/2011).

Kestotilaajat voivat lukea artikkelin ilmaiseksi kirjautumalla palveluun asiakastunnuksellaan.

 

 

Pakkanen puraisee