Erän viimekesäisestä onkijan oppaasta löytyy oivia vinkkejä niin onkimisen alkeisiin kuin syvempiinkin saloihin. Näitä sivuja kannattaa ottaa kesämökille mukaan!

Onkijan opas on julkaistu Erälehdessä 8-2010. Voit ostaa artikkelit (pdf) tämän tekstin lopusta. Kestotilaajat voivat ladata artikkelit ilmaiseksi.

Kahden artikkelin paketti:

Ongelle mökinrantaan

Jorma Koivuniemi

Parhaimmillaan mökkirantaonkiminen on koko perheen yhteinen ajanviettotapa, ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Mökkirantaonkimisen perimmäinen tarkoitus ei aina ole pannulle saatavien kalojen narraaminen, vaikka onnekkaimmilla saattaa sellainenkin mahdollisuus olla. Ennemminkin se on rentouttava ja nautittava kalastustapahtuma, jossa pienikin saalis antaa mukavan onnistumisen tunteen.

Vaikka mökkiranta ei aivan parhaimmaksi kalapaikaksi osoittautuisikaan, niin kalaa siinä ui takuuvarmasti. Ja seassa saattaa olla yllätyksiä.

Huoltikkaongesta heittokalastusväline

Heikki Viitanen

Kaikille tutusta, lähes jokaisella huolto asemallakin myytävästä puna-valkoisella koholla varustetusta onkilaitteesta saa pienellä askartelulla tehokkaan heittokalastusvälineen.

Onkiminen on kivaa, jos koukun syötteineen saa tarjoiltua juuri sinne minne haluaa. Laiturilta ongittaessa riittää mainiosti 3-4 metrin mittainen vapa. Sillä saa tipautettua syötin vaivattomasti sopivalle syvyydelle.

Mikäli rannalla ei ole puita ja puskia, koukkua voi halutessaan huiskia hallitusti vielä 6-8-metrisellä mastolla. Pitkällä piiskalla kelpaa nakella kohoa ja koukkua metrien päähän rantaviivasta.

Lisää ulottuvuutta saattaa toisinaan kaivata, vaikka onkisikin puuttomalla ja puskattomalla rannalla tai mökkirannan laiturilla. Harmittavan usein ne kesäillan komeimmat pintakäynnit nimittäin pärskähtelevät auringonlaskun aikoihin jossain kauempana rannasta ja laiturista.

Kahden artikkelin paketti:

Ahven ottaa täkyyn

Ari Manninen

Isot kalat syövät pieniä kaloja. Kansalliskalamme ahven voi muuttua petokalaksi jo alle kymmensenttisenä sinttinä, ja mitä suuremmaksi se kasvaa, sitä hanakammin se iskee hampaansa täkykaloihin.

Olen vuosien mittaan tavoitellut mielikalaani ahventa matoongella, pilkillä, virvelillä, perhovavalla ja kaikenlaisilla pyydyksillä, mutta ahvenen täkyongintaa en olisi ehkä koskaan aloittanut, ellen olisi päässyt muutama vuosi sitten todellisten tekijämiesten oppiin.

Sain oppaikseni mikkeliläisen Ollin ja hänen mäntyharjulaisen kalakaverinsa Matin, jotka harrastavat ahvenen täkyongintaa salakkasyötillä. Olli kertoo hylänneensä madot arsenaalistaan jo 1970-luvulla oltuaan erään sukulaismiehen kanssa kalassa.

Ollin mielestä ahvenen onginta ja pilkkiminen ovat parhaimmillaan suurehkoilla kirkasvetisillä järvillä. Niissä on useita ahventen vuosiluokkia, joiden joukossa on aina myös kookkaampia yksilöitä. Lisäksi kirkasvetisten järvien ahventen maku on yleensä vailla vertaa.

Ahvenia polvikoukulla

Risto Jussila

Kuollut, mutta tuore täkykala ongenkoukussa on isolle ahvenelle houkutteleva syötti, kun kohdalle sattuu hanakasti syövä parvi.

Polvikoukkuun pujotetun kuolleen, mutta tuoreen pikkuahvenen tai särjen paras ominaisuus onkisyöttinä on syötin luonnollinen ulkonäkö ja tuoksu.

Puutteena voi olla koukkuun pujotetun täkykalan epäilyttävä asento, jos koukku on vääränlainen tai väärin kiinnitetty. Ahven voi myös syöttiin iskiessään tuntea jykevän koukun tai siitä lähtevän tapsilangan ja hylätä tarjouksen.

Näyttää kuitenkin siltä, että kun ahven on päättänyt iskeä täkyyn, se ei enää kovin helposti peru aikeitaan. Se saattaa tehdä jopa pari kolmekin yritystä, mikä parantaa onkijan mahdollisuuksia saada kala tarttumaan.

Outoja otuksia onkimaan

Jari Tuiskunen

Suomessa on vain harvoja kalalajeja, joita ei voi vapavälineillä tavoittaa. Kaikki muut ovatkin sitten onkijoiden saatavilla, kunhan tietää mistä etsiä ja miten onkia. Törönpyynti tai tokkojahti voivat tarjota mielenkiintoisia hetkiä aivan uudenlaisen kalastuksen parissa. Ei se saalis, vaan se fiilis!

Jokainen meistä osaa onkia, ainakin auttavasti. Valitettavasti aivan jokaisen ulottuvilla ei kuitenkaan ole vesiä, mistä olisi mahdollista saada kehukoon karppeja, leipälapion kokoisia lahnoja tai edes kyrmyniskaisia ahvenia paistinpannun peitteeksi. Saaliita, joilla voi kalamiehen mainettaan kartuttaa.

Mutta siellä niitä vain on, savisen sameissa pelto-ojissa, lähes umpeenkasvaneissa suolammissa, kaiken kalastuksen ulkopuolelle jäävissä pusikkorantaisissa pikkupuroissa, järvenrantakivikoissa, ankeissa laivasatamissa, vähänlännissä puistolammikoissa ja jopa pikkusormen syvyisillä merenrantahietikoilla.

Uusien vesien ja kalalajien kalastaminen on todellista tutkimusmatkailua, pienimuotoista arjen seikkailua, joka tarjoaa hauskaa vastapainoa joskus puuduttavankin samanlaiselle hauen heittelylle tai kuhan jigaukselle.

Koskaan ei tiedä varmaksi, mitä vastaan tulee. Parhaassa tapauksessa voi löytyä oma salainen huippupaikka, jossa Suomen ennätykset paukkuvat. Monien vähän pyydettyjen lajien kohdalla ennätyksen tekemiseen on nimittäin kohtalaiset mahdollisuudet.

Outoja otuksia onkimaanAhven ottaa täkyyn, Ahvenia polvikoukullaOngelle mökinrantaan, Huoltsikkaongesta heittokalastusväline